So, Tytti lähti noin tunti sitten. Surullista? Joo, kaipa se on. Tuleeko takaisin? No idea. Case closed.
Rantasalmi on extremelly kaunis paikka, vaikkakin jätkät keksi ottaa vahvempia juomia mukaan ja jäädä vielä kiinni. Sad one.
Ärsyttää pahan kerran Simply Soppa- sen jälkeen kun vaihtui omistaja paikka suorastaan haisee.
satatuhatta..
miley Cyrus on taas kerran vain kopio: uusin biisi "Party in the U.S.A." vetää samaa kaavaa kuin Hilary Dyffin carrier. Eli Miley vetää itselleen epätyypillistä kotimaani on paras-linjaa, samalla kuin havittelee biisillä mahdollisesti seuraavaa palkintoa- mikä ei ole hyvä asia, jos ajattelee maailmanmarkkinoita. Eli iso miinus sulle, Miley.
Tavattiin Anna Tytin kanssa viime viikon sunnuntaina ja päätettiin suunnistaa Seurasaareen. Uskomatonta, miten tuollaisia paikkoja vain unohtaa aikojen saatossa. Tuli surullisen nostalginen mieliala, ajattelin puolet ajasta viime käyntiä. Bad thing.
Siitä on jo nyt muutama viikko, mutta luin Riadin tytöt- kirjan. Pirteä, ei edes hauska, sillä monet tapahtumat olisivat aivan kauheita, jos niitä olisi kuvailtu hauskoina, ja muutamassa kohdassa oli pakko lopettaa lukeminen, koska meni jo aivan liian surulliseksi.
Varattiin M:n kanssa perjantaina Oxfordin kielimatka. Ja ushe ne uverena..
Katsottiin eilen Footloose ja mä tajusin taas kerran, miten paljon muistot muuttaa asioita.
Love ya, Lui.
lauantai 26. syyskuuta 2009
torstai 20. elokuuta 2009
Do you wanna date my avatar
So, koulu alkoi, jo viikko sitten. Ja mä en kirjoittanut asiasta mitään tänne, enkä muuallekkaan. Tuntuu kauhistuttavan kurjalta jostain syystä, koska kaikki tapahtuu joko liian nopeasti, tai sitten liian hitaasti. Esim. mä en jostain syystä ollenkaan halua, että Tytti saapuis, koska sitten olisi myös Sprachdiplom lähempänä, ja se on jopa pelottavaa. Ja toisaalta, mä kirjotan taas vaihteeks ficciä (harvinaista mulle nykyään) ja se on jopa hyvä! (ainakin, jos on mahdottomanväsynyt, kun lukee sitä. :P)
Yritin lyhentää esitelmää, siitä ei tullut mitään. :/ Vieläkin liian surkeaa. No jaa. Kai se siitä, jotenkin joskus.
IHmiset alkoi vauhkottaa jo Tetti paikkoja. Ja mä istun siinä vieressä kuuntelemassa, miettien samalla, ettei nyt oikeastaan vois vähempää kiinnostaa. But, of course, I smile and say my opinion. "Isn't it a little bit too early?"
Uutisia muutenkin koulusta: wanhoilla on ylimääräset seitsemän poikaa.. xD Meillä päin kai ensimmäinen kerta noin päin. Ja ens vuonna, siis jos ajattelee, että kaikki tanssii, niin on kymmenen poikaa ylimääräsiä. Tai siis.. Eihän ne ylimääräisiä ole, vain hieman.. ylijääneitä. M alkoi heti puhua siitä, että voisi tanssia wanhat kaksi kertaa. -.-' Mä mietin, että päätä hitto ensin, mihin lukioon menet ja puhu vasta sen jälkeen vanhoista. Ja ehkä kannattaa tuntea jätkä, ennen kuin ilmoittautuu vapaaehtoiseks?! SItä paitsi, mitkä kaks kertaa tanssimassa-jutut, jos mä olen epävarma, että kukaan edes pyytää mua sitten joskus viidesadan vuoden kuluttua?? -.-'
Tjaah. Krapula vaihtoi siis koulua, Ressuun. Krapulasta puheenollen: mä olin eilen kattomassa Shuksinin tarinoita. Some people know, why and how. Mä en kirjoita mitään tänne (taas yksi asia, jota mä en julkaise). Anyway, mä meinasin itkeä siellä. Se oli vain niin koskettava ja mä sanoisin, että parhain tai yksi parhaimmista näytelmistä, mitä olen koskaan nähnyt.
:D ja miten mä yritin valita vaatteita sitä varten.. Vanhemmathan tietenkin sanoi, että täytyy näyttää säädylliseltä, kauniilta ja olon pitää olla mukava. (tarkottaa: ole söpö, hyvännäköinen, hyväkäytöksinen ja aikuinen) Mä karsin ensimmäiset kaksi, eli jäi jälkelle hyväkäytöksinen ja aikuinen. Koska aamullahan aivot ei oikein toimi, mä otin muutaman paidan mukaan kouluun, samoin hameen ja toiset farkut, sekä muutaman koruvaihtoehdon. Hahaa.. Mä jäin Titin seuraan kaupungille (oikeastaan toisinpäin, mutta.. xD) ja me käytiin syömässä ja sitten piti valita vaatteet. Hinattiin ittemme Kampin viidenteen kerrokseen, jossa on Kampin kivoin ja vähiten käytetyin vessa. (mähän tunnen nää asiat.. Lol). Matkalla sinne nähdään luokkalainen ja sen vuotta nuorempi tyttöystävä. (mä ihmettelen vieläkin, miks ne viettää aikaa siellä) Sulkeudutaan siis vessaan, vaihdan vaatteet. Käveltiin parin ohi, mä eri vaatteissa. Kattoi vähän hassusti. Me ehdittiin kolmanteen kerrokseen, ennen kuin mä näin kunnollisen koko vartalo peilin ja sen, että mä näytin H-I-R-V-I-T-T-Ä-V-Ä-L-T-Ä. JOten noustiin vitoskerrokseen hissillä, vaihdoin vaatteet ja mentiin parin ohi uudestaan. Sillä kertaa ne ei huomannut meitä (onneks), keskittyi so much toisiinsa. Ihmeekseni vanhemmat sanoi, että näytin ihan hyvältä silleen. *shocked*.
Huomenna perjantai ja Taiteidenyö. Mä en yhtään tiedä, mitä me ollaan tekemässä ihmisten kanssa. Lähinnä RÄ:n kanssa, kai.
Vanhemmat alkoi puhua siitä, että mun pitäis (JEE!!) lähteä ens kesänä kielikurssille Englantiin. Isä: Cambridge/Oxford. Äiti ei sano mitään. Mä: Oxford/Cambridge/Dublin.
Haluaisin tavata taas An. :)
Katoin muuten tällä viikolla Holidayn. :D ihana leffa, paitsi, että mä en kuitenkaan ole ihan samaa mieltä kaikesta, mitä ne yritti iskeä päähän.
Oh, by the way: kitarasta ei tule vieläkään mitään.
Täytyis panostaa kouluun taas kerran. Hah.
I'm actually sure that this year will really be sick.
Yritin lyhentää esitelmää, siitä ei tullut mitään. :/ Vieläkin liian surkeaa. No jaa. Kai se siitä, jotenkin joskus.
IHmiset alkoi vauhkottaa jo Tetti paikkoja. Ja mä istun siinä vieressä kuuntelemassa, miettien samalla, ettei nyt oikeastaan vois vähempää kiinnostaa. But, of course, I smile and say my opinion. "Isn't it a little bit too early?"
Uutisia muutenkin koulusta: wanhoilla on ylimääräset seitsemän poikaa.. xD Meillä päin kai ensimmäinen kerta noin päin. Ja ens vuonna, siis jos ajattelee, että kaikki tanssii, niin on kymmenen poikaa ylimääräsiä. Tai siis.. Eihän ne ylimääräisiä ole, vain hieman.. ylijääneitä. M alkoi heti puhua siitä, että voisi tanssia wanhat kaksi kertaa. -.-' Mä mietin, että päätä hitto ensin, mihin lukioon menet ja puhu vasta sen jälkeen vanhoista. Ja ehkä kannattaa tuntea jätkä, ennen kuin ilmoittautuu vapaaehtoiseks?! SItä paitsi, mitkä kaks kertaa tanssimassa-jutut, jos mä olen epävarma, että kukaan edes pyytää mua sitten joskus viidesadan vuoden kuluttua?? -.-'
Tjaah. Krapula vaihtoi siis koulua, Ressuun. Krapulasta puheenollen: mä olin eilen kattomassa Shuksinin tarinoita. Some people know, why and how. Mä en kirjoita mitään tänne (taas yksi asia, jota mä en julkaise). Anyway, mä meinasin itkeä siellä. Se oli vain niin koskettava ja mä sanoisin, että parhain tai yksi parhaimmista näytelmistä, mitä olen koskaan nähnyt.
:D ja miten mä yritin valita vaatteita sitä varten.. Vanhemmathan tietenkin sanoi, että täytyy näyttää säädylliseltä, kauniilta ja olon pitää olla mukava. (tarkottaa: ole söpö, hyvännäköinen, hyväkäytöksinen ja aikuinen) Mä karsin ensimmäiset kaksi, eli jäi jälkelle hyväkäytöksinen ja aikuinen. Koska aamullahan aivot ei oikein toimi, mä otin muutaman paidan mukaan kouluun, samoin hameen ja toiset farkut, sekä muutaman koruvaihtoehdon. Hahaa.. Mä jäin Titin seuraan kaupungille (oikeastaan toisinpäin, mutta.. xD) ja me käytiin syömässä ja sitten piti valita vaatteet. Hinattiin ittemme Kampin viidenteen kerrokseen, jossa on Kampin kivoin ja vähiten käytetyin vessa. (mähän tunnen nää asiat.. Lol). Matkalla sinne nähdään luokkalainen ja sen vuotta nuorempi tyttöystävä. (mä ihmettelen vieläkin, miks ne viettää aikaa siellä) Sulkeudutaan siis vessaan, vaihdan vaatteet. Käveltiin parin ohi, mä eri vaatteissa. Kattoi vähän hassusti. Me ehdittiin kolmanteen kerrokseen, ennen kuin mä näin kunnollisen koko vartalo peilin ja sen, että mä näytin H-I-R-V-I-T-T-Ä-V-Ä-L-T-Ä. JOten noustiin vitoskerrokseen hissillä, vaihdoin vaatteet ja mentiin parin ohi uudestaan. Sillä kertaa ne ei huomannut meitä (onneks), keskittyi so much toisiinsa. Ihmeekseni vanhemmat sanoi, että näytin ihan hyvältä silleen. *shocked*.
Huomenna perjantai ja Taiteidenyö. Mä en yhtään tiedä, mitä me ollaan tekemässä ihmisten kanssa. Lähinnä RÄ:n kanssa, kai.
Vanhemmat alkoi puhua siitä, että mun pitäis (JEE!!) lähteä ens kesänä kielikurssille Englantiin. Isä: Cambridge/Oxford. Äiti ei sano mitään. Mä: Oxford/Cambridge/Dublin.
Haluaisin tavata taas An. :)
Katoin muuten tällä viikolla Holidayn. :D ihana leffa, paitsi, että mä en kuitenkaan ole ihan samaa mieltä kaikesta, mitä ne yritti iskeä päähän.
Oh, by the way: kitarasta ei tule vieläkään mitään.
Täytyis panostaa kouluun taas kerran. Hah.
I'm actually sure that this year will really be sick.
torstai 30. heinäkuuta 2009
Bruno
Mä taisin kirjoittaa tänne jo tänään.. mut ei voi mitään. Tää päivä oli niin jännä.
Ensinnäkin:
mä tapasin RÄ:n. *happy*. Se on siis mun luokkalainen ja tosi ihana ihminen ja ystävä. :) Lisäks me puhuttiin ja syötiin. Koska me myös käveltiin, mä ehin saada polveen pahemman säryn ja syödä jossain vaiheessa kaks särkylääkettä. (mä oletan, ettei kukaan lue tätä, joten jopa tollanen asia on ok..) Anyway, sit siinä kolmensepänaukiolla (kai se on sen nimi..??) istuessa mä sanoin, että mun frendillä on teoria, että Helsingissä osaa jätkät pukeutua tyylikkäästi vain, jos ne on yli kakskyt tai tosi tyylitajuisia teinejä. Siis.. tietenkin puhutaan sellasesta ei rap-tyylistä, vaan siitä.. "tavis-jutusta". En mä tiiä, mikä sen nimi on. Joku nainen pyys meitä ottaa niistä kuva ja sit me lähdettiin stokkalle. RÄ sanoi, ettei ollut niinkään varma asiasta. Ohi käveli tyylikäs tyyppi ja RÄ kekkas, että kysytään ton ikää. Mä jäin piiloon kahvilan taakse, kun se lähti kysyy. Tyyppi oli aika.. yllättynyt. Ja sen ikä oli.. 20.
Miks mä muuten kerroin ton?? oO'
Sit me vielä kierreltiin jossain ja kello olikin jo puol kuus, joten RÄ:n oli mentävä syömään vanehmpien kanssa. Mä suunnistin kamppiin, odottaa serkkua ja istuin jonkun aikaa suomalaisessa lukemassa Jereä ( ja sitä ei sitten kukaan huomannut, kun mä en todellakaan nauranut kovaa.. joku selittää, miks multa kysyttiin, onko kaikki ok??!)
Kun serkku tuli, mulla alko särkeä jalkaa taas ja mä sanoin, että me mennään nyt kattoo leffaa. Ainoat leffat, jotka sopi, oli Bruno ja se toinen, romanttinen komedia tai jotain. .. Serkku valitsi Brunon. Ja mä tajusin, miks se on niin puhuttu. En suosittele siis sen kattomista. Tai sitten niin, ettei puoliakaan näe eikä kuule. Well.. Ja mä tajusin, miks joissain maissa se on kielletty..
Istuessamme bussiin (hiljaa, me ei sanottu melkein mitään toisillemme) mä onnistuin istumaan juuri mun entisen luokkalaisen taakse. Not good. Se kääntyi välillä katsomaan mua jotenkin vihaisesti, vaikka mä olin sanonut ihan nätisti moi..
Anyway, joku pölli Chin pyörän, jota me lainattiin, satulan, joten satikuti tulee mulle. Munhan ois pitänyt pistää pyörä sisälle. Shit. Sit jotain häikkää mun pyörän kanssa.. Chi osaa.
Eli huomenna on aurinkoinen päivä, ilman jätskiä ja mansikoita.
satatuhatta.satatuhatta.satatuhatta.. Jos jotain toistaa tarpeeks monta kertaa, sehän tapahtuu..??
Ensinnäkin:
mä tapasin RÄ:n. *happy*. Se on siis mun luokkalainen ja tosi ihana ihminen ja ystävä. :) Lisäks me puhuttiin ja syötiin. Koska me myös käveltiin, mä ehin saada polveen pahemman säryn ja syödä jossain vaiheessa kaks särkylääkettä. (mä oletan, ettei kukaan lue tätä, joten jopa tollanen asia on ok..) Anyway, sit siinä kolmensepänaukiolla (kai se on sen nimi..??) istuessa mä sanoin, että mun frendillä on teoria, että Helsingissä osaa jätkät pukeutua tyylikkäästi vain, jos ne on yli kakskyt tai tosi tyylitajuisia teinejä. Siis.. tietenkin puhutaan sellasesta ei rap-tyylistä, vaan siitä.. "tavis-jutusta". En mä tiiä, mikä sen nimi on. Joku nainen pyys meitä ottaa niistä kuva ja sit me lähdettiin stokkalle. RÄ sanoi, ettei ollut niinkään varma asiasta. Ohi käveli tyylikäs tyyppi ja RÄ kekkas, että kysytään ton ikää. Mä jäin piiloon kahvilan taakse, kun se lähti kysyy. Tyyppi oli aika.. yllättynyt. Ja sen ikä oli.. 20.
Miks mä muuten kerroin ton?? oO'
Sit me vielä kierreltiin jossain ja kello olikin jo puol kuus, joten RÄ:n oli mentävä syömään vanehmpien kanssa. Mä suunnistin kamppiin, odottaa serkkua ja istuin jonkun aikaa suomalaisessa lukemassa Jereä ( ja sitä ei sitten kukaan huomannut, kun mä en todellakaan nauranut kovaa.. joku selittää, miks multa kysyttiin, onko kaikki ok??!)
Kun serkku tuli, mulla alko särkeä jalkaa taas ja mä sanoin, että me mennään nyt kattoo leffaa. Ainoat leffat, jotka sopi, oli Bruno ja se toinen, romanttinen komedia tai jotain. .. Serkku valitsi Brunon. Ja mä tajusin, miks se on niin puhuttu. En suosittele siis sen kattomista. Tai sitten niin, ettei puoliakaan näe eikä kuule. Well.. Ja mä tajusin, miks joissain maissa se on kielletty..
Istuessamme bussiin (hiljaa, me ei sanottu melkein mitään toisillemme) mä onnistuin istumaan juuri mun entisen luokkalaisen taakse. Not good. Se kääntyi välillä katsomaan mua jotenkin vihaisesti, vaikka mä olin sanonut ihan nätisti moi..
Anyway, joku pölli Chin pyörän, jota me lainattiin, satulan, joten satikuti tulee mulle. Munhan ois pitänyt pistää pyörä sisälle. Shit. Sit jotain häikkää mun pyörän kanssa.. Chi osaa.
Eli huomenna on aurinkoinen päivä, ilman jätskiä ja mansikoita.
satatuhatta.satatuhatta.satatuhatta.. Jos jotain toistaa tarpeeks monta kertaa, sehän tapahtuu..??
keskiviikko 29. heinäkuuta 2009
Sumu.
Siitä, kun mä palasin Saksasta, on jo viikko. Enemmänkin, itse asiassa. Taitaa olla jopa puolitoista viikkoa kasassa nyt. Ja nämä tuskalliset päivät ovat.. kuluneet huokailujen parissa. Mun serkku saapui silloin jo maanantaina, Krapula hyppelehti jo sunnuntaina meille. Kummatkin on ihania ihmisiä, ei siinä mitään, mutta .. Krapula pakotti mut kesäyliopiston English oral Skills- kurssille. Kun me sitten saavuttiin sinne koululle, eikä ovi ollut auki, luulin, etten kestä sitä kurssia loppuun. Käytävällä kuin taisi keski-ikä olla aika reilusti yli viidenkymmenen. Siellä oli loppujen lopuksi Ktriina, joka oli meidän ikäinen ja tosi kiva, sekä muita alle 30 olevia ihmisiä meidän lisäksi.. kolme. Ne oli kanssa tosi mukavia. Torstaina, kun kurssi siis loppui, oli jopa haikeaa poistua luokasta. Oltiinhan me vietetty siellä jopa noin 25 tuntia näiden ihmisten kanssa.
Perjantaina Krapula muutti takaisin kotiinsa. Ja minä jäin serkkuni kanssa.
Serkku on mukava ja mahtava henkilö, mutta välillä tuntuu siltä, että hänelle kamera (ja mahtava kamera se muuten onkin) on tärkeämpi kuin.. tiedä mikä. Usein miten, jos olemme nyt kaupungissa, jossain vaiheessa hän työntää kameransa käteeni, eikä sano mitään. Olen jo oppinut: se tarkoittaa sitä, että täytyy valokuvata. Häntä. Ensimmäisinä päivinä, en voi kieltääkkään, se on mahtavaa ja hauskaa. Kamera tuntuu näpsivän niitä kuvia itse. Vähän ajan päästä tunnen itseni typerykseksi. Serkku kommentoi kuvia jälkikäteen ja kuvaushetkellä täytyy olla hipihiljaa, ja olla muutenkin mieliksi, jotta saisin kameran edes käteeni. Kerrankin menimme rannalle, vaikka oli kylmä, huonot kengät päällä ja sanoin asiasta. Valokuvasin häntä melkeinpä puoli tuntia.
Katselimme Chi:n ja äidin kanssa silmälaseja. Täytyisi hankkia uudet.. Jossain vaiheessa jompi kumpi niistä sanoi, että olen aina hyvin.. tiukka?!. Laseja ei hankittu, ja meidän hipsutellessa Sokokselle katsomaan serkulle jotain vaatteita (olen viettänyt kuluneella viikolla enemmän aikaa miesten vaateliikkeissä kuin naisten.. oO') löysin ja ostin itselleni housut. Jotka ei ole ollenkaan mun.. tyyliset tai mitään. Äiti sanoi minun kokeillessani kotona eri paitavaihtoehtoja housuihin, että muistutin opiskelijaa Kansasista tai Oklahomasta. Päättele siinä sitten, onko se hyvä vai huono asia.
Mä taidan muutenkin olla vähän sumussa nyt. Ajatus kulkee hitaasti ja asiat eivät tunnu edes koskettavan minua. Vanhemmat testasivat jotain autoa viime viikolla ja meinasivat tehdä muutamankin kolarin Länsiväylällä. Vika oli siis autossa, ei heissä. Kun he kertoivat asiasta, reagoin ennemmin jaahas-sanomalla kuin itkemällä ja pakottamalla hankkimaan jotain ihme asioita. Toisaalta, Chi lupasi, tai sanoi jotain siihen suuntaan viittaavaa, että pistää mut jaloilleen sumusta, sitten kun on aikaa. En vain ole varma, haluanko sitä päivää lähimaillekkaan.
Ainoa asia, joka "sumun" läpi hohtaa, on se, että haluan muuttaa ja muuttua. Hyvä alku, eikös? Varsinkin ysiluokalle. Mä.. Musta tuntuu nyt, ettei ole ihan viisasta kirjoittaa näitä asioita tänne. Kuitenkin. Mä herään jo viikon ajan se ajatus päässäni: pois. Pois. Pois! Viiden minuutin ajan mä taistelen ajatusta vastaan ja sitten "voitan". Haihdutan sen pois.
Vaikka kyllähän mä tiedän, ettei viisitoista vuotias, ilman työpaikkaa ja parantumaton romantikko, voi muuttaa.
Lui, remember: you're the idiot of this world. You can't win, you can't be the second.
Perjantaina Krapula muutti takaisin kotiinsa. Ja minä jäin serkkuni kanssa.
Serkku on mukava ja mahtava henkilö, mutta välillä tuntuu siltä, että hänelle kamera (ja mahtava kamera se muuten onkin) on tärkeämpi kuin.. tiedä mikä. Usein miten, jos olemme nyt kaupungissa, jossain vaiheessa hän työntää kameransa käteeni, eikä sano mitään. Olen jo oppinut: se tarkoittaa sitä, että täytyy valokuvata. Häntä. Ensimmäisinä päivinä, en voi kieltääkkään, se on mahtavaa ja hauskaa. Kamera tuntuu näpsivän niitä kuvia itse. Vähän ajan päästä tunnen itseni typerykseksi. Serkku kommentoi kuvia jälkikäteen ja kuvaushetkellä täytyy olla hipihiljaa, ja olla muutenkin mieliksi, jotta saisin kameran edes käteeni. Kerrankin menimme rannalle, vaikka oli kylmä, huonot kengät päällä ja sanoin asiasta. Valokuvasin häntä melkeinpä puoli tuntia.
Katselimme Chi:n ja äidin kanssa silmälaseja. Täytyisi hankkia uudet.. Jossain vaiheessa jompi kumpi niistä sanoi, että olen aina hyvin.. tiukka?!. Laseja ei hankittu, ja meidän hipsutellessa Sokokselle katsomaan serkulle jotain vaatteita (olen viettänyt kuluneella viikolla enemmän aikaa miesten vaateliikkeissä kuin naisten.. oO') löysin ja ostin itselleni housut. Jotka ei ole ollenkaan mun.. tyyliset tai mitään. Äiti sanoi minun kokeillessani kotona eri paitavaihtoehtoja housuihin, että muistutin opiskelijaa Kansasista tai Oklahomasta. Päättele siinä sitten, onko se hyvä vai huono asia.
Mä taidan muutenkin olla vähän sumussa nyt. Ajatus kulkee hitaasti ja asiat eivät tunnu edes koskettavan minua. Vanhemmat testasivat jotain autoa viime viikolla ja meinasivat tehdä muutamankin kolarin Länsiväylällä. Vika oli siis autossa, ei heissä. Kun he kertoivat asiasta, reagoin ennemmin jaahas-sanomalla kuin itkemällä ja pakottamalla hankkimaan jotain ihme asioita. Toisaalta, Chi lupasi, tai sanoi jotain siihen suuntaan viittaavaa, että pistää mut jaloilleen sumusta, sitten kun on aikaa. En vain ole varma, haluanko sitä päivää lähimaillekkaan.
Ainoa asia, joka "sumun" läpi hohtaa, on se, että haluan muuttaa ja muuttua. Hyvä alku, eikös? Varsinkin ysiluokalle. Mä.. Musta tuntuu nyt, ettei ole ihan viisasta kirjoittaa näitä asioita tänne. Kuitenkin. Mä herään jo viikon ajan se ajatus päässäni: pois. Pois. Pois! Viiden minuutin ajan mä taistelen ajatusta vastaan ja sitten "voitan". Haihdutan sen pois.
Vaikka kyllähän mä tiedän, ettei viisitoista vuotias, ilman työpaikkaa ja parantumaton romantikko, voi muuttaa.
Lui, remember: you're the idiot of this world. You can't win, you can't be the second.
maanantai 13. heinäkuuta 2009
Europapark, France, Sveitsi
Hmm.. Mun viikonloppu:
Perjantaina oli tosi kivaa, koska Mein Freund ja Alicia tuli meille ja me tehtiin kaikki yhdessä pizzaa ja sitten Freundilla oli vielä suklaabrunnen.. :D Hahaa.. Eli me syötiin kuin siat.. xD Ja se oli vain niin hauskaa: shokobrunnen ei toiminut kunnolla (suklaa oli kokkaraista).. Sitten me lähdettiin tädille.. Me ajettiin kauan. Muttei se mitään, koska kello oli jo paljon ja mä ja Tytti nukuttiin autossa. Tultuamme paikan päälle me juotiin vielä jotain (vettä..? hyvää joka tapauksessa) ja mentiin nukkumaan.
Aamulla oli aika lämmintä, ja mä söin toisen kerran mun lempipähkinäkakkua.. :D Jej! Sitten me lähdettiin Europa-parkkiin. Ja eksyttiin. Mun mielestä se oli tosi hauskaa (mä tiedän. Eksyminen ei voi olla hauskaa.. xD) koska Suomessa se on melkein mahdotonta. Melkein. Ei kokonaan. Lopulta me päästiin perille ja w-o-w. Se on jättisuuri ja tosi hauska. Me ei menty mihinkään Lupingiin eikä Silverstariin. Mutta hauskaa meillä oli kuitenkin ja muutama tosi söpö tyyppi tuli vastaan. :D Eli lauantai oli tosi kiva. Sitten me tavattiin täti+setä+faija ja mentiin syömään italialaista. :D Se oli hieno hotelli. Yhtäkkiä ne päätti lähteä katsomaan Strasbourgia.. Ja sitten, kun me oltiin siellä, ne sano, et me ollaan oikeastaan Ranskassa. Mä olin aika WTF-ilmeellä siellä. Mutta niin. Nätti kaupunki, EU:n parlamenttitalo oli aika ruma. Mä en tajua, niillähän täytyis olla enemmän rahaa .. Tai en mä tiiä. Ihan sama. Anyway, mä aion vielä palata sinne, koska siellä on IHANIA kenkäkauppoja. :P Jepjep.
Then me ajettiin takas Saksaan nukkumaan.. Pähkinäkakunreseptiä ei ollut tädillä.. :'( Mutta ei voi mitään. Ajettiin Sveitsiin, oltiin siellä viisi minuuttia, koska meillä ei ollut passeja mukana. xD Julmaa. Mutta me saatiin lupa ajaa sisään (älkää kysykö, miten sekin tapahtui.. xD). Me päätettiin kuitenkin olla tekemättä sitä reissua- me oltais jouduttu olla autossa vielä kuus tuntia lisää. Eli me lähdettiin takas himaan. :D Syötiin Mäkkärillä (salaatti.) GOSH. Miten mä oisin voinut tietää, että se on niin iso??
Noh.. ;) Näin siis mun viikonloppu.
Hey-hey, Lui
Perjantaina oli tosi kivaa, koska Mein Freund ja Alicia tuli meille ja me tehtiin kaikki yhdessä pizzaa ja sitten Freundilla oli vielä suklaabrunnen.. :D Hahaa.. Eli me syötiin kuin siat.. xD Ja se oli vain niin hauskaa: shokobrunnen ei toiminut kunnolla (suklaa oli kokkaraista).. Sitten me lähdettiin tädille.. Me ajettiin kauan. Muttei se mitään, koska kello oli jo paljon ja mä ja Tytti nukuttiin autossa. Tultuamme paikan päälle me juotiin vielä jotain (vettä..? hyvää joka tapauksessa) ja mentiin nukkumaan.
Aamulla oli aika lämmintä, ja mä söin toisen kerran mun lempipähkinäkakkua.. :D Jej! Sitten me lähdettiin Europa-parkkiin. Ja eksyttiin. Mun mielestä se oli tosi hauskaa (mä tiedän. Eksyminen ei voi olla hauskaa.. xD) koska Suomessa se on melkein mahdotonta. Melkein. Ei kokonaan. Lopulta me päästiin perille ja w-o-w. Se on jättisuuri ja tosi hauska. Me ei menty mihinkään Lupingiin eikä Silverstariin. Mutta hauskaa meillä oli kuitenkin ja muutama tosi söpö tyyppi tuli vastaan. :D Eli lauantai oli tosi kiva. Sitten me tavattiin täti+setä+faija ja mentiin syömään italialaista. :D Se oli hieno hotelli. Yhtäkkiä ne päätti lähteä katsomaan Strasbourgia.. Ja sitten, kun me oltiin siellä, ne sano, et me ollaan oikeastaan Ranskassa. Mä olin aika WTF-ilmeellä siellä. Mutta niin. Nätti kaupunki, EU:n parlamenttitalo oli aika ruma. Mä en tajua, niillähän täytyis olla enemmän rahaa .. Tai en mä tiiä. Ihan sama. Anyway, mä aion vielä palata sinne, koska siellä on IHANIA kenkäkauppoja. :P Jepjep.
Then me ajettiin takas Saksaan nukkumaan.. Pähkinäkakunreseptiä ei ollut tädillä.. :'( Mutta ei voi mitään. Ajettiin Sveitsiin, oltiin siellä viisi minuuttia, koska meillä ei ollut passeja mukana. xD Julmaa. Mutta me saatiin lupa ajaa sisään (älkää kysykö, miten sekin tapahtui.. xD). Me päätettiin kuitenkin olla tekemättä sitä reissua- me oltais jouduttu olla autossa vielä kuus tuntia lisää. Eli me lähdettiin takas himaan. :D Syötiin Mäkkärillä (salaatti.) GOSH. Miten mä oisin voinut tietää, että se on niin iso??
Noh.. ;) Näin siis mun viikonloppu.
Hey-hey, Lui
lauantai 4. heinäkuuta 2009
Tytin luokka
Elikkäs näin. Nyt mä lupaan, etten kirjota tänne mitään viikkoon. Muuten tää alkaa olla jo liian ilmeistä, et mulla on paljon luppoaikaa..
näin: tytin luokka ja ihmiset.
Tytti itsessään on tosi mukava, mun pitunen ja rakastaa mun tavoin shoppailua. Mut se ei enää voi oikein ostaa paljon mitään, koska sen rahat meni laukkuun ja hameeseen ja moneen toppiin. :S So, nyt mä joudun tarpeen vaatiessa shoppailla yksin.. :'(
Tytti tanssii balettia, ei pidä oopperasta ja soittaa pianoa. Se myös lukee mangaa ja opiskelee latinaa ja japania. Hän myös opiskelee hyvin, oikeastaan paremmin kuin kukaan tuntemani ihminen. (!!! Sen fyssan vuoden keskiarvo on 1,08!!) Ja sitten se myös tykkää topeista.
Tytillä on muutama hyvä ystävä luokassa. Joiden nimiä mä en nyt mainitse, muttas..
yksi heistä soittaa viulua ja oranssitukkainen. Toinen harrastaa jotain .. -.-' urheilua ja juoksee kaksi kertaa stadionin ympäri aika hyvässä ajassa, hölkäten siis, viis minuuttia.
Ne kaikki on aika erillaisia, mutta ihan kivoja.
Luokalla on vielä jotain epämääräistä porukkaa.. :) Ja siellä on myös poikaporukka, joka muistuttaa ihan Kelmejä. Paitsi kai ilman Peteriä. Hope so. Hmm..
Yks niistä on pitkä (mua pidempi) ja sillä on Big Ego ja ruskeat hiukset. Se käyttää kauluspaitoja takkina..
On lisäks vielä pieni poika (kooltaan pieni) joka on luokan "pelle". Mut sen vitsit ei vain koskaan naurata. AInakaan mua.
Plus.. Poika, joka on keskipitkä, omaa tummat hiukset ja on niistä se (mä en tajua miks.. Se ei ole yhtään komea.. eikä kivakaan) naistenhurmaaja. Toisaalta, siihen ihastuneet tytöt tunnustaa tunteitaan suomeks, ja se ei taida olla siitäkään kivaa, että se joutuu ettii mua ympäri koulua kysyäkseen multa, mitä aika ilmeinen asia on saksaks.
Viimeisenä, muttei suinkaan huonoimpana on uskomattoman komea tyyppi, joka on tummahiuksinen ja sen silmät on vaalean siniset. Mä meinasin tukehtua veteen, kun mä näin sen ekaa kertaa. Se on oikeasti tosi kiltti ja sillä on aina hauskoja t-paitoja. Ja mä yritän saada sitä Tytin kanssa yhteen.. xD Joo, perin ilkeää. Ja mä tajusin vasta eilen, ketä se muistuttaa.. :S
Tuossa on siis "Kelmit". lisäks on luokan toinen "pelle", tummakiharainen poika, joka on aika ok. Joskus tuntuu siltä, et se uskoo itteensä vähän liikaakin.. Mutta ihan kiva se on. Sen ystäviä on kaks tyyppiä: yks tanssii hyvin, mut opiskelee surkeasti ja on kateellinen tälle tummakiharaiselle tyypille ja toinen on .. Noh, se opiskelee hyvin ja on muutenkin esimerkillinen Schleimer. Mut näin välkillä se on ihan ok, ei mitenkään kiva, muttei ilkeäkään.
SItten on vielä muutamia poikia, jotka nauraa aina, ja tyttöjä, jotka tunnustaa tunteitaan suomeks ja yrittää saada poikaystävää ylemmiltä luokilta. Yks onnistui jopa missionissaan. Wow.. -.-'
Näin. Nyt Tytti soittaa pianoa (se heräs vähän aikaa sitten) ja sen isä tekee remppaa.. Mä nukahdan tänne kohta!!
näin: tytin luokka ja ihmiset.
Tytti itsessään on tosi mukava, mun pitunen ja rakastaa mun tavoin shoppailua. Mut se ei enää voi oikein ostaa paljon mitään, koska sen rahat meni laukkuun ja hameeseen ja moneen toppiin. :S So, nyt mä joudun tarpeen vaatiessa shoppailla yksin.. :'(
Tytti tanssii balettia, ei pidä oopperasta ja soittaa pianoa. Se myös lukee mangaa ja opiskelee latinaa ja japania. Hän myös opiskelee hyvin, oikeastaan paremmin kuin kukaan tuntemani ihminen. (!!! Sen fyssan vuoden keskiarvo on 1,08!!) Ja sitten se myös tykkää topeista.
Tytillä on muutama hyvä ystävä luokassa. Joiden nimiä mä en nyt mainitse, muttas..
yksi heistä soittaa viulua ja oranssitukkainen. Toinen harrastaa jotain .. -.-' urheilua ja juoksee kaksi kertaa stadionin ympäri aika hyvässä ajassa, hölkäten siis, viis minuuttia.
Ne kaikki on aika erillaisia, mutta ihan kivoja.
Luokalla on vielä jotain epämääräistä porukkaa.. :) Ja siellä on myös poikaporukka, joka muistuttaa ihan Kelmejä. Paitsi kai ilman Peteriä. Hope so. Hmm..
Yks niistä on pitkä (mua pidempi) ja sillä on Big Ego ja ruskeat hiukset. Se käyttää kauluspaitoja takkina..
On lisäks vielä pieni poika (kooltaan pieni) joka on luokan "pelle". Mut sen vitsit ei vain koskaan naurata. AInakaan mua.
Plus.. Poika, joka on keskipitkä, omaa tummat hiukset ja on niistä se (mä en tajua miks.. Se ei ole yhtään komea.. eikä kivakaan) naistenhurmaaja. Toisaalta, siihen ihastuneet tytöt tunnustaa tunteitaan suomeks, ja se ei taida olla siitäkään kivaa, että se joutuu ettii mua ympäri koulua kysyäkseen multa, mitä aika ilmeinen asia on saksaks.
Viimeisenä, muttei suinkaan huonoimpana on uskomattoman komea tyyppi, joka on tummahiuksinen ja sen silmät on vaalean siniset. Mä meinasin tukehtua veteen, kun mä näin sen ekaa kertaa. Se on oikeasti tosi kiltti ja sillä on aina hauskoja t-paitoja. Ja mä yritän saada sitä Tytin kanssa yhteen.. xD Joo, perin ilkeää. Ja mä tajusin vasta eilen, ketä se muistuttaa.. :S
Tuossa on siis "Kelmit". lisäks on luokan toinen "pelle", tummakiharainen poika, joka on aika ok. Joskus tuntuu siltä, et se uskoo itteensä vähän liikaakin.. Mutta ihan kiva se on. Sen ystäviä on kaks tyyppiä: yks tanssii hyvin, mut opiskelee surkeasti ja on kateellinen tälle tummakiharaiselle tyypille ja toinen on .. Noh, se opiskelee hyvin ja on muutenkin esimerkillinen Schleimer. Mut näin välkillä se on ihan ok, ei mitenkään kiva, muttei ilkeäkään.
SItten on vielä muutamia poikia, jotka nauraa aina, ja tyttöjä, jotka tunnustaa tunteitaan suomeks ja yrittää saada poikaystävää ylemmiltä luokilta. Yks onnistui jopa missionissaan. Wow.. -.-'
Näin. Nyt Tytti soittaa pianoa (se heräs vähän aikaa sitten) ja sen isä tekee remppaa.. Mä nukahdan tänne kohta!!
torstai 2. heinäkuuta 2009
Sheivaussäännöt
Koulukuulumisia..
26.6.2009
Oli väärä hälytys ja kaikki joutui ulos.. Anyway, nyt on mussan tunti..
mä sain tietää, että H.A on täällä.. Ja sen vaihtari on söpöhtävä. Outo, mut ihan ok. Okaay.. Mä olen hulluhtava tässä tapauksessa. Okay, sä et ihastu/rakastu kehenkään, okay? Etkä VARSINKAAN yritä saada ketään yhteen. Esim.. Laa ja H.A:ta.. Tai Tyttiä ja Silmiä. .. :D Silmä kattoo tänne päin aika usein. Elikkäs.. okay, mä voisin yrittää.. tai sitten se on vain liian suuri riski.. Mutta ne ois tosi söpö pari. Indeed. Tää on vaikea tehtävä. SEIS! Ei ole mitään tehtävää! Hyvin vaikea..
Krapula, auta.
Ookkay.. Fyssa. Näillä on outo luokka. Maikka näyttää hieman mun luokkalaiselta. -.-' Ei kiva.
29.6.2009
Call me Emma, darling. Really. "Promice me, Emma, you won't do anything like that anymore. That was very kindish. I#m disappointed. Indeed." Hahaa.. Kukaan ei ole sanomassa mulle noita sanoja, joten mulla ei kuiteskaan onnistu mikään.. Argh..
2.7.2009
Huono aamu. Jos mä olisin höylämyyjä, mä kirjoittaisin seuraavanlaiset käyttöohjeet naisille:
1. Ostakaa terävin höylä, mitä kaupoista löytyy. Mieluiten miesten, ne on yleensä parempia. (terävämpiä)
2. Ostakaa vaihtoteriä juuri siihen höylään, joka on teillä. Ei kannata ostaa niitä hieman samannäköisiä, koska usein miten ne ei ole niitä juuri Sinulle oikeita. Säästät rahaa sinne kenkäpuolelle, jos ostat kerralla sen oikean paketin, etkä koko kaupan eri vaihtoehtoja.
3. Ostakaa vaahtoa. MIesten. Se on parempaa eikä tapa hajuaistia niin kuin vastaavat naisten. Plus miesten vaahdot on paremmin saatavilla ja halvempia. (kai)
4. Kastelkaa esim. sääri, jonka te haluatte sheivata, kädenlämpöisellä vedellä ja levittäkää vaahtoa. Ei paljoa, noin saman suhteen verran kuin tiskatessa.
5. Ottakaa höylä ja kastelkaa se. Jättäkää vesinoro valumaan hanasta. Ota höylä ja vedä sitä esim säärtä pitkin. (alhaalta ylös.) Kun olet valmis yhden vedon kanssa, pistä höylä veden alle. Näin vaahto ja hiukset poistuvat höylästä.
6. Toista tämä muutamaan kertaan (jos haluat täydellisen tuloksen).
Älä-varoitukset:
Älä käytä höylää keskellä yötä, jolloin on pimeämpää kuin yleensä, etkä välttämättä näe, otatko hiuslakkaa vai vaahtoa.
Älä käytä höylää aikaisin aamulla, jolloin et ole varma, nukutko vielä vai onko tämä päänsärky oikeasti olemassa. Varsinkaan, jos haluat sheivata kainalot. Kun (HUOM! Ei JOS) vahingoitat kainaoloasi ja alat itkeä ja ulista, herätät mitä luultavammin koko talon, parhaimmassa tapauksessa vain kämpän. Mikä ei taida aina olla parhain asia.
Äläkä syö sitten mitään, mikä muistuttaa chiliä, jos et kestä sitä. Erität mitä luultavammin enemmän kuin yleensä hikeä juoksiessasi lähimpään (missä se edes on?!?!) kauppaan, jotta saisit leipää. -> Kainalohaava (joka mitä luultavammin vuotaa vieläkin) saa enemmän hikeä itseensä. Jostain syystä se vain sattuu vietävästi.
Ei kannata myöskään vahingossa pistää rakkolaastaria kainalohaavaan. Ei kannata, ollenkaan. Siinä vaiheessa, kun tajuat laastarin olevan rakkolaastarin, kannattaa nauraa. Hetken kuluttua itket kuitenkin.
Ai niin. Ei missään nimessä kannata pistää t-paitaa päälle. Se koskee liikkuessasi haavaa. Eikä kannata lysähtää koulussa tuolille, toivoen, että kaikki olisivat hiljaa. Joku idiootti (tässä tapauksessa ihminen, jonka kanssa en edes ollut aiemmin puhunut) tulee kuitenkin kutittamaan.
2.7.2009
Rakkaus tunnustetaan suomeksi. IHMISET, ÄLKÄÄ TUNNUSTAKO SITÄ SUOMEKS. mitä luultavammin se palautetaan negatiivisena. Suomeksi.
Eli mä toivoin tänään, että olisin voinut olla emt.. ranskalainen tai jotain. Koska yhden päivän aikana ei ole kiva kirjoittaa kahteen kertaan: "Minä rakastan sinua =Ich liebe dich." ja "Minä vihaan sinua= Ich hasse dich."
Shopping.. :D Mä ostin postikamaa.. :D
Miss ya!!
P.S. Chi ja M: PARANTUKAA PIAN!!
26.6.2009
Oli väärä hälytys ja kaikki joutui ulos.. Anyway, nyt on mussan tunti..
mä sain tietää, että H.A on täällä.. Ja sen vaihtari on söpöhtävä. Outo, mut ihan ok. Okaay.. Mä olen hulluhtava tässä tapauksessa. Okay, sä et ihastu/rakastu kehenkään, okay? Etkä VARSINKAAN yritä saada ketään yhteen. Esim.. Laa ja H.A:ta.. Tai Tyttiä ja Silmiä. .. :D Silmä kattoo tänne päin aika usein. Elikkäs.. okay, mä voisin yrittää.. tai sitten se on vain liian suuri riski.. Mutta ne ois tosi söpö pari. Indeed. Tää on vaikea tehtävä. SEIS! Ei ole mitään tehtävää! Hyvin vaikea..
Krapula, auta.
Ookkay.. Fyssa. Näillä on outo luokka. Maikka näyttää hieman mun luokkalaiselta. -.-' Ei kiva.
29.6.2009
Call me Emma, darling. Really. "Promice me, Emma, you won't do anything like that anymore. That was very kindish. I#m disappointed. Indeed." Hahaa.. Kukaan ei ole sanomassa mulle noita sanoja, joten mulla ei kuiteskaan onnistu mikään.. Argh..
2.7.2009
Huono aamu. Jos mä olisin höylämyyjä, mä kirjoittaisin seuraavanlaiset käyttöohjeet naisille:
1. Ostakaa terävin höylä, mitä kaupoista löytyy. Mieluiten miesten, ne on yleensä parempia. (terävämpiä)
2. Ostakaa vaihtoteriä juuri siihen höylään, joka on teillä. Ei kannata ostaa niitä hieman samannäköisiä, koska usein miten ne ei ole niitä juuri Sinulle oikeita. Säästät rahaa sinne kenkäpuolelle, jos ostat kerralla sen oikean paketin, etkä koko kaupan eri vaihtoehtoja.
3. Ostakaa vaahtoa. MIesten. Se on parempaa eikä tapa hajuaistia niin kuin vastaavat naisten. Plus miesten vaahdot on paremmin saatavilla ja halvempia. (kai)
4. Kastelkaa esim. sääri, jonka te haluatte sheivata, kädenlämpöisellä vedellä ja levittäkää vaahtoa. Ei paljoa, noin saman suhteen verran kuin tiskatessa.
5. Ottakaa höylä ja kastelkaa se. Jättäkää vesinoro valumaan hanasta. Ota höylä ja vedä sitä esim säärtä pitkin. (alhaalta ylös.) Kun olet valmis yhden vedon kanssa, pistä höylä veden alle. Näin vaahto ja hiukset poistuvat höylästä.
6. Toista tämä muutamaan kertaan (jos haluat täydellisen tuloksen).
Älä-varoitukset:
Älä käytä höylää keskellä yötä, jolloin on pimeämpää kuin yleensä, etkä välttämättä näe, otatko hiuslakkaa vai vaahtoa.
Älä käytä höylää aikaisin aamulla, jolloin et ole varma, nukutko vielä vai onko tämä päänsärky oikeasti olemassa. Varsinkaan, jos haluat sheivata kainalot. Kun (HUOM! Ei JOS) vahingoitat kainaoloasi ja alat itkeä ja ulista, herätät mitä luultavammin koko talon, parhaimmassa tapauksessa vain kämpän. Mikä ei taida aina olla parhain asia.
Äläkä syö sitten mitään, mikä muistuttaa chiliä, jos et kestä sitä. Erität mitä luultavammin enemmän kuin yleensä hikeä juoksiessasi lähimpään (missä se edes on?!?!) kauppaan, jotta saisit leipää. -> Kainalohaava (joka mitä luultavammin vuotaa vieläkin) saa enemmän hikeä itseensä. Jostain syystä se vain sattuu vietävästi.
Ei kannata myöskään vahingossa pistää rakkolaastaria kainalohaavaan. Ei kannata, ollenkaan. Siinä vaiheessa, kun tajuat laastarin olevan rakkolaastarin, kannattaa nauraa. Hetken kuluttua itket kuitenkin.
Ai niin. Ei missään nimessä kannata pistää t-paitaa päälle. Se koskee liikkuessasi haavaa. Eikä kannata lysähtää koulussa tuolille, toivoen, että kaikki olisivat hiljaa. Joku idiootti (tässä tapauksessa ihminen, jonka kanssa en edes ollut aiemmin puhunut) tulee kuitenkin kutittamaan.
2.7.2009
Rakkaus tunnustetaan suomeksi. IHMISET, ÄLKÄÄ TUNNUSTAKO SITÄ SUOMEKS. mitä luultavammin se palautetaan negatiivisena. Suomeksi.
Eli mä toivoin tänään, että olisin voinut olla emt.. ranskalainen tai jotain. Koska yhden päivän aikana ei ole kiva kirjoittaa kahteen kertaan: "Minä rakastan sinua =Ich liebe dich." ja "Minä vihaan sinua= Ich hasse dich."
Shopping.. :D Mä ostin postikamaa.. :D
Miss ya!!
P.S. Chi ja M: PARANTUKAA PIAN!!
keskiviikko 1. heinäkuuta 2009
42:sen salaatti
Heips..
Mä kirjotin ensimmäistä kertaa elämässäni tarinan venäjäks.. Eli se ei oikein mennyt hyvin, muttah.. näin. Mä voin jopa kertoa, että näytän sen äidille. :D
Musiikkia täällä ei voi kuunella, koska mullahan ei ole mp3:sta. So, ei musiikkia.
Tänään, vihdoinkin, hissan maikka tajus mun olemassaolom. -> se sano siis, että te apinat ootte niin tyhmiä, mitä meidän vieraskaan ajattelee..
eli JEJ!!
:D *happy*
Mummo.. tytin mummo.. oli hauska. Mä en tajunnut mitään ollenkaan, ja aina, kun mä sanoin, että tää ruoka on hyvää.. Gosh, se ei tajunnut mitä mä sanoin. Ja Tytti.. Oli sellanen tunne, että se ei tajuaa itsekkään puoliakaan. Mutta Mummo teki hyvää ruokaa.. Ja mä lihosin ihan sikana. :D Eli nyt syödään täällä päin aika paljon salaatteja! Mikä on hyvä asia, oikeastaan.
Latinan maikka on pelottava.. sanoinko mä tän jo? Hmm.. anyway, se kysy tänään mun nimeä ja nyt se puhuu "Tyttö, joka tietää paremmin kuin saksalaiset Hammurabin lain".. :D Hahaa..
Ja kuiteski mä pelkään sitä tosi paljon. Se puhuu kovaa, suorastaan huutaa, ja toistaa kaiken muutamaan kertaan, mikä pelottaa mua aina enemmän ja enemmän. Lisäks se hakkaa, jos me ollaan liian kovaäänisiä.
Anyway, mä olin Japani tunnilla.. Mä luulin, et mä kuolen sinne. A. kahdeksan ihmistä yhdessä pienessä huoneessa. Mä en erottanut saksaa ja japania viiden minuutin kuluttua ollenkaan. Ne kysy multa jotain, ja mä istuin tyhmänä siinä, et hey ihmiset, mä en tajua japania.. *pun* Eli toi oli aika paljon japania saunassa-kokemus. Aika sivistävää kylläkin. (ja se kesti KAKS TUNTIA!!!) tulos: pääkipu ja hikiset farkut+t-paita..
Eilen, tiistaina, mä olin Tytin balettitunnilla.. Voi olla, että mä kirjotan huonosti venäjää, mutta mä voin kääntää sen suomeks ja pistää sen tänne.. Täytyis ajatella asiaa..
Mä luin -tadaa- hichicers guide to the GAlaxy.
Eli vastaus on,.. 42.
Mä kirjotin ensimmäistä kertaa elämässäni tarinan venäjäks.. Eli se ei oikein mennyt hyvin, muttah.. näin. Mä voin jopa kertoa, että näytän sen äidille. :D
Musiikkia täällä ei voi kuunella, koska mullahan ei ole mp3:sta. So, ei musiikkia.
Tänään, vihdoinkin, hissan maikka tajus mun olemassaolom. -> se sano siis, että te apinat ootte niin tyhmiä, mitä meidän vieraskaan ajattelee..
eli JEJ!!
:D *happy*
Mummo.. tytin mummo.. oli hauska. Mä en tajunnut mitään ollenkaan, ja aina, kun mä sanoin, että tää ruoka on hyvää.. Gosh, se ei tajunnut mitä mä sanoin. Ja Tytti.. Oli sellanen tunne, että se ei tajuaa itsekkään puoliakaan. Mutta Mummo teki hyvää ruokaa.. Ja mä lihosin ihan sikana. :D Eli nyt syödään täällä päin aika paljon salaatteja! Mikä on hyvä asia, oikeastaan.
Latinan maikka on pelottava.. sanoinko mä tän jo? Hmm.. anyway, se kysy tänään mun nimeä ja nyt se puhuu "Tyttö, joka tietää paremmin kuin saksalaiset Hammurabin lain".. :D Hahaa..
Ja kuiteski mä pelkään sitä tosi paljon. Se puhuu kovaa, suorastaan huutaa, ja toistaa kaiken muutamaan kertaan, mikä pelottaa mua aina enemmän ja enemmän. Lisäks se hakkaa, jos me ollaan liian kovaäänisiä.
Anyway, mä olin Japani tunnilla.. Mä luulin, et mä kuolen sinne. A. kahdeksan ihmistä yhdessä pienessä huoneessa. Mä en erottanut saksaa ja japania viiden minuutin kuluttua ollenkaan. Ne kysy multa jotain, ja mä istuin tyhmänä siinä, et hey ihmiset, mä en tajua japania.. *pun* Eli toi oli aika paljon japania saunassa-kokemus. Aika sivistävää kylläkin. (ja se kesti KAKS TUNTIA!!!) tulos: pääkipu ja hikiset farkut+t-paita..
Eilen, tiistaina, mä olin Tytin balettitunnilla.. Voi olla, että mä kirjotan huonosti venäjää, mutta mä voin kääntää sen suomeks ja pistää sen tänne.. Täytyis ajatella asiaa..
Mä luin -tadaa- hichicers guide to the GAlaxy.
Eli vastaus on,.. 42.
perjantai 26. kesäkuuta 2009
Luoja, mummo asuu jossain .. joen varrella??
Eli.. Mä lähen tänään jonnekkin kaauas. Siis tosi kauas. Tytin mummolle. Mä tiedän ainakin sen, et siinä on kaks jokea. Ja paljon kauppoja. Testasin eilen Tytin shoppailussa.. Noh, se on aika hyvä. Siis.. noh, sillä on pikkusen erillainen maku, se tykkää topeista eikä niinkään pitkistä asioista. (siis ei farkkuja(vaik se käyttääki niitä aina välillä koulussa..)) Se on huippunopea kaupoissa, sillä on (WOW) samat koot kuin mulla ja se tykkää mangasta. Olisko pitänyt .. noh, anyway, meni jo.
No jaa.. päivisin on aika.. (AIKA??!!) tylsää, kun se menee balettitunnille (eikä ota mua mukaan.. -.-') eli mulla on melkein joka päivä sellaset kuus tuntia ihan omaa aikaa.
Ihmiset, jotka lukee tätä: KEKSIKÄÄ MULLE JOtAIN TEKEMISTÄ!!
Siis.. mä olen käynyt kaupungilla, ns shoppailemassa, mä en voi kuiteskaan loppujen lopuks suunnilleen joka toinen päivä shoppailla. .. anyway, musta tuntuu, että .. mä kuolen tänne tylsyyteen. Ja täällä taitaa olla nyt vähän aikaa muutaman kerran päivässä H.A:hälytyksiä..
Krapula, sä saisit olla täällä.
No jaa.. päivisin on aika.. (AIKA??!!) tylsää, kun se menee balettitunnille (eikä ota mua mukaan.. -.-') eli mulla on melkein joka päivä sellaset kuus tuntia ihan omaa aikaa.
Ihmiset, jotka lukee tätä: KEKSIKÄÄ MULLE JOtAIN TEKEMISTÄ!!
Siis.. mä olen käynyt kaupungilla, ns shoppailemassa, mä en voi kuiteskaan loppujen lopuks suunnilleen joka toinen päivä shoppailla. .. anyway, musta tuntuu, että .. mä kuolen tänne tylsyyteen. Ja täällä taitaa olla nyt vähän aikaa muutaman kerran päivässä H.A:hälytyksiä..
Krapula, sä saisit olla täällä.
torstai 25. kesäkuuta 2009
Mündliche ABI
Well well.. Noin. Nyt se siis tapahtu. Mä tiesin aina, et se tapahtuu joskus. Mut et nyt.. Hah, en odottanut. Mä olisin odottanut, et sä kirjotat enemmän.. sanot, et mä teen kaiken väärin ja oon inhottava ystävä. tai olin. ANyway, thanks for everything. Ehkä mä olen muuttunut, joo. Mut.. Niin tekee elämäkin.
Tytti heräs äsken. :D Aikasemmin kuin odotin.
Ookkay: Tässä siis ne kirjotukset, joita mä kirjotin koulussa vihkoon.
23.06
Matikka: Gosh, mä en tajua mitään.. Ja jos mä kirjotan kokeen noiden kanssa, mä kuolen.. Ja mä en voi kieltäytyäkkään.. Eli kutonen vai nolaus?
Espanja: Tuplatunti espanjaa.. Mä en koskaan ajatellut, et se voi olla noin vaikeeta. Se on vaikeampaa kuin venäjä ja suomi yhteensä. Tänään sataa ja mä en halunnut aamulla nousta. Ollenkaan. Kohta on ruokavälkkä ja mä kuolen nälkään. Oikeasti. Ja hitto, kyl mä jo niinkin paljon espanjaa tajuan, et noi käsittelee ruokaa!?? Mussantunti ennen ruokavälkkää.. :S Ne taitaa tanssia. Tulee Anchan (lyhennetty versio.. xD) mieleen.
Hissa: Takas Subista!! NAM. Mä en taida oikeasti kunnioittaa Subia tarpeeks. Well, now I do. Subi on vaarallista ruokaa. Lentää nopeasti syliin. Nää käsittelee nyt Afrikkaa.. Huh. Ei jaksais.
Kemma: Ikävä meidän kemmanmaikkaa. (voi ei.. mä en koskaan ajatellut, et sanoisin noin. Tai edes ajattelisin. Tai edes kirjoittaisin) Mut se nyt vain on niin. Meiän kemman maikka on reilu. Näiden.. Tekee Versuchit ITSE LUOKAN EDESSÄ!! Ja koko luokka katsoo omilta paikoiltaan.. Argh.. Se on niin outo, et se ei saa Wasserstoff juttua oikein. Ja se saa sen äänen!! .. kymmenennen yrityken jälkeen. Nice. Mä nukahdan kohta..
24.06.
Saksa: Wow.. Tää luokka on Pro. Ne tekee charakterisierungia, wow. JOs meiän luokka tekis noin hyvin saksan tunnilla jotain, meidän saksan maikalla ois paaljon kivempi tulla luokkaan. Ja sillä ois varmaan vähän vähemmän harmaita hiuksia, mut eheei.. Ei me olla niin kilttejä. Tänään sataa (taas). Mun täytyis mennä shoppailemaan.. (mä en ole vieläkään ostanut mitään kotivaatteita!!) Hmm.. jotkut ihanat lämpimät.. AHh.. OKei, Lui, keskity tuntiin.. HUoh.. Mulla on ikävä Ksua. .. -.-' se oli varmaan munkin syy, mut.. kuitenkin. Hah. Se sanois nyt, et mulla on liikaa aikaa ajatella tyhmiä asioita. Varmaan se ois oikeassa.
Krapula palaa tänään takas SUomeen.. Jej! Mitäköhän kaikki muut tekee??
Mä en tajua yhtään, mitä täytyis ettiä tosta kirjasta.
TyttI: Alice 19th war toll!! :D
HA: Charakterisiere Amy Smith. WTF?? Kuka helkutin AMy Smith??
Enkku: "Honey, I srunk the kids"- niminen leffa. Yeah, really.. WEiRD!! Mä en tajua mitään, mitä tässä tapahtuu. Tää on vanha, siis silleen 1999 vanha ja huono.
Noin. Nyt meni suurinosa tänne.. Ja nyt mä meen syömään (mä kuolen kohta nälkään)..
Ai niin: mä pääsin eilen shoppailemaan (yksin, mut whatever) ostin kirjan!! JEJ!
Miss ya, Lui
Tytti heräs äsken. :D Aikasemmin kuin odotin.
Ookkay: Tässä siis ne kirjotukset, joita mä kirjotin koulussa vihkoon.
23.06
Matikka: Gosh, mä en tajua mitään.. Ja jos mä kirjotan kokeen noiden kanssa, mä kuolen.. Ja mä en voi kieltäytyäkkään.. Eli kutonen vai nolaus?
Espanja: Tuplatunti espanjaa.. Mä en koskaan ajatellut, et se voi olla noin vaikeeta. Se on vaikeampaa kuin venäjä ja suomi yhteensä. Tänään sataa ja mä en halunnut aamulla nousta. Ollenkaan. Kohta on ruokavälkkä ja mä kuolen nälkään. Oikeasti. Ja hitto, kyl mä jo niinkin paljon espanjaa tajuan, et noi käsittelee ruokaa!?? Mussantunti ennen ruokavälkkää.. :S Ne taitaa tanssia. Tulee Anchan (lyhennetty versio.. xD) mieleen.
Hissa: Takas Subista!! NAM. Mä en taida oikeasti kunnioittaa Subia tarpeeks. Well, now I do. Subi on vaarallista ruokaa. Lentää nopeasti syliin. Nää käsittelee nyt Afrikkaa.. Huh. Ei jaksais.
Kemma: Ikävä meidän kemmanmaikkaa. (voi ei.. mä en koskaan ajatellut, et sanoisin noin. Tai edes ajattelisin. Tai edes kirjoittaisin) Mut se nyt vain on niin. Meiän kemman maikka on reilu. Näiden.. Tekee Versuchit ITSE LUOKAN EDESSÄ!! Ja koko luokka katsoo omilta paikoiltaan.. Argh.. Se on niin outo, et se ei saa Wasserstoff juttua oikein. Ja se saa sen äänen!! .. kymmenennen yrityken jälkeen. Nice. Mä nukahdan kohta..
24.06.
Saksa: Wow.. Tää luokka on Pro. Ne tekee charakterisierungia, wow. JOs meiän luokka tekis noin hyvin saksan tunnilla jotain, meidän saksan maikalla ois paaljon kivempi tulla luokkaan. Ja sillä ois varmaan vähän vähemmän harmaita hiuksia, mut eheei.. Ei me olla niin kilttejä. Tänään sataa (taas). Mun täytyis mennä shoppailemaan.. (mä en ole vieläkään ostanut mitään kotivaatteita!!) Hmm.. jotkut ihanat lämpimät.. AHh.. OKei, Lui, keskity tuntiin.. HUoh.. Mulla on ikävä Ksua. .. -.-' se oli varmaan munkin syy, mut.. kuitenkin. Hah. Se sanois nyt, et mulla on liikaa aikaa ajatella tyhmiä asioita. Varmaan se ois oikeassa.
Krapula palaa tänään takas SUomeen.. Jej! Mitäköhän kaikki muut tekee??
Mä en tajua yhtään, mitä täytyis ettiä tosta kirjasta.
TyttI: Alice 19th war toll!! :D
HA: Charakterisiere Amy Smith. WTF?? Kuka helkutin AMy Smith??
Enkku: "Honey, I srunk the kids"- niminen leffa. Yeah, really.. WEiRD!! Mä en tajua mitään, mitä tässä tapahtuu. Tää on vanha, siis silleen 1999 vanha ja huono.
Noin. Nyt meni suurinosa tänne.. Ja nyt mä meen syömään (mä kuolen kohta nälkään)..
Ai niin: mä pääsin eilen shoppailemaan (yksin, mut whatever) ostin kirjan!! JEJ!
Miss ya, Lui
sunnuntai 21. kesäkuuta 2009
First day, Germany
Eka päivä.
Hmm.. Mä laskeuduin lentokentälle ja tunsin itteni Terminal-leffan päähenkilöksi, jota esitti Tom Hanks. Olisin voinut vaikka vannoa, etten koskaan löytäisi ulosreittiä. Mä kävelin sitä Lufthansa siipeä pitkin tosi turhautuneena. Vaikkakin happy siitä, että löysin vihdoin ja viimeinkin lipglossin, jonka mä jopa ostin! :D Cliniqueta, siis. Well, sit mä löysin oikean suunnan, nappasin matkalaukun (gosh.. kakskaks kiloa. Eli ylipainoa. Oli lähellä, etten joutunut maksamaan "sakkoa" ja se oli vain matka tänne.. Eli takas lähtiessä joudun maksaa.. :F) ja lähdin exit-kylttiä kohti. Vastassa oli (nimet muutettu) Tytti (voi lol..) ja Pertti. Mutsia ei näkynyt missään, mut it's okay. Hypättiin autoon.. Se on Ihana ja ajettiin paikallisen "Stadikan" paikkeille. Siis, mä tajuan, etten ole mikään arkkitehtuurin ihmelapsi, enkä oo oikeiastaan oikeutettu arvostelemaan sitä rakennusta, mut gosh, se oli R-U-M-A. Kaunis ja ihmeellinen varmasti aikanaan. Kyseessä on siis Münchenin Olympia-alue. (vuodesta 1972) Anyway, mun mielestä se muistutti enemmän jotain.. raunioita tai romahtunutta telttaa kuin mitään muuta kunnollista.
Then me mentiin vieressä olevaan BMW:n näyttelytilaan. Se on upea. Tosi hieno arkkitehtuurisesti ja muutenkin. Tien toisella puolella oli BMW:n päämaja. Miksei Suomessa voi olla noin hienoja? Nokia sukkaa.. Fortum samoin.
Ajettiin metrolla Keskustaan.. Se on ihan hieno, jotain hienoja yksityiskohtia ja silleen, mut ei Lontoon veroinen. Toisaalta, Lontoon veroista kaupunkia ei taida olla toista, mutta kuitenkin. Mä olin jo unohtanut jo, miten outoja ruokia Saksassa voi olla. Esim tää: me syötiin Tytin kanssa Leberkäseä. Kahvilassa ne tunki sitä reilun palan valkoisen sämpylän väliin ja pisti vielä sinappia väliin.. :D Gosh, se näytti tosi oudolta, mutta maistu niin ihanalta!! SIt me käveltiin keskustassa, käytiin Münchenin kuuluisimmassa Biergartenissa.. Se oli jättimäinen (enkkulaisiin verrattuna) ja tosi upea, vanha, ymsyms. Se näytti sellaselta, et oisin voinut ottaa itekkin Brezelin ja tuopin.. Mut, never mind. Ei jääty sinne, käveltiin vielä vähän ja mentiin syömään johonkin tosi kalliiseen paikkaan. Mä katoin sitä menua sillä ajatuksella ensin, et mä olen moderni ihminen ja syön mitä vain.. Mut en tainnutkaan olla niin moderni ihminen. :S Mä en jostain syystä halunnut maistaa härän häntää tai sukupuolielimiä. Ihmekkös tuo.. Tytti ehdotti mulle, et ottaisin lämmintä sipulipiirakkaa.. Mä kiitin ehdotuksesta ja sanoin reippaasti: Joo, hyvä idea! Pertti (Tytin faija) keksi kysyä tarjoilijalta jotain suositusta.. Ja mä otin sitten sen. Well, lautanen muutaman minuutin kuluttua edessä.. Ja siinä oli: kaks isoa palloa ties mitä ja jotain aidoista tomaateista (itsetehtyä) kastiketta. Mä maistoin.. Ja se maistu tosi tutulta. Anyway, se oli ainoa asia, jota mä mietin silloin.. Ja sitten, noin puolessa välissä ensimmäistä palloa, joka sisälsi sieniä ja perunasössöä, mä tajusin. Ja sen jälkeen en ajatellut mitään. WEll.. se maistu oksennukselle. Kohteliaisuudesta, mä söin jutun loppuun. Nopeasti. Onneksi, koska en ois voinut pitkittää.. sitä kauaa.
Me hypättiin taas metroon ja ajettiin autolle ja ajettiin Ulmia kohti. Mä nukahtelin koko ajan ja välillä katsoin ikkunasta ulos. Välillä oli mun entisen paikan näköisiä kyliä. Ei tullut ikävä, vain .. hieman nostalginen olo. Okay, saavuttiin kämpille.. Wow. Se on hieno, tyylikäs, kakskerroksinen ja mahtava! Tytti ja Pertti asustaa alakerrassa, mä sain huoneen yläkerrasta, jossa on myös Tytin tanko. Se harrastaa siis balettia.
Me käytiin kaupassa ostamassa ruokaa ja pyöräiltiin.. Ulm on hieno, ei jättimäinen, mutta ihan fine. Illalla, kun tultiin takas, Pertti grillas. Mmm.. Ihanaa. Mä en siis ole syönyt kauaa grillattua lihaa.. :) Ja se oli oikeasti hyvää. Sitten siivottiin keittiötä (mä yritin auttaa, mut ne ei antanut.. Mä tunsin itteni idiootiksi) After that katottiin TV:tä. Mä olin niin väsynyt, et menin nukkumaan. Ja nukahdin istualtani, mun huoneessa vasta, kylläkin. xD Well.. Ei voi mitään. Mut mä heräsin kymmeneltä. Ja kello on jo kohta yks, eikä Tytti ole vieläkään herännyt. Naja. Ois kiva, jos se tekis sen jossain vaiheessa.
Ai niin.. AInoa, minkä mä unohdin, on "kotivaatteet". Eli mä istun nyt farkuissa ja collagessa. Autsch. Mut mulla ei ole vaihtoehtoakaan..
Hmm.. :D Tytti vaikuttaa ainakin näin ensin ajateltua tosi kivalta. Sillä on samanlainen musiikkimaku kun mulla, se kestää klassista (mut vain, jos se tanssii siihen) ja se ei tykkää samanlaisista ruuista kuin mäkin. Esim siis ei chiliä, eikä muutenkaan kovin tulista ruokaa. Se tykkää krutongeista, ja on reippaampi kuin mä. Ja se on suunnilleen mun pitunen. :D Eli kaikki hyvin, ainakin nyt. Plus se ei koskaan ehdi bussiin, myöhästelee koulusta ja .. xD Okei, mä taidan lopettaa. Mä en edes tiedä siitä paljoa vielä.
Ja miten pieni maailma onkaan: sen luokkalaisen isosisko on Krapulan luokkalaisen tyyppi.. :D Eli voi olla, et me vietetään jotenki aikaa yhessä. Se menee kyl ysille, mä heilun kasien kaa huomenna. Gosh. Mua pelottaa eka koulupäivä. Kaikkihan riippuu usein siitä. Ja sitten Tytin balettitunnit.. :S
Nojaa.. Chi, terkkuja vanhemmille ja sano, et kaikki hyvin. Ei tartte selittää kaikkia yksityiskohtia. :) Ne on mitättömiä, ja niillä on muutenkin nyt muuta tekemistä kuin musta murehtiminen.
Love ya, Lui. <3
Hmm.. Mä laskeuduin lentokentälle ja tunsin itteni Terminal-leffan päähenkilöksi, jota esitti Tom Hanks. Olisin voinut vaikka vannoa, etten koskaan löytäisi ulosreittiä. Mä kävelin sitä Lufthansa siipeä pitkin tosi turhautuneena. Vaikkakin happy siitä, että löysin vihdoin ja viimeinkin lipglossin, jonka mä jopa ostin! :D Cliniqueta, siis. Well, sit mä löysin oikean suunnan, nappasin matkalaukun (gosh.. kakskaks kiloa. Eli ylipainoa. Oli lähellä, etten joutunut maksamaan "sakkoa" ja se oli vain matka tänne.. Eli takas lähtiessä joudun maksaa.. :F) ja lähdin exit-kylttiä kohti. Vastassa oli (nimet muutettu) Tytti (voi lol..) ja Pertti. Mutsia ei näkynyt missään, mut it's okay. Hypättiin autoon.. Se on Ihana ja ajettiin paikallisen "Stadikan" paikkeille. Siis, mä tajuan, etten ole mikään arkkitehtuurin ihmelapsi, enkä oo oikeiastaan oikeutettu arvostelemaan sitä rakennusta, mut gosh, se oli R-U-M-A. Kaunis ja ihmeellinen varmasti aikanaan. Kyseessä on siis Münchenin Olympia-alue. (vuodesta 1972) Anyway, mun mielestä se muistutti enemmän jotain.. raunioita tai romahtunutta telttaa kuin mitään muuta kunnollista.
Then me mentiin vieressä olevaan BMW:n näyttelytilaan. Se on upea. Tosi hieno arkkitehtuurisesti ja muutenkin. Tien toisella puolella oli BMW:n päämaja. Miksei Suomessa voi olla noin hienoja? Nokia sukkaa.. Fortum samoin.
Ajettiin metrolla Keskustaan.. Se on ihan hieno, jotain hienoja yksityiskohtia ja silleen, mut ei Lontoon veroinen. Toisaalta, Lontoon veroista kaupunkia ei taida olla toista, mutta kuitenkin. Mä olin jo unohtanut jo, miten outoja ruokia Saksassa voi olla. Esim tää: me syötiin Tytin kanssa Leberkäseä. Kahvilassa ne tunki sitä reilun palan valkoisen sämpylän väliin ja pisti vielä sinappia väliin.. :D Gosh, se näytti tosi oudolta, mutta maistu niin ihanalta!! SIt me käveltiin keskustassa, käytiin Münchenin kuuluisimmassa Biergartenissa.. Se oli jättimäinen (enkkulaisiin verrattuna) ja tosi upea, vanha, ymsyms. Se näytti sellaselta, et oisin voinut ottaa itekkin Brezelin ja tuopin.. Mut, never mind. Ei jääty sinne, käveltiin vielä vähän ja mentiin syömään johonkin tosi kalliiseen paikkaan. Mä katoin sitä menua sillä ajatuksella ensin, et mä olen moderni ihminen ja syön mitä vain.. Mut en tainnutkaan olla niin moderni ihminen. :S Mä en jostain syystä halunnut maistaa härän häntää tai sukupuolielimiä. Ihmekkös tuo.. Tytti ehdotti mulle, et ottaisin lämmintä sipulipiirakkaa.. Mä kiitin ehdotuksesta ja sanoin reippaasti: Joo, hyvä idea! Pertti (Tytin faija) keksi kysyä tarjoilijalta jotain suositusta.. Ja mä otin sitten sen. Well, lautanen muutaman minuutin kuluttua edessä.. Ja siinä oli: kaks isoa palloa ties mitä ja jotain aidoista tomaateista (itsetehtyä) kastiketta. Mä maistoin.. Ja se maistu tosi tutulta. Anyway, se oli ainoa asia, jota mä mietin silloin.. Ja sitten, noin puolessa välissä ensimmäistä palloa, joka sisälsi sieniä ja perunasössöä, mä tajusin. Ja sen jälkeen en ajatellut mitään. WEll.. se maistu oksennukselle. Kohteliaisuudesta, mä söin jutun loppuun. Nopeasti. Onneksi, koska en ois voinut pitkittää.. sitä kauaa.
Me hypättiin taas metroon ja ajettiin autolle ja ajettiin Ulmia kohti. Mä nukahtelin koko ajan ja välillä katsoin ikkunasta ulos. Välillä oli mun entisen paikan näköisiä kyliä. Ei tullut ikävä, vain .. hieman nostalginen olo. Okay, saavuttiin kämpille.. Wow. Se on hieno, tyylikäs, kakskerroksinen ja mahtava! Tytti ja Pertti asustaa alakerrassa, mä sain huoneen yläkerrasta, jossa on myös Tytin tanko. Se harrastaa siis balettia.
Me käytiin kaupassa ostamassa ruokaa ja pyöräiltiin.. Ulm on hieno, ei jättimäinen, mutta ihan fine. Illalla, kun tultiin takas, Pertti grillas. Mmm.. Ihanaa. Mä en siis ole syönyt kauaa grillattua lihaa.. :) Ja se oli oikeasti hyvää. Sitten siivottiin keittiötä (mä yritin auttaa, mut ne ei antanut.. Mä tunsin itteni idiootiksi) After that katottiin TV:tä. Mä olin niin väsynyt, et menin nukkumaan. Ja nukahdin istualtani, mun huoneessa vasta, kylläkin. xD Well.. Ei voi mitään. Mut mä heräsin kymmeneltä. Ja kello on jo kohta yks, eikä Tytti ole vieläkään herännyt. Naja. Ois kiva, jos se tekis sen jossain vaiheessa.
Ai niin.. AInoa, minkä mä unohdin, on "kotivaatteet". Eli mä istun nyt farkuissa ja collagessa. Autsch. Mut mulla ei ole vaihtoehtoakaan..
Hmm.. :D Tytti vaikuttaa ainakin näin ensin ajateltua tosi kivalta. Sillä on samanlainen musiikkimaku kun mulla, se kestää klassista (mut vain, jos se tanssii siihen) ja se ei tykkää samanlaisista ruuista kuin mäkin. Esim siis ei chiliä, eikä muutenkaan kovin tulista ruokaa. Se tykkää krutongeista, ja on reippaampi kuin mä. Ja se on suunnilleen mun pitunen. :D Eli kaikki hyvin, ainakin nyt. Plus se ei koskaan ehdi bussiin, myöhästelee koulusta ja .. xD Okei, mä taidan lopettaa. Mä en edes tiedä siitä paljoa vielä.
Ja miten pieni maailma onkaan: sen luokkalaisen isosisko on Krapulan luokkalaisen tyyppi.. :D Eli voi olla, et me vietetään jotenki aikaa yhessä. Se menee kyl ysille, mä heilun kasien kaa huomenna. Gosh. Mua pelottaa eka koulupäivä. Kaikkihan riippuu usein siitä. Ja sitten Tytin balettitunnit.. :S
Nojaa.. Chi, terkkuja vanhemmille ja sano, et kaikki hyvin. Ei tartte selittää kaikkia yksityiskohtia. :) Ne on mitättömiä, ja niillä on muutenkin nyt muuta tekemistä kuin musta murehtiminen.
Love ya, Lui. <3
perjantai 19. kesäkuuta 2009
Hyvää Juhannusta!
Hey..
Palasin just äsken Kreetalta. Pieni tiivistelmä Kreetasta:
A. Jos sä koskaan haluat olla lomalla ja vilkuilla hyvännäköisiä jätkiä, älä mene Kreetalle. Ne ei vain lähde sinne. Tai toinen vaihtoehto: sulla pitää olla tosi huono näkö, ja katso sitten sadan metrin välietäisyydellä. Ne VOI näyttää ehkä hyviltä.
B. Kreetalla, jota pidetään muutenkin tosi perheystävällisenä, ei kannata mennä siihen hotelliin, jota kaikki kutsuvat PERHEYSTÄVÄLLISEKSI!! Tai muuten, jos kuitenkin menet, saat nähdä enemmän lapsia sen tietyn ajan kuluessa enemmän kuin koko aikaisemman elämäsi aikana. +bonuksena saat nähdä muutamaan kertaa, miten taitavasti lapsi kakkaa/pissaa/oksentaa ihanan vilpoiseen veteen. Ihan totta, sä et halua nähdä sitä.
C. Sä saat (alaikäisenäkin) koko ajan tavernoissa ouzoa tai rakia. (ne on siis jotain iljettävää vodkan tapaisia aineita) Vaikka olet vanhempien seurassa. Toisaalta, jos se on Zafferanon tapainen Hyvä Ravintola, ne antaa sulle jotain hyvää. EIk´ä mitään ouzoa.
D. Shoppailumahdollisuudet on olemattomat. And I really suffered. Mut toisaalta, mä onnistuin ostaa kirjan ja mekon. Ja melkein jotain outoja juttuja. Ja paljon kortteja. (that felt good.. :D)
Noin. Niin siis Kreetta. Toisaalta, siellä on paljon positiivistäkin. Esim mun yks lempiravintoloista, Zafferano. :D Mä rakastan niiden ruokaa ja musiikkia ja koko ravintolaa muutenkin!
Anyway, mä sain tänään tietää jollekkin ehkä miellyttävänkin uutisen. Ring. So, mä olen tosi iloinen näiden ihmisten puolesta. Toisaalta, mä aloin miettiä omaa elämääni. Ja kaikki, jotka jostain syystä lukee tätä, jos te vihaatte teiniangstia, lopettakaa lukeminen. Koska nyt tulee jonkun verran sitä:
Mä en ole saavuttanut elämässäni mitään. Mä on surkea saksassa, en puhu kunnolla mitään kieltä, mun kaikki parhaat ystävyydet menee yleensä niin, et mä ihastun niihin ja meen kertoo asiasta niille tai toisin päin. (ja mun kaks kolmesta parhaasta ystävästä oli poikia. Lra (tyttö)oli ensimmäinen, ja jotenkin me vain kasvettiin erilleen. En mä tiiä). Mä en ole koskaan pelastanut kenenkään elämää tai edes päivää. (vanhempien vuoden ''pelastaminen'' ei lasketa) Mä olen (ja nyt tää on sitten virallista, koska mä kirjotan tän) hyvin tyhmä ja rakastan shoppailua. Ei, mä en ole shopaholic, en missään nimessä, mulla ei vain ole rahaa koskaan. Mä teen työtä, josta mä en edes pahemmin nauti ja mä rakastan antiikkia. Mä rakastan myöskin hyviä ravintoloita, ihania kenkiä ja nautintoa, joka syntyy shoppailusta. Mä ostan vaatteita, joista mun vanhemmat ei tykkää ja kävelen helsingissä ilman kenkiä, koska ne hiertää, jos niissä kävelee. Enkä mä raaski heittää niitä pois, koska ne on tosi söpöt. Mulla ei ole omaa tyyliä, mä en ole iloinen enkä mitenkään mielenkiintoinen (kauneudesta puhumattakaan). Joka kerta, kun mä olen seurustellut, mut on jätetty ja mä olen katunut sitä päivää, jolloin me tavattiin. Ja ne kaikki idiootit on muuttanut ulkomaille. Mä olen romantikko, enkä osaa olla luonnostaan ihmisten kanssa. Mä olen huono pitämään yhteyttä ihmisiin, ihmettelen vieläkin, miten Audra ja muutama muu on pysyny mun matkassa. Mä olen jäänyt kiinni valehtelemisesta. Ja mä olen menossa Saksaan nyt, tietämättä mitään mistään, elämä sekaisin kuin kaatopaikka. Kaiken lisäks mun ystävät on sairaita, syystä tai toisesta, ja mä en osaa auttaa niitä. AI niin. Mä olen tosi pitkävihainen, vaikka kaikilla muilla olisi enemmän syitä olla vihasia mulle.
Noin. Kai se helpotti. xD joo, hieman. Tai no, tässä vielä yks: Mä lähen alle kahdentoista tunnin päästä neljäks viikkoo pois enkä ole vielä pakannut. Ja istun netissä. Shit, mä olen oikeasti tosi hirveä ihminen.
Dear Jmie ja Ksu:
I'm sorry to disapoint you. I didn't mean to break the thing that way. But I had to. And I know you won't forget me at some point. I can't forget those days, when I said to them I was with girls and was really in centrum with you. I'm glad they never noticed. And won't do that, hopefully. I'm sorry, that we ended that way. But Ksu, you should never been drunk that night. And I should never been at home that night, too. Maybe, if you could have been somewhere else than in your house then.. You could have lied to me. Said that someone used your ID.. but nope. It did happen and I did get mad. Sorry to ruin your familys weekend.. I hope you're doing well now and don't cry all the time. I heard that you started dancing? xD I could never imagine that.. before. But now, I understand. A little bit. You know, he is out of the town now. We broke up with him. And he's not coming in to my life again. Just like you and Jmie. Gosh, you remember that one night, when we swore we would never give up? Well.. I did. I broke my promice and threw them away. The same rings that me and Jmie wore. ANd the same, you send me every week.. I threw them in to the sea.. Hope, someday they will end to you, somehow. I can't remember everything that we said- I threw all the letters away. I wanted to forget.. And now I'm really pissed off because I was stupid. Should've said yes..
I miss you both, really. You safed my days and weeks. I knew, if I come throug that moment, I would be forever happy talking with you.
I hope something would have been differently. Or not.. But I'm really happy I met you and now I can forget you, also. No, not forever. Just for a moment, so I can "climb my mountain".
SAy hi to everyone.. And don't comment. I know, you woould love to do that. :D Like you always did. But please, don't.
Love you both, Lui.
Muille: mä lähen nyt saksaan.. pitäis mennä pakkaa. Audra sano mulle, kai se olit sinä?!, "hyvää rakkauden kesää". ja "jokainenhan on". Mut must tuntuu, et se rakkauden kesä saapui, odotettuna, muttei mulle.
Hyvää juhannusta!
P.S. munich saa vastaanottaa mut huomen aurinkoisena.. vaik oikeasti siel sataa.. -.-'
Palasin just äsken Kreetalta. Pieni tiivistelmä Kreetasta:
A. Jos sä koskaan haluat olla lomalla ja vilkuilla hyvännäköisiä jätkiä, älä mene Kreetalle. Ne ei vain lähde sinne. Tai toinen vaihtoehto: sulla pitää olla tosi huono näkö, ja katso sitten sadan metrin välietäisyydellä. Ne VOI näyttää ehkä hyviltä.
B. Kreetalla, jota pidetään muutenkin tosi perheystävällisenä, ei kannata mennä siihen hotelliin, jota kaikki kutsuvat PERHEYSTÄVÄLLISEKSI!! Tai muuten, jos kuitenkin menet, saat nähdä enemmän lapsia sen tietyn ajan kuluessa enemmän kuin koko aikaisemman elämäsi aikana. +bonuksena saat nähdä muutamaan kertaa, miten taitavasti lapsi kakkaa/pissaa/oksentaa ihanan vilpoiseen veteen. Ihan totta, sä et halua nähdä sitä.
C. Sä saat (alaikäisenäkin) koko ajan tavernoissa ouzoa tai rakia. (ne on siis jotain iljettävää vodkan tapaisia aineita) Vaikka olet vanhempien seurassa. Toisaalta, jos se on Zafferanon tapainen Hyvä Ravintola, ne antaa sulle jotain hyvää. EIk´ä mitään ouzoa.
D. Shoppailumahdollisuudet on olemattomat. And I really suffered. Mut toisaalta, mä onnistuin ostaa kirjan ja mekon. Ja melkein jotain outoja juttuja. Ja paljon kortteja. (that felt good.. :D)
Noin. Niin siis Kreetta. Toisaalta, siellä on paljon positiivistäkin. Esim mun yks lempiravintoloista, Zafferano. :D Mä rakastan niiden ruokaa ja musiikkia ja koko ravintolaa muutenkin!
Anyway, mä sain tänään tietää jollekkin ehkä miellyttävänkin uutisen. Ring. So, mä olen tosi iloinen näiden ihmisten puolesta. Toisaalta, mä aloin miettiä omaa elämääni. Ja kaikki, jotka jostain syystä lukee tätä, jos te vihaatte teiniangstia, lopettakaa lukeminen. Koska nyt tulee jonkun verran sitä:
Mä en ole saavuttanut elämässäni mitään. Mä on surkea saksassa, en puhu kunnolla mitään kieltä, mun kaikki parhaat ystävyydet menee yleensä niin, et mä ihastun niihin ja meen kertoo asiasta niille tai toisin päin. (ja mun kaks kolmesta parhaasta ystävästä oli poikia. Lra (tyttö)oli ensimmäinen, ja jotenkin me vain kasvettiin erilleen. En mä tiiä). Mä en ole koskaan pelastanut kenenkään elämää tai edes päivää. (vanhempien vuoden ''pelastaminen'' ei lasketa) Mä olen (ja nyt tää on sitten virallista, koska mä kirjotan tän) hyvin tyhmä ja rakastan shoppailua. Ei, mä en ole shopaholic, en missään nimessä, mulla ei vain ole rahaa koskaan. Mä teen työtä, josta mä en edes pahemmin nauti ja mä rakastan antiikkia. Mä rakastan myöskin hyviä ravintoloita, ihania kenkiä ja nautintoa, joka syntyy shoppailusta. Mä ostan vaatteita, joista mun vanhemmat ei tykkää ja kävelen helsingissä ilman kenkiä, koska ne hiertää, jos niissä kävelee. Enkä mä raaski heittää niitä pois, koska ne on tosi söpöt. Mulla ei ole omaa tyyliä, mä en ole iloinen enkä mitenkään mielenkiintoinen (kauneudesta puhumattakaan). Joka kerta, kun mä olen seurustellut, mut on jätetty ja mä olen katunut sitä päivää, jolloin me tavattiin. Ja ne kaikki idiootit on muuttanut ulkomaille. Mä olen romantikko, enkä osaa olla luonnostaan ihmisten kanssa. Mä olen huono pitämään yhteyttä ihmisiin, ihmettelen vieläkin, miten Audra ja muutama muu on pysyny mun matkassa. Mä olen jäänyt kiinni valehtelemisesta. Ja mä olen menossa Saksaan nyt, tietämättä mitään mistään, elämä sekaisin kuin kaatopaikka. Kaiken lisäks mun ystävät on sairaita, syystä tai toisesta, ja mä en osaa auttaa niitä. AI niin. Mä olen tosi pitkävihainen, vaikka kaikilla muilla olisi enemmän syitä olla vihasia mulle.
Noin. Kai se helpotti. xD joo, hieman. Tai no, tässä vielä yks: Mä lähen alle kahdentoista tunnin päästä neljäks viikkoo pois enkä ole vielä pakannut. Ja istun netissä. Shit, mä olen oikeasti tosi hirveä ihminen.
Dear Jmie ja Ksu:
I'm sorry to disapoint you. I didn't mean to break the thing that way. But I had to. And I know you won't forget me at some point. I can't forget those days, when I said to them I was with girls and was really in centrum with you. I'm glad they never noticed. And won't do that, hopefully. I'm sorry, that we ended that way. But Ksu, you should never been drunk that night. And I should never been at home that night, too. Maybe, if you could have been somewhere else than in your house then.. You could have lied to me. Said that someone used your ID.. but nope. It did happen and I did get mad. Sorry to ruin your familys weekend.. I hope you're doing well now and don't cry all the time. I heard that you started dancing? xD I could never imagine that.. before. But now, I understand. A little bit. You know, he is out of the town now. We broke up with him. And he's not coming in to my life again. Just like you and Jmie. Gosh, you remember that one night, when we swore we would never give up? Well.. I did. I broke my promice and threw them away. The same rings that me and Jmie wore. ANd the same, you send me every week.. I threw them in to the sea.. Hope, someday they will end to you, somehow. I can't remember everything that we said- I threw all the letters away. I wanted to forget.. And now I'm really pissed off because I was stupid. Should've said yes..
I miss you both, really. You safed my days and weeks. I knew, if I come throug that moment, I would be forever happy talking with you.
I hope something would have been differently. Or not.. But I'm really happy I met you and now I can forget you, also. No, not forever. Just for a moment, so I can "climb my mountain".
SAy hi to everyone.. And don't comment. I know, you woould love to do that. :D Like you always did. But please, don't.
Love you both, Lui.
Muille: mä lähen nyt saksaan.. pitäis mennä pakkaa. Audra sano mulle, kai se olit sinä?!, "hyvää rakkauden kesää". ja "jokainenhan on". Mut must tuntuu, et se rakkauden kesä saapui, odotettuna, muttei mulle.
Hyvää juhannusta!
P.S. munich saa vastaanottaa mut huomen aurinkoisena.. vaik oikeasti siel sataa.. -.-'
torstai 28. toukokuuta 2009
Counting hours for The Summer.. or not.
Hey hey..
T-M: hmm.. Youtube-asia: mä lähetän sulle sen linkin mesen kautta, mä en halua tänne mitään linkkejä.. :F Ja siitä sä saat sitten aika easyn kuvan siitä, minkälainen mun enkku on.
Ihan oikeasti, summer alkaa kohta, enkä mä yhtään jaksais sitä. Siis ihan hauskaa, joo, mut ois paljon kivempaa vetää jotkut kouluaineet kesällä niin, ettei sitten normal school time tarttis sitten ajatella esim bilsaa/mantsaa ollenkaan. Tai ussaa. Se ois kiva tehdä kesällä. But no, eihän niin ole possible to do. Miks mä käytän nyt enkkua? oO'
Anyway (argh. taas.) kesä on tulossa ja mä ihan paniikissa. Mä en tiedä yhtään mitään mistään. Kuulostaa hyvältä. :)
So.. Mä olen ihan hullu: ollut kaupassa nyt jokaisena päivänä tällä viikolla. .. Ilman omaa rahaa. Siis ihan tosissaan, mut säälittää jo nyt mun tulevat ''perilliset''. Ne saa enimmäkseen jotain turhaa- meikkejä, vaatteita ja CD:tä. :/ älä siis päädy sellaseks!
Hmm.. Niin, mä ostin -olisko ollut tiistaina- kolme sivellintä (?! meikkejä varten.. suti=?!) Ja ne on mahtavia- plus niitä on ihana pitää kädessä. (verrattuna siihen, kun käyttää tavallisia pieniä stikkejä.)
Mä luin ne O'Farrevellin (kirjoitinko oikein?) kirjat. No joo. Ensimmäinen oli parhain, nää kaks oli keskivertoisia. Ja aloitin taas Keyesin The other side of the Story, jossa oli alussa mun mielestä tosi viisas lause: "There are three sides to every story. Your side, their side, and the truth." Mikä itse asiassa on totta.
Charlie on niin sweet. :D Se on ihan mahtava! xD
Anyway, lähtö Kreetalle taas kerran edessä, mä en edes haluais lähteä. Kurkku kipeänä ja siellä kuiteski joutuu kipee veteen. -.-' Angst.
Bye..
T-M: hmm.. Youtube-asia: mä lähetän sulle sen linkin mesen kautta, mä en halua tänne mitään linkkejä.. :F Ja siitä sä saat sitten aika easyn kuvan siitä, minkälainen mun enkku on.
Ihan oikeasti, summer alkaa kohta, enkä mä yhtään jaksais sitä. Siis ihan hauskaa, joo, mut ois paljon kivempaa vetää jotkut kouluaineet kesällä niin, ettei sitten normal school time tarttis sitten ajatella esim bilsaa/mantsaa ollenkaan. Tai ussaa. Se ois kiva tehdä kesällä. But no, eihän niin ole possible to do. Miks mä käytän nyt enkkua? oO'
Anyway (argh. taas.) kesä on tulossa ja mä ihan paniikissa. Mä en tiedä yhtään mitään mistään. Kuulostaa hyvältä. :)
So.. Mä olen ihan hullu: ollut kaupassa nyt jokaisena päivänä tällä viikolla. .. Ilman omaa rahaa. Siis ihan tosissaan, mut säälittää jo nyt mun tulevat ''perilliset''. Ne saa enimmäkseen jotain turhaa- meikkejä, vaatteita ja CD:tä. :/ älä siis päädy sellaseks!
Hmm.. Niin, mä ostin -olisko ollut tiistaina- kolme sivellintä (?! meikkejä varten.. suti=?!) Ja ne on mahtavia- plus niitä on ihana pitää kädessä. (verrattuna siihen, kun käyttää tavallisia pieniä stikkejä.)
Mä luin ne O'Farrevellin (kirjoitinko oikein?) kirjat. No joo. Ensimmäinen oli parhain, nää kaks oli keskivertoisia. Ja aloitin taas Keyesin The other side of the Story, jossa oli alussa mun mielestä tosi viisas lause: "There are three sides to every story. Your side, their side, and the truth." Mikä itse asiassa on totta.
Charlie on niin sweet. :D Se on ihan mahtava! xD
Anyway, lähtö Kreetalle taas kerran edessä, mä en edes haluais lähteä. Kurkku kipeänä ja siellä kuiteski joutuu kipee veteen. -.-' Angst.
Bye..
keskiviikko 20. toukokuuta 2009
Vastaus T-M:n kommenttiin:
Pääsiäissaarilla ja Etelä-Navalla on yks yhteinen piirre: jätkät. Ja oli ne sitten koko paikan ainoita, on aika varmaa, et ne on wannabe matoja. Siis yleismaailmallisella kielellä (mä en tiiä, onks se espanjaa, latinaa, rasnkaa vai peräti enkkua) machoa. Eli joka paikassa on sellainen ihminen.
Hmm.. Mä sain tänään ''pakit'' tyypiltä. Mikä v*tutti aika paljon. No jaah, ei voi mitään. Kaipa mä ne "kaks viikkoa" kestän. Toivottavasti. Kai. Please! Ei voi oikeasti olla näin huonoa tuuria.
Hmm.. Ja sitten: kyllähän mä matkustella haluan. Mutta kun täytyis taikoa jostain rahaa. Ja äkkiä. Ja vasta sitten ajatella jotain matkustamisesta. Luoja, mä en pääse edes Turkuun!
Ikävä ihmisiä. Mä heräsin tänään aikasin. Ja loppujen lopuks se oli aika tyhmää, koska me ei edes tehty mitään. -.-'
Lui
Pääsiäissaarilla ja Etelä-Navalla on yks yhteinen piirre: jätkät. Ja oli ne sitten koko paikan ainoita, on aika varmaa, et ne on wannabe matoja. Siis yleismaailmallisella kielellä (mä en tiiä, onks se espanjaa, latinaa, rasnkaa vai peräti enkkua) machoa. Eli joka paikassa on sellainen ihminen.
Hmm.. Mä sain tänään ''pakit'' tyypiltä. Mikä v*tutti aika paljon. No jaah, ei voi mitään. Kaipa mä ne "kaks viikkoa" kestän. Toivottavasti. Kai. Please! Ei voi oikeasti olla näin huonoa tuuria.
Hmm.. Ja sitten: kyllähän mä matkustella haluan. Mutta kun täytyis taikoa jostain rahaa. Ja äkkiä. Ja vasta sitten ajatella jotain matkustamisesta. Luoja, mä en pääse edes Turkuun!
Ikävä ihmisiä. Mä heräsin tänään aikasin. Ja loppujen lopuks se oli aika tyhmää, koska me ei edes tehty mitään. -.-'
Lui
It will be soon summer but I'm still not happy.
Nyt on tapahtunu suht koht paljon kaikkea. Norja voitti euroviisut (JEE!!) ja me ollaan tehty koulussa jotain ihan sekoa. Siis sellasta perus koululoppuumuutamanpäivänkuluttuaihansamaeijaksa-juttua. :D Leffaa ja silleen. Aika tylsää, koska mielummin ois shoppailemassa tai tekemässä jotain kivaa jossain muualla.
Mä ostin bikinit (ahh.. :D vihdoinkin.) jotka on vihreät. oO' Aika.. outoa. Mulla ei koskaan ole ollu havupuunvihreää bikinivärinä. Ja vihdoinkin mä olen oppinut shoppailemaan muille ihmisille. :D T-m: ne farkut on ihanat!
Hmm.. mitäs on vielä tapahtunut?
Mä tein mun elämäni ekan videon. oO' Mikä on aika angst, mut kuitenkin. Youtube rocks! (vaik se aina välillä tilttaakin, ei haittaa!) :F
Mä olen alkanu kuuntelee enemmän ja enemmän musiikkia.. Erillaista musiikkia, ja ärsyttävintä on, että mun iPod-vieroitus loppu siihen, et mä tajusin, etten voi elää ilman musaa bussissa (mä vietän siel kuiteski ihan tarpeeks aikaa) ja just sillä hetkellä mun iPodi meni rikki. Tai siis.. Siinä on yks nappi, joka ei toimi. Ää.. Ja nyt mä siis elän ilman musiikkia, jos Youtubea ei oteta laskuun.
Mä päätin lukea kaks muuta O'Farrelin kirjaa. Parasta miehille sai mut sille tielle. Tai oikeastaan se, et mulla oli 16€ sakkoa kirjastossa.. *shamed* ei aina voi olla aikaa mennä kirjastoon!
Vihdoinkin mulla on edes vähän aikaa kirjottaa. Ja nyt mä yritän saada Sd:tä opettaa mulle kitaransoittoa. :D Lol. Mut ihan sama, mun pitää kuitenki josku alottaa sekin sota.
Kesä. Miks ihmeessä kaikki aina odottaa sitä niin innolla, vaikka vois ihan hyvin opiskella vuos läpi ja sitten pitää joksus semmonen iso välivuos. Olis paljon kätevempää.
Argh. Täytyy mennä kouluun. xD ja Lol: mä olen kuunnelli nyt tässä kahen tunnin ajan yhtä biisiä, jotta se jäis päähän ja mä ''kuuntelisin'' sitä sit bussissa.
Okei, tästä ei kuitenkaan tule mitään. Täytyy vielä tehdä tuhat ja yksi asiaa ennen kuin bussi lähtee.
Lui
P.S. Haa: äiti sano, etten mä vois muka rakastua (kuka nyt noin syvistä voi puhua, kun on kyse musta!?) Sd:hen. oO' Siis ohmigod. mikä kriteeri, ja sanoa se nyt sen mutsille! :P Nojaah, jos se ei suostu, niin sit mä olen pulassa. Toisaalta, mä olen aina siellä, joten Trouble is a friend, like Lenka said.
Mä ostin bikinit (ahh.. :D vihdoinkin.) jotka on vihreät. oO' Aika.. outoa. Mulla ei koskaan ole ollu havupuunvihreää bikinivärinä. Ja vihdoinkin mä olen oppinut shoppailemaan muille ihmisille. :D T-m: ne farkut on ihanat!
Hmm.. mitäs on vielä tapahtunut?
Mä tein mun elämäni ekan videon. oO' Mikä on aika angst, mut kuitenkin. Youtube rocks! (vaik se aina välillä tilttaakin, ei haittaa!) :F
Mä olen alkanu kuuntelee enemmän ja enemmän musiikkia.. Erillaista musiikkia, ja ärsyttävintä on, että mun iPod-vieroitus loppu siihen, et mä tajusin, etten voi elää ilman musaa bussissa (mä vietän siel kuiteski ihan tarpeeks aikaa) ja just sillä hetkellä mun iPodi meni rikki. Tai siis.. Siinä on yks nappi, joka ei toimi. Ää.. Ja nyt mä siis elän ilman musiikkia, jos Youtubea ei oteta laskuun.
Mä päätin lukea kaks muuta O'Farrelin kirjaa. Parasta miehille sai mut sille tielle. Tai oikeastaan se, et mulla oli 16€ sakkoa kirjastossa.. *shamed* ei aina voi olla aikaa mennä kirjastoon!
Vihdoinkin mulla on edes vähän aikaa kirjottaa. Ja nyt mä yritän saada Sd:tä opettaa mulle kitaransoittoa. :D Lol. Mut ihan sama, mun pitää kuitenki josku alottaa sekin sota.
Kesä. Miks ihmeessä kaikki aina odottaa sitä niin innolla, vaikka vois ihan hyvin opiskella vuos läpi ja sitten pitää joksus semmonen iso välivuos. Olis paljon kätevempää.
Argh. Täytyy mennä kouluun. xD ja Lol: mä olen kuunnelli nyt tässä kahen tunnin ajan yhtä biisiä, jotta se jäis päähän ja mä ''kuuntelisin'' sitä sit bussissa.
Okei, tästä ei kuitenkaan tule mitään. Täytyy vielä tehdä tuhat ja yksi asiaa ennen kuin bussi lähtee.
Lui
P.S. Haa: äiti sano, etten mä vois muka rakastua (kuka nyt noin syvistä voi puhua, kun on kyse musta!?) Sd:hen. oO' Siis ohmigod. mikä kriteeri, ja sanoa se nyt sen mutsille! :P Nojaah, jos se ei suostu, niin sit mä olen pulassa. Toisaalta, mä olen aina siellä, joten Trouble is a friend, like Lenka said.
lauantai 2. toukokuuta 2009
Kirja ihmisille, jotka ovat saaneet tarpeekseen.
If the plane goes down, damn. I'll remember where the love was found.
Ylemmäinen on laulusta "Plane" by Jason Mraz.
Aika hassua. Mä löysin vihdoin sen biisin ja sen artistin, jota mä olin ettiny /nyt tää on noloa/ viis vuotta. Mut ei kukaan ei tienny sitä, tai ainakaan muistanut sitä koskaan. :F Eli se on They-kappale artistilta Jem. Viis vuotta! wow- aika pitkä aika.
Mä en tiedä, mikä mua vaivaa. Kaikki on jotenki sekaisin, kaikki, paitsi mun huone ja kämppä muutenkaan. Jouduin siivoamaan tänää ihan sika kauan. Ja toisaalta, enää ei tartte siivota vähään aikaan. Hopefully. Vaikka ainahan sitä joutuu. Mua vaivaa kysymys: Kuka idiootti keksi käsityksen kevätsiivous?! Olisi voinut odottaa mun aikuistumista. Ja vasta sitten sanoa maailmalle:" Hey ihmiset! Mä keksin uudet jutun, jota mä en patentoinut! Kevätsiivous!" Ja sitten siitä kuitenki tulis jotu huippu suosittu juttu, jota kaikki harrastais ja sitä varten tehtäis jo syksyllä ohjattuja kursseja, joissa selitettäis, miten pitää olla pukeutunut Silloin ja millä päällä seistään Silloin. Okey, sit mä kuiteski joutuisin semmoselle. Ja olisin sen kurssin huonoin oppilas. Angst. Ehkä mä kuitenkin jätän sen jutun tekemättä. Angstaan nyt mielummin siistissä ympäristössä kuin myöhemmin kakskymppisenä.
Täytyis hankkia miljoona asiaa, ennen kuin alkaa tehdä jotain. Vaikka eihän se niin toimi. Ois ihanaa vain lähteä nyt jonnekkin. Tyyliin ottaa taksi lentokentälle ja ottaa eka lento, mikä ois kivan kuulonen. Ja sit vain olla siellä. But, immerhin se ei ratkois mitään ja mä vain watentaisin rahaa ja ''kallisarvoista'' aikaa- miks ihmeessä se muuten on kallisarvoista?
Tapasin torstaina ihmisiä, jotka yllättävästi on muuttanu ulkomaille. Mä en edes tiedä, minne tai miks. Well, ei edes pahemmin kiinnosta. En mä kuitenkaan enää nää niitä. Ei haittaa. Oli meil kuiteski hauskaa, melkein aina.
Täytyis raahautua shoppailemaan. Ei siis mulla ole ongelmia siin, et mä shoppailen, I love it!, mut täytyis vain varata tarpeeks rahaa ja aikaa ja niin, et ois jotain voimia. Vaikka ei shoppailemiseen niinkään voimia tarvita. Mitä mä selitän?!
Okei, nyt stop. Mä ostin kirjan, jossa on tällänen lause (joka pelasti mun aamun):
Tämä on kirja ihmisille, jotka ovat saaneet tarpeekseen. Matkustaminen on näännyttävää, kallista, vaarallista ja usein epäterveellistä. Jeesuskaan ei käynyt lomalla (ellei Jerusalemin reissua lasketa sellaiseksi). Ja me kaikki tiedämme, kuinka hänen siellä reissulla kävi.
:F
Lui
Ylemmäinen on laulusta "Plane" by Jason Mraz.
Aika hassua. Mä löysin vihdoin sen biisin ja sen artistin, jota mä olin ettiny /nyt tää on noloa/ viis vuotta. Mut ei kukaan ei tienny sitä, tai ainakaan muistanut sitä koskaan. :F Eli se on They-kappale artistilta Jem. Viis vuotta! wow- aika pitkä aika.
Mä en tiedä, mikä mua vaivaa. Kaikki on jotenki sekaisin, kaikki, paitsi mun huone ja kämppä muutenkaan. Jouduin siivoamaan tänää ihan sika kauan. Ja toisaalta, enää ei tartte siivota vähään aikaan. Hopefully. Vaikka ainahan sitä joutuu. Mua vaivaa kysymys: Kuka idiootti keksi käsityksen kevätsiivous?! Olisi voinut odottaa mun aikuistumista. Ja vasta sitten sanoa maailmalle:" Hey ihmiset! Mä keksin uudet jutun, jota mä en patentoinut! Kevätsiivous!" Ja sitten siitä kuitenki tulis jotu huippu suosittu juttu, jota kaikki harrastais ja sitä varten tehtäis jo syksyllä ohjattuja kursseja, joissa selitettäis, miten pitää olla pukeutunut Silloin ja millä päällä seistään Silloin. Okey, sit mä kuiteski joutuisin semmoselle. Ja olisin sen kurssin huonoin oppilas. Angst. Ehkä mä kuitenkin jätän sen jutun tekemättä. Angstaan nyt mielummin siistissä ympäristössä kuin myöhemmin kakskymppisenä.
Täytyis hankkia miljoona asiaa, ennen kuin alkaa tehdä jotain. Vaikka eihän se niin toimi. Ois ihanaa vain lähteä nyt jonnekkin. Tyyliin ottaa taksi lentokentälle ja ottaa eka lento, mikä ois kivan kuulonen. Ja sit vain olla siellä. But, immerhin se ei ratkois mitään ja mä vain watentaisin rahaa ja ''kallisarvoista'' aikaa- miks ihmeessä se muuten on kallisarvoista?
Tapasin torstaina ihmisiä, jotka yllättävästi on muuttanu ulkomaille. Mä en edes tiedä, minne tai miks. Well, ei edes pahemmin kiinnosta. En mä kuitenkaan enää nää niitä. Ei haittaa. Oli meil kuiteski hauskaa, melkein aina.
Täytyis raahautua shoppailemaan. Ei siis mulla ole ongelmia siin, et mä shoppailen, I love it!, mut täytyis vain varata tarpeeks rahaa ja aikaa ja niin, et ois jotain voimia. Vaikka ei shoppailemiseen niinkään voimia tarvita. Mitä mä selitän?!
Okei, nyt stop. Mä ostin kirjan, jossa on tällänen lause (joka pelasti mun aamun):
Tämä on kirja ihmisille, jotka ovat saaneet tarpeekseen. Matkustaminen on näännyttävää, kallista, vaarallista ja usein epäterveellistä. Jeesuskaan ei käynyt lomalla (ellei Jerusalemin reissua lasketa sellaiseksi). Ja me kaikki tiedämme, kuinka hänen siellä reissulla kävi.
:F
Lui
sunnuntai 5. huhtikuuta 2009
Skitta
:D
Ja niin meni vielä yksi viikko.
Okei, tää viikko kylläkin rulez, koska mä ostin vihdoin skitan, sellasen espanjalaisen käsintehdyn. Ja maksoi aika vähän, käsintehdyksi. Ja ei se edes nyt niin ruma ole. vähän vain tavallinen. :D Ihanaa se kuitenkin on.
Mä ostin sen keskiviikko aamuna, Mimin kanssa. Me tavattiin jo noin 40 minaa aikasemmin kuin Stokka edes avautui, ja istuttiin sitten alakäytävässä ja Mimi söi aamiaisensa.. :D Vähitellen sinne alkoi tulla ihmisiä.. Ja mua alko jännittää. Me seistiin siinä vaiheessa jo suoraan ovien edessä (oli siinä kylläkin noin 4 metriä välissä) kun joku ihminen liimas siihen lasioveen tarraa aukioloaikoineen.. Se näytti kivalta. Sitten kello olikin jo kahdeksan ja ne ovet avautu ihanasti rullaten *täs vaiheessa mä aloin tuntea itsessäni pienen omatunnontuskan, et käyttäisin rahaa nyt heti.. ja toisaalta mun toinen puoli, se 99% Lui puoli tunsi itsensä Shopaholiciksi.. :D * ja me, minä ja Mimi, käveltiin ekana sisälle Stokkaan. Me käveltiin aika rauhallisesti sisään ja kaikki muut meni perässä ja sitten me nähtiin ne kitarat (ne oli heti kassojen vieressä) ja mä pyysin yhtä tyyppiä auttamaan.. Ja sitten 8:02 mä ostin kitaran ja kitarakotelon. :D ja niin meni mun viikon odotetuin hetki ohi.
Kaikki olis jhyvin, jos mä en ois saanut pankilta tiliotetta viime kuusta, jonka jälkeen mä istuin (tää oli siis perjantaina) melkein vartin ajattelemassa, et mä alan kyllä säästää ja ihan varmasti alan. Sen jälkeen mä menin kauppaan ja ostin lohdutus vanukkaan. Mä olin hyvin masentunut. Ja kun mä tulin kaupasta ulos, mä tajusin, et olin käyttäny lisää rahaa. o,5€ mutta kuitenkin.. Kunnon noidankehä.
Sit perjantaina mä sain vielä tietää mun saksalaisesta vaihto-oppilaasta jotain: sen nimi on Nina Laura ja se on puoliks brasilialainen.. :D Mä olin tosi happy. :D
Mä luin eilen mun frendin blogia, ja huomasin merkinnön, jossa se sanoi, ettei aio vetää teinikännejä eikä mahdollisuuden mukaan edes juoda alkoholia. Mä vain kelasin, et toi on tosi hyvä, jos pystyy siihen. Sit mä mietin itseäni. Ja tajusin, et yrittäisin pyrkiä samaan: ei teinikännejä. Toisaalta, mikä on teini? Jos ottaa enkusta sen, niin sitten se on 19 ikävuoteen asti. Eli periaatteessa mun kohdalla lukion loppumiseen asti.. Hmm.. vois yrittääkkin.. Mutta, ja tää on sitten iso mutta: mitä on kännit? Et sä juot niin paljon, et saat tietää junailuista vasta seuraavina päivinä? Se ois jo hyvin miserable, mutta.. onko lasi siideriä jo dokaamista??
Ansku, mä kuitenkin arvostan sun päätöstä ja kunnioitan sitä.. :D
Sama juttu Krapulan kanssa. Se sanoi, että arvostaa ihmisiä, jotka hyppää parisuhteeseen täysillä. Kaikki fine, mäkin arvostan niitä ihmisiä, mutta entäs jos se toinen ihminen ei teekkään niin? Henk. koht. mielipide on aika usein vain kunnioitusta ja ulkoa päin katsomista. Mutta kokeile itse tehdä niin.. ja se onkin aika vaikeaa.
Mä nauróin aika paljon, kun mun frendi sanoi, että mä olen yksi niistä ihmisistä, joista ei saa koskaan mitään selvää, jotka vain katoaa jostain ja ilmestyy taas hulluine ideoineen.. En mä tiedä, en mä mun mielestä vain ole sellainen.. Toisaalta, mulla ei ole aina aikaa roikkua skypessä puhumassa sen kanssa.. :D Ihana se kuitenkin on.
Mä ostin tällä viikolla kaks levyä: 3OH!3 ja Coldplayn + kaks leffaa: Helmiä ja Sikoja + Camp Rock..
3OH!3 on ihana. Aina kun kuuntelee niiden musiikkia tulee sellainen ihanan rentoitunut olo ja haluaa viettää aikaa frendien kanssa. Sääli, että kaikki asuu niin kaukana. :S
Lui
Ja niin meni vielä yksi viikko.
Okei, tää viikko kylläkin rulez, koska mä ostin vihdoin skitan, sellasen espanjalaisen käsintehdyn. Ja maksoi aika vähän, käsintehdyksi. Ja ei se edes nyt niin ruma ole. vähän vain tavallinen. :D Ihanaa se kuitenkin on.
Mä ostin sen keskiviikko aamuna, Mimin kanssa. Me tavattiin jo noin 40 minaa aikasemmin kuin Stokka edes avautui, ja istuttiin sitten alakäytävässä ja Mimi söi aamiaisensa.. :D Vähitellen sinne alkoi tulla ihmisiä.. Ja mua alko jännittää. Me seistiin siinä vaiheessa jo suoraan ovien edessä (oli siinä kylläkin noin 4 metriä välissä) kun joku ihminen liimas siihen lasioveen tarraa aukioloaikoineen.. Se näytti kivalta. Sitten kello olikin jo kahdeksan ja ne ovet avautu ihanasti rullaten *täs vaiheessa mä aloin tuntea itsessäni pienen omatunnontuskan, et käyttäisin rahaa nyt heti.. ja toisaalta mun toinen puoli, se 99% Lui puoli tunsi itsensä Shopaholiciksi.. :D * ja me, minä ja Mimi, käveltiin ekana sisälle Stokkaan. Me käveltiin aika rauhallisesti sisään ja kaikki muut meni perässä ja sitten me nähtiin ne kitarat (ne oli heti kassojen vieressä) ja mä pyysin yhtä tyyppiä auttamaan.. Ja sitten 8:02 mä ostin kitaran ja kitarakotelon. :D ja niin meni mun viikon odotetuin hetki ohi.
Kaikki olis jhyvin, jos mä en ois saanut pankilta tiliotetta viime kuusta, jonka jälkeen mä istuin (tää oli siis perjantaina) melkein vartin ajattelemassa, et mä alan kyllä säästää ja ihan varmasti alan. Sen jälkeen mä menin kauppaan ja ostin lohdutus vanukkaan. Mä olin hyvin masentunut. Ja kun mä tulin kaupasta ulos, mä tajusin, et olin käyttäny lisää rahaa. o,5€ mutta kuitenkin.. Kunnon noidankehä.
Sit perjantaina mä sain vielä tietää mun saksalaisesta vaihto-oppilaasta jotain: sen nimi on Nina Laura ja se on puoliks brasilialainen.. :D Mä olin tosi happy. :D
Mä luin eilen mun frendin blogia, ja huomasin merkinnön, jossa se sanoi, ettei aio vetää teinikännejä eikä mahdollisuuden mukaan edes juoda alkoholia. Mä vain kelasin, et toi on tosi hyvä, jos pystyy siihen. Sit mä mietin itseäni. Ja tajusin, et yrittäisin pyrkiä samaan: ei teinikännejä. Toisaalta, mikä on teini? Jos ottaa enkusta sen, niin sitten se on 19 ikävuoteen asti. Eli periaatteessa mun kohdalla lukion loppumiseen asti.. Hmm.. vois yrittääkkin.. Mutta, ja tää on sitten iso mutta: mitä on kännit? Et sä juot niin paljon, et saat tietää junailuista vasta seuraavina päivinä? Se ois jo hyvin miserable, mutta.. onko lasi siideriä jo dokaamista??
Ansku, mä kuitenkin arvostan sun päätöstä ja kunnioitan sitä.. :D
Sama juttu Krapulan kanssa. Se sanoi, että arvostaa ihmisiä, jotka hyppää parisuhteeseen täysillä. Kaikki fine, mäkin arvostan niitä ihmisiä, mutta entäs jos se toinen ihminen ei teekkään niin? Henk. koht. mielipide on aika usein vain kunnioitusta ja ulkoa päin katsomista. Mutta kokeile itse tehdä niin.. ja se onkin aika vaikeaa.
Mä nauróin aika paljon, kun mun frendi sanoi, että mä olen yksi niistä ihmisistä, joista ei saa koskaan mitään selvää, jotka vain katoaa jostain ja ilmestyy taas hulluine ideoineen.. En mä tiedä, en mä mun mielestä vain ole sellainen.. Toisaalta, mulla ei ole aina aikaa roikkua skypessä puhumassa sen kanssa.. :D Ihana se kuitenkin on.
Mä ostin tällä viikolla kaks levyä: 3OH!3 ja Coldplayn + kaks leffaa: Helmiä ja Sikoja + Camp Rock..
3OH!3 on ihana. Aina kun kuuntelee niiden musiikkia tulee sellainen ihanan rentoitunut olo ja haluaa viettää aikaa frendien kanssa. Sääli, että kaikki asuu niin kaukana. :S
Lui
perjantai 27. maaliskuuta 2009
I love
Taas kerran perjantai.
Mä ajattelin jonkun verran sitä koruideaa ja päätin, et teen sen sitten, kun olen HYVIN rikas. Ei riitä nyt ainakaan rahaa eikä aikaa. Sääli sinänsä.
Se hame.. :S josta mä sanoin, et mä ostin sen ja tykkäsin ihan kauheasti- well, palautin vanhempien tahdosta. Ihan sama.
Ongelmia kortin kanssa.. :S Sniif.
Sitten positiivisiin asioihin.
Mä en ollut torstaina koulussa, puhuin enemmän puhelimessa kuin tein mitään muuta (auts.. :D) vaik ois pitänyt tehdä vaikka mitä.
Katoin tänään sen Kielletty Hedelmä- leffan. Tosi hieno ja koskettava. Meinasin itkee, koska jossain kohdissa se oli niin surullinen.
Joskus alkaa vain pänniä kaikki ja kaikki on surullista. Mut miten voi olla, et mä heittelehdin melkein puoli vuotta, ilman että mä oikeasti tuntisin itseäni onnelliseksi, vain hetkeittäin ja silloinkin hyvin pieniä hetkiä, ja murtaa sinä aikana ystäväsuhteita ja own heart, jotta sitten ihan tosissaan tuntea itsensä onnelliseksi? Mä katsoin Hullujen päiviän katalogia, ja näin kolmannella aukeamalla, vasemmassa yläkulmassa jotain, miksi mun sydän, laastarit päällä, meinas pysähtyä. Hyvä ettei pysähtynyt. :D Siinä oli KITARA!! Maksaa 150€.. Ja mä mietin vielä kai keskiviikkoon asti, et haluunko mä sen tosissaan vai en. Anyway, se on Espanjassa käsityönä valmistettu aito klassinen kitara. :D Ei voisi kuulostaa paremmalta!
Ja tän kuukauden (ja aika varmasti seuraavan kahden) surullisin uutinen: Chi on lähdössä pois kahdeksi kuukaudeksi. Se ei tule roikkumaan skypessä, ellei se puhu bff kanssa, ja se ei oo blogi-ihmisiä. Sad sad. Miten mä pärjään ilman sitä KAKS KUUKAUTTA??
just a human, Lui.
Viikon viisaus: no kaimmää siitä tykkään!
P.S. : hey frendit, älkää parittako mua tiettyjen ihmisten kanssa edes henkisesti. It's not nice ja tuo ikävän tunnelman..
P.P.S. Kiitos kun te kaikki olette olemassa, vaikkette lukisikaan tätä.
Mä ajattelin jonkun verran sitä koruideaa ja päätin, et teen sen sitten, kun olen HYVIN rikas. Ei riitä nyt ainakaan rahaa eikä aikaa. Sääli sinänsä.
Se hame.. :S josta mä sanoin, et mä ostin sen ja tykkäsin ihan kauheasti- well, palautin vanhempien tahdosta. Ihan sama.
Ongelmia kortin kanssa.. :S Sniif.
Sitten positiivisiin asioihin.
Mä en ollut torstaina koulussa, puhuin enemmän puhelimessa kuin tein mitään muuta (auts.. :D) vaik ois pitänyt tehdä vaikka mitä.
Katoin tänään sen Kielletty Hedelmä- leffan. Tosi hieno ja koskettava. Meinasin itkee, koska jossain kohdissa se oli niin surullinen.
Joskus alkaa vain pänniä kaikki ja kaikki on surullista. Mut miten voi olla, et mä heittelehdin melkein puoli vuotta, ilman että mä oikeasti tuntisin itseäni onnelliseksi, vain hetkeittäin ja silloinkin hyvin pieniä hetkiä, ja murtaa sinä aikana ystäväsuhteita ja own heart, jotta sitten ihan tosissaan tuntea itsensä onnelliseksi? Mä katsoin Hullujen päiviän katalogia, ja näin kolmannella aukeamalla, vasemmassa yläkulmassa jotain, miksi mun sydän, laastarit päällä, meinas pysähtyä. Hyvä ettei pysähtynyt. :D Siinä oli KITARA!! Maksaa 150€.. Ja mä mietin vielä kai keskiviikkoon asti, et haluunko mä sen tosissaan vai en. Anyway, se on Espanjassa käsityönä valmistettu aito klassinen kitara. :D Ei voisi kuulostaa paremmalta!
Ja tän kuukauden (ja aika varmasti seuraavan kahden) surullisin uutinen: Chi on lähdössä pois kahdeksi kuukaudeksi. Se ei tule roikkumaan skypessä, ellei se puhu bff kanssa, ja se ei oo blogi-ihmisiä. Sad sad. Miten mä pärjään ilman sitä KAKS KUUKAUTTA??
just a human, Lui.
Viikon viisaus: no kaimmää siitä tykkään!
P.S. : hey frendit, älkää parittako mua tiettyjen ihmisten kanssa edes henkisesti. It's not nice ja tuo ikävän tunnelman..
P.P.S. Kiitos kun te kaikki olette olemassa, vaikkette lukisikaan tätä.
perjantai 20. maaliskuuta 2009
I never met a man I couldn't blame
Perjantai, 20.03.2009
Nyt on jo viikonlopun alku. Kuulostaa tosi järkevältä. Mut toisaalta toi tarkottaa sitä, et mä voin ihan hyvin kirjottaa tänne mun viikon ja tän päivän kuulumiset. :D
Viime sunnuntai, 15.03.2009, oli pissispäivä. Mä juhlistin sitä meikkaamalla ja pistämällä jotain valkoista päälle- mutta nyt on talvi, joten valkonen t-paita sai tällä kertaa riittää. No, ihan hyvä sekin. Me oltiin Mimin ja Titin kanssa kattomassa himoshoppaajan Confessionssia ja mä olin ostanut bratz-juomaa.. Sitä outoa, ja tosi pahanmakuista, ja pringlessejä.. :S mä kaadoin jossain vaiheessa sipsit maahan (sniif) ja juoman mun päälle. Tarkemmin sanoen niin jänskästi, et mun t-paita sai läiskän vaaleanpunaista ja mun vyö (nahkaa, musta) haisee kuningatarpiltiltä (samalta, joka on mun lokerikossa) :D Että sellaista silloin.. Se leffa? Hmm.. ihan hyvä, ei paras muttei huonoinkaan.
Sit tiistaina.. Niin, Chi oli kutsunut mut sen aulaan, eikä ollu sanonu, miksi. Well, se tuli alas sinne ilman takkia (mikä herätti mun innostuksen meikkikoulusta, mä todellakin haluaisin päästä sellaiseen, se ois tosi jännää.. :D ) ja käveli mun kanssa samassa korttelissa sijaitsevaan meikkiliikkeeseen. Ja.. sit mä kauhukseni kuulin, et se sanoi: "Joo, meillä oli kulmakarvanyppimisaika varattuna.." Mä ensin ajattelin, ihan tosissaan, et se halus, et mä katon kun siltä nypitään. :S Ei sitten. Mut istutettiin tuolille ( jonka jalkajuttu oli outo. Siinä oli puola, jolle olis pitäny pitää jalat, mut se liikku.. :S Mun jalat sit heilu siin jossain vieressä..) ja sitten se alkoi. Chi toisteli siinä koko ajan:" Pupu, älä itke." Sillä hetkellä mä olin todellakin valmis tekemään ihan mitä vain, vain jotta olisin päässyt piinasta pois. Ja se sattu niin vietävästi, että multa tuli kyyneleitä. Mä sitten aina yritin ajatella, et yksi karva, ja sit on valmista. Sit mä muistin, et ihmisellä on kaksi kulmakarvaa ja mä meinasin alkaa itkee jo pelkästä kiukusta. Miks ihmeessä ihmisellä ei voi olla VAIN YHTÄ kulmakarvaa? Jos Jumala loi meidät, se oli tosi sadistisella päällä. Ei eläimillä ole vain tälläisiä ongelmia. Sit jossain vaiheessa mä tajusin et se nainen, joka kidutti mua nyppimällä mun kulmakarvoja, silläkin tuli kyyneleitä silmistä. Alko pelottaa, kun se sano: " Joo, mä itken siis ihan myötä (täs vaihees mä olin varma, et se sanoo häpeästä :D) tunnosta." Okei, loppujen lopuks Chi oli ihan oikeassa, et ei sanonu mulle etukäteen. Mä olisin vain stressannu koko juttua. Ja se loppu nopeasti.. Mut ainakin mä tajusin, et mä olen vain Lui, musta ei saa yrittämälläkään bitchin näköistä. Sääli sinänsä. + toinen juttu: musta ei sais ihan sukan vakoojan. Siin vaiheessa kun mua lähestyis heppu pinsettejen kanssa, mä antaisin kaikki jutut ilmi. Olen pahoillani menetyksestä., Suomi.
Jotenkin tosi turhauttava viikko muutenkin. Mä sain idean kuitenkin, sellaisen tosi ihanan. Mutta sitä varten tarttee sitten taas koruja ja rahaa.. :S Anyway, mä käytin tänään KOLME TUNTIA, enkä saanut mitään aikaseks. Mä kävelin suunnilleen jokaiseen keskustan kultasepänliikkeeseen ja kysyin, että onko. Kysymys, vastaus, lähtö. Sitten seuraava. Ja loppujen lopuks mä saan selville, et aika harvassa liikkeessä tajutaan, et ihminen, vaalea, nuori tyttö, voi kysyä jotain islamriipusta. Haistakaa kulta. -.-'
Sit mä kävin vielä ostamassa kolme kirjaa:
Jumala teitä siunatkoon, Herra Rosenwater eli Helmiä sioille by Kurt Vonnegut
The Brief Wondrous Life of Oscar Wao by Junot Diaz
Im Westen nichts neues + Der feind by Erich Maria Remarque.
+ mä ostin hameen.. :D josta mä pidän. Sherlock.. -.-'
Ja sit mä ostin vielä sellaisen Bitch-jutun, eli sellaisen läpistyttävän (ihana sana) ns kalenterin, jossa on hieman hassuja lauseita. Nyt mulla on päällä:
I never met a man I couldn't blame.
Saa olla viikon viisautena. :D
Lui
Nyt on jo viikonlopun alku. Kuulostaa tosi järkevältä. Mut toisaalta toi tarkottaa sitä, et mä voin ihan hyvin kirjottaa tänne mun viikon ja tän päivän kuulumiset. :D
Viime sunnuntai, 15.03.2009, oli pissispäivä. Mä juhlistin sitä meikkaamalla ja pistämällä jotain valkoista päälle- mutta nyt on talvi, joten valkonen t-paita sai tällä kertaa riittää. No, ihan hyvä sekin. Me oltiin Mimin ja Titin kanssa kattomassa himoshoppaajan Confessionssia ja mä olin ostanut bratz-juomaa.. Sitä outoa, ja tosi pahanmakuista, ja pringlessejä.. :S mä kaadoin jossain vaiheessa sipsit maahan (sniif) ja juoman mun päälle. Tarkemmin sanoen niin jänskästi, et mun t-paita sai läiskän vaaleanpunaista ja mun vyö (nahkaa, musta) haisee kuningatarpiltiltä (samalta, joka on mun lokerikossa) :D Että sellaista silloin.. Se leffa? Hmm.. ihan hyvä, ei paras muttei huonoinkaan.
Sit tiistaina.. Niin, Chi oli kutsunut mut sen aulaan, eikä ollu sanonu, miksi. Well, se tuli alas sinne ilman takkia (mikä herätti mun innostuksen meikkikoulusta, mä todellakin haluaisin päästä sellaiseen, se ois tosi jännää.. :D ) ja käveli mun kanssa samassa korttelissa sijaitsevaan meikkiliikkeeseen. Ja.. sit mä kauhukseni kuulin, et se sanoi: "Joo, meillä oli kulmakarvanyppimisaika varattuna.." Mä ensin ajattelin, ihan tosissaan, et se halus, et mä katon kun siltä nypitään. :S Ei sitten. Mut istutettiin tuolille ( jonka jalkajuttu oli outo. Siinä oli puola, jolle olis pitäny pitää jalat, mut se liikku.. :S Mun jalat sit heilu siin jossain vieressä..) ja sitten se alkoi. Chi toisteli siinä koko ajan:" Pupu, älä itke." Sillä hetkellä mä olin todellakin valmis tekemään ihan mitä vain, vain jotta olisin päässyt piinasta pois. Ja se sattu niin vietävästi, että multa tuli kyyneleitä. Mä sitten aina yritin ajatella, et yksi karva, ja sit on valmista. Sit mä muistin, et ihmisellä on kaksi kulmakarvaa ja mä meinasin alkaa itkee jo pelkästä kiukusta. Miks ihmeessä ihmisellä ei voi olla VAIN YHTÄ kulmakarvaa? Jos Jumala loi meidät, se oli tosi sadistisella päällä. Ei eläimillä ole vain tälläisiä ongelmia. Sit jossain vaiheessa mä tajusin et se nainen, joka kidutti mua nyppimällä mun kulmakarvoja, silläkin tuli kyyneleitä silmistä. Alko pelottaa, kun se sano: " Joo, mä itken siis ihan myötä (täs vaihees mä olin varma, et se sanoo häpeästä :D) tunnosta." Okei, loppujen lopuks Chi oli ihan oikeassa, et ei sanonu mulle etukäteen. Mä olisin vain stressannu koko juttua. Ja se loppu nopeasti.. Mut ainakin mä tajusin, et mä olen vain Lui, musta ei saa yrittämälläkään bitchin näköistä. Sääli sinänsä. + toinen juttu: musta ei sais ihan sukan vakoojan. Siin vaiheessa kun mua lähestyis heppu pinsettejen kanssa, mä antaisin kaikki jutut ilmi. Olen pahoillani menetyksestä., Suomi.
Jotenkin tosi turhauttava viikko muutenkin. Mä sain idean kuitenkin, sellaisen tosi ihanan. Mutta sitä varten tarttee sitten taas koruja ja rahaa.. :S Anyway, mä käytin tänään KOLME TUNTIA, enkä saanut mitään aikaseks. Mä kävelin suunnilleen jokaiseen keskustan kultasepänliikkeeseen ja kysyin, että onko. Kysymys, vastaus, lähtö. Sitten seuraava. Ja loppujen lopuks mä saan selville, et aika harvassa liikkeessä tajutaan, et ihminen, vaalea, nuori tyttö, voi kysyä jotain islamriipusta. Haistakaa kulta. -.-'
Sit mä kävin vielä ostamassa kolme kirjaa:
Jumala teitä siunatkoon, Herra Rosenwater eli Helmiä sioille by Kurt Vonnegut
The Brief Wondrous Life of Oscar Wao by Junot Diaz
Im Westen nichts neues + Der feind by Erich Maria Remarque.
+ mä ostin hameen.. :D josta mä pidän. Sherlock.. -.-'
Ja sit mä ostin vielä sellaisen Bitch-jutun, eli sellaisen läpistyttävän (ihana sana) ns kalenterin, jossa on hieman hassuja lauseita. Nyt mulla on päällä:
I never met a man I couldn't blame.
Saa olla viikon viisautena. :D
Lui
lauantai 7. maaliskuuta 2009
Kamera, kitara, kipu.
Tadaa.
Mä aloin ajattelee, mitä mulle on sattunu tässä vähään aikaan. Aika vähän, mut kuitenkin niinki pienen ihmisen elämässä paljon. Niin. mun polvi on kipeä. :S Sniif. Mä en voi käydä tenniksessä, ei niinkään, et haluaisin, mut en voi juosta, hyppiä, nousta portaita ymsyms ilman, et mua sattuu hiivatisti. Surullista. Eli koulussa on kiva liikkua.
Mä oon ostanu vinyylilevysoittimen. Tää on kylläki jo aika vanha juttu, mut kuitenkin. :D Se on hauskaa. Ja sitten, toisaalta, mä en ole vieläkään saanu sitä kuntoon. Se on tossa pöydällä, ja mä en tiedä miten se toimii. Okei, toisaalta mä sain sen, minkä halusinkin.
Hmm.. Mä olen egoisti. Noi kummatkin kohdat alko sanalla mä. Syntynyt sellaiseksi. Joten, jotta mä en vaikuttais niin pahalta kun mä oikeasti olen, mä kirjoitan nyt sitten listaa. Ihan vain asioita, jotka tulee mieleen.
1. mä sain saksasta aika surkeen numeron ja pyysin tukkaria ja sain sen. :/ surkeeta. Ja surullista.
2. Mä sain matikasta surkeen numeron, mutten pyytäny tukkaria. Enkä mä saanu sitä. :F
3. Mun serkku on ihana. :D Se paransi mun päivän, parikin, kun se tuli käymään täällä. Sillä on ihana kamera, ja mä sain käyttää sitä. Lol. Loppujen lopuks sen muistikortti oli täynnä mun ottamia kuvia, joissa kaikissa oli se ja ei yhdessäkään mä. :D valokuvaus on hauskaa!
4. Mä haluan siis hyvän kameran. Se taas kerran maksaa ihan hitosti.. :S Eli pakko säästää ja yrittää valokuvata sillä aikaa mun kömpelöllä, jota mä en osaa käyttää. xD
5. Kitara. Mä haluan myös sellaisen, sen jälkeen kun kuulin, miten mun frendi soitti sitä. :D Että joku osaa.. Mä taidan vieläkin toivoa, että olisin parempi kuin Beckham.
6. Mä katoin Tuntemattomaan Sotilaan, joka oli tosi hyvä. :D Ja seura myös mahtava! :D Jotkut kohdat oli kylläkin sellaisia, et mitäh? Oli kivaa, kun Susi olikin koira. Ja niiden videointi oli hyvin tehty. Tuntui oikeasti, et kaikki tapahtuu jotenkin eri paikoissa.
7. Ärsyttää, koska jotkut ihmiset ei osaa olla puhumatta asioista, jotka ei edes ole totta.
8. Mä keksin sellaisen asian kuin selibaatti. xD Nyt joku saa sydärin. Tai no, tuskin kukaan tätä edes lukee. :D Eli, selibaatti (mun kohdalla) ei mitään flirttiä poikien kanssa, ei halailuja, ei tanssimista, ei mitään! :D Okei, keskustella saa. xD Muuten ois jo liian paha.
9. Mä tunnen itseni ylpeeks, et Chi kehu mua. :D Kerroin sille, mitä koulussa oli tapahtunu (poika kaatui portaissa, paljon verta.. :S) ja se sano, et olin tehny oikein.
10. Mä olen ihan jotenkin.. outo. :S Äiti siirsi mun pöydältä vinyyliplayerin, mä aloin itkee. Sit menin kauppaan, kysyin pätkätyöläiseltä, että onko niillä sitä, mitä mä tarviin, ja ku se jätkä sanoi, et joo, ei oo, mä aloin itkee. Se seiso siin aika kiva ilme päällä ja sit se alko jotenki yrittää lohduttaa mua. Mä vain itkin ja itkin. Perin surkeaa. Sit, kun olin jo lopettamassa itkemistä, se ojentaa mulle raskaustestiä ja lääkärin numeroa. Mä aloin itkee taas. Että mä säälin sitä. Kaikki asiakkaat katto mua oudosti ja lähti kaupasta pois. Loppujen lopuksi mä lopetin itkemisen ja sain sen jutun.. :D Ja sit, kun maksoin ( huom, maksoin vain 50% ! xD) mä huomaan, et se on mun frendin isoveli. Oli aika kröhöm, mäpä lähden-olo. :D
11. mä keksin kalenterin. Siis silleen, et siin ois aina joidenkin ihmisten seurustelu suhteiden alakmispäivämäärä, 0.5 vuotis päivämäärä ja loppumispäivämäärä. xD Vois party party all the time. :D
Okei, nyt mä lopetan. Ei enää jaksa.
-Lui
Mä aloin ajattelee, mitä mulle on sattunu tässä vähään aikaan. Aika vähän, mut kuitenkin niinki pienen ihmisen elämässä paljon. Niin. mun polvi on kipeä. :S Sniif. Mä en voi käydä tenniksessä, ei niinkään, et haluaisin, mut en voi juosta, hyppiä, nousta portaita ymsyms ilman, et mua sattuu hiivatisti. Surullista. Eli koulussa on kiva liikkua.
Mä oon ostanu vinyylilevysoittimen. Tää on kylläki jo aika vanha juttu, mut kuitenkin. :D Se on hauskaa. Ja sitten, toisaalta, mä en ole vieläkään saanu sitä kuntoon. Se on tossa pöydällä, ja mä en tiedä miten se toimii. Okei, toisaalta mä sain sen, minkä halusinkin.
Hmm.. Mä olen egoisti. Noi kummatkin kohdat alko sanalla mä. Syntynyt sellaiseksi. Joten, jotta mä en vaikuttais niin pahalta kun mä oikeasti olen, mä kirjoitan nyt sitten listaa. Ihan vain asioita, jotka tulee mieleen.
1. mä sain saksasta aika surkeen numeron ja pyysin tukkaria ja sain sen. :/ surkeeta. Ja surullista.
2. Mä sain matikasta surkeen numeron, mutten pyytäny tukkaria. Enkä mä saanu sitä. :F
3. Mun serkku on ihana. :D Se paransi mun päivän, parikin, kun se tuli käymään täällä. Sillä on ihana kamera, ja mä sain käyttää sitä. Lol. Loppujen lopuks sen muistikortti oli täynnä mun ottamia kuvia, joissa kaikissa oli se ja ei yhdessäkään mä. :D valokuvaus on hauskaa!
4. Mä haluan siis hyvän kameran. Se taas kerran maksaa ihan hitosti.. :S Eli pakko säästää ja yrittää valokuvata sillä aikaa mun kömpelöllä, jota mä en osaa käyttää. xD
5. Kitara. Mä haluan myös sellaisen, sen jälkeen kun kuulin, miten mun frendi soitti sitä. :D Että joku osaa.. Mä taidan vieläkin toivoa, että olisin parempi kuin Beckham.
6. Mä katoin Tuntemattomaan Sotilaan, joka oli tosi hyvä. :D Ja seura myös mahtava! :D Jotkut kohdat oli kylläkin sellaisia, et mitäh? Oli kivaa, kun Susi olikin koira. Ja niiden videointi oli hyvin tehty. Tuntui oikeasti, et kaikki tapahtuu jotenkin eri paikoissa.
7. Ärsyttää, koska jotkut ihmiset ei osaa olla puhumatta asioista, jotka ei edes ole totta.
8. Mä keksin sellaisen asian kuin selibaatti. xD Nyt joku saa sydärin. Tai no, tuskin kukaan tätä edes lukee. :D Eli, selibaatti (mun kohdalla) ei mitään flirttiä poikien kanssa, ei halailuja, ei tanssimista, ei mitään! :D Okei, keskustella saa. xD Muuten ois jo liian paha.
9. Mä tunnen itseni ylpeeks, et Chi kehu mua. :D Kerroin sille, mitä koulussa oli tapahtunu (poika kaatui portaissa, paljon verta.. :S) ja se sano, et olin tehny oikein.
10. Mä olen ihan jotenkin.. outo. :S Äiti siirsi mun pöydältä vinyyliplayerin, mä aloin itkee. Sit menin kauppaan, kysyin pätkätyöläiseltä, että onko niillä sitä, mitä mä tarviin, ja ku se jätkä sanoi, et joo, ei oo, mä aloin itkee. Se seiso siin aika kiva ilme päällä ja sit se alko jotenki yrittää lohduttaa mua. Mä vain itkin ja itkin. Perin surkeaa. Sit, kun olin jo lopettamassa itkemistä, se ojentaa mulle raskaustestiä ja lääkärin numeroa. Mä aloin itkee taas. Että mä säälin sitä. Kaikki asiakkaat katto mua oudosti ja lähti kaupasta pois. Loppujen lopuksi mä lopetin itkemisen ja sain sen jutun.. :D Ja sit, kun maksoin ( huom, maksoin vain 50% ! xD) mä huomaan, et se on mun frendin isoveli. Oli aika kröhöm, mäpä lähden-olo. :D
11. mä keksin kalenterin. Siis silleen, et siin ois aina joidenkin ihmisten seurustelu suhteiden alakmispäivämäärä, 0.5 vuotis päivämäärä ja loppumispäivämäärä. xD Vois party party all the time. :D
Okei, nyt mä lopetan. Ei enää jaksa.
-Lui
perjantai 6. helmikuuta 2009
Pleasure Fu*ker
wow. Tänään paljon tekstiä, taas vaihteeksi.
Biisejä youtubessa (ja älkää vetäkö tästä mitään päätelmiä)
Maroon5: melkein koko tuotanto, mutta yllätyksellisin: Pleasure Fucker.
Yllätti mut ainakin.
The Ting Tings
Mr Safety
.. okei, nyt mä en enää jaksa. Meen hyppii seinille netissä. Lol. xD
Ja hey, mä aion lisäillä tänne aina kaikenlaista uutta, heti kun löytyy.. ;)
Biisejä youtubessa (ja älkää vetäkö tästä mitään päätelmiä)
Maroon5: melkein koko tuotanto, mutta yllätyksellisin: Pleasure Fucker.
Yllätti mut ainakin.
The Ting Tings
Mr Safety
.. okei, nyt mä en enää jaksa. Meen hyppii seinille netissä. Lol. xD
Ja hey, mä aion lisäillä tänne aina kaikenlaista uutta, heti kun löytyy.. ;)
Sivi's Life and Disaster
:D
Meillä oli äikässä tehtävänä kirjoittaa lajityyppisikermä, mutta mä päätin tehdä kivemman asian: kirjoittaa jonkun random tarinan (lyhyen) ja sit muutella sitä vähän sopivammaksi. Aika helppoa, varsinkin kun tykkään haasteista (Cassu antoi mulle koko ajan jotain random lisiä. Esim: päähenkilöllä pitää olla lohenpunainen mekko jossain vaiheessa. Tai: Lisää aina musiikki pakotteet yhden kappaleen lopuksi.) Aika nopeasti kirjoitettu, mutta ei voi mitään. Lopputulos siis näyttää tältä. Ja mä toivon, että ihmiset, jotka lukee mahdollisesti tätä, niin tajuaa, että tää on hyvin yksityinen teksti, jos ymmärtää kaikki symboolit. Oikeastaan koko teksti on vain symboliikkaa. Jotenkin mä vain toivon, että kukaan ei tajua mua nyt. Anyway, tässä se on:
Olipa kerran nuori nainen, Sivi.Hän oli nätti ruskeine hiuksineen ja vihreine silmineen. Sukellamme laaksoon, joka on niin pitkällä kotoisista oltavista kuin on mahdollista, mutta ei siitä sen enempää. Laakso, jota peitti sakea usva, on tarkalleen 17653,24 kilometrin päässä. Sivi oli aina ollut nätti, kauniiksi häntä ei voinut kutsua, mutta tämän lisäksi hän oli rikas kuin tusina englantilaisia kuninkaita ja heidän alaisiaan. Hän oli muutava vuosi sitten ostanut suuren linnan ja siihen ympärille suuret tilukset, joilla työskenteli vain ja ainoastaan miehiä. Ei ihme, sillä metsää oli paljon ja Sivi tiesi rahansa hinnan. Hän halusi siitä myös riittävästi takaisin ja omaan käyttöön. Ensimmäinen, ja tällä hetkellä ainoa, asia jonka Sivi oli rakennettanut, oli suuri laboratorio. Tänä kyseisenä iltana Sivi oli kutsunut ystäviään kuuntelemaan hänen luentoaan. Suuren salin edessä oli metallinen tutkimuspöytä, jonka päällä oli muutamia papereita ja jotain näytteitä. Sen takana oli suuri valkoinen taulu, Geniuous Bord. Tutkimuspöydän ja Bordin välissä seisoi ryhdikäs Sivi. *kuuntele Nobody’s Perfect Hannah Montanan versiona*
”Tervetuloa, rakkaat ystäväni, kuuntelemaan tiedettä mullistavan tutkimuksen tuloksia!” Sivi ei ollut hermostunut: tätä hetkeä hän oli odottanut jo kauan. Sivin hiukset olivat hieman sekaisin, mutta se antoi pikemminkin oikean tutkijan ilmeen kuin keski-ikäisen täti-ihmisen vaikutelman. ”Tiedätte kyllä, mitä kaikki kuuluisimmat tutkijat ovat tehneet viime vuosina.” Kaikki salissa olevat olivat hiljaa, mutta tämäkös sai Sivin innostumaan. ”Voi, hyvät ystävät, antakaa minulle edes yhden sanan paikka!” Sivin silmät tuikkivat innostuneina. Vihdoinkin, hän oli tähti ja kaikkien mielenkiinnon kohde! Sitten Sivi ajatteli, että kaikkihan voisi loppua pian, joku voisi sanoa jotain päälle. Niinpä hän ryhdistäytyi ja jatkoi jo ammattimaisella äänellä: ” Mutta suoraan tuloksiin. Tutkimme koko tutkimusryhmän kanssa miehiä. Miten he käyttäytyvät, tekevät ja ajattelevat. Lopputuloksen näette tässä!” Taululle alkoi ilmestyä tietoja ja Sivi julisti sanomaansa innokkaasti. ”Miehet: ovat homo sapiens nimellä tunnettuja idiootteja. ne kasvavat oikeiden ihmisten parissa ja jo pienenä alkavat terrorisoida maailmaa. He ovat vallanneet koko maailman! He tekeytyvät ihmisiksi, valtaavat työpaikat jättäen naiset kotiin hoitamaan tiheästi tuotettuja lapsia, uusia miehiä! Jos lapsi on tulevaisuudessa nainen, he väheksyvät tyttörukkaa. He ahdistelevat rauhanomaisia asukkaita ja pakottavat heidät ihastumaan heihin. He näyttelevät mukavia, hotteja, hyvännäköisiä ja hyvän huumoritaju omaavia, mutta tosipaikan tullen heitä ei näy missään. He iskevät, murhaavat, pakottavat ja huijaavat. Miehet ovat eläimiä, homo sidiotoja! ” Sivi olisi jatkanut puhumista, mutta rajut suosionosoitukset keskeyttivät hänen puheensa. Sivi kumarteli puoleen ja toiseen. Sivi hengähti tyytyväisenä. Geniuous Bord oli kallis hankinta –jopa Sivin mittapuulla- mutta välillä kannatti maksaa laadusta. Bordille ilmestyi paljon tietoja ja kuvia. Miehen anatomia, ajatusmaailma, toiminnot, tuhoaminen. Sivi katsoi tarkasti vieraitten reagointia. Hän näki ihmetystä, ihailua, kauhistusta vieraiden kasvoilla. Sivi riemuitsi, paljon. Linnan, vanhan, raihnaisen, ulkopuolella oli pelottava maailma, ja avaruudessa olivat kaikennäköiset oliot, jotka piti tuhota. Mutta tällä hetkellä Sivi oli varma, että puhdistettuaan maailman miehistä, niistä saastaisista epänisäkkäistä, hän auttaisi oikeita ihmisiä saamasta samanlaista kohtaloa kuin Linnunradan käsikirja liftareiden hahmot saivat. Sivi tunnusteli taskuaan. Pyyhepäivä ja pyyhe tallessa. ¤ tämä on viitaus Linnunradan käsikirja liftareille- kirjaan. ¤ Sivi mietti, mitä kaikkea vieraat kertoisivat medialle ja minkälaisen vaikutuksen koko tutkimus saisi. Miehet teljettäisiin vankiloihin, heitä tuhottaisiin.. Sivi suorastaan hykerteli ajatukselle. Jos katsoisit tarkemmin salia, huomaisit tyhjät penkkirivit, joiden välissä kiipeilivät hämähäkit. Niitä tuskin kiinnosti Sivin puhe. Salissa ei ollut ketään.
Sivi odotti niin kauan, että Sali hiljentyi. ”Päätin tehdä pienen tutkimusretken. Olen tehnyt sen jo monta kertaa aikaisemmin. Takaan, että se on täysin turvallinen. Melkein kuin huviretki! Ja kysymyksiin en vastaa nyt. Siellä saattaa olla jotain hämminkejä lohikäärmeiden kanssa, mutte he ovat hyvin kilttejä, jos heihin tutustuu kunnolla.” Vieraat hämmästelivät ääneen Sivin urheutta. Sivi kuitenkin nosti kätensä ilmaan, mikä hiljensi salin. ”Ystäväni, nouskaa ja seuratkaa minua ulos laaksoon, jossa on mahdollisuus metsästää laittomasti ja viettää aikaa ystävien seurassa.” Sivi saatteli vieraat pieneen huoneeseen, jossa oli vanhoja seipäitä ja haurastuneita miekkoja. Jokaiselle vieraalle annettiin yksi ja niin seurue käveli ulos. Oli jo hämärää, ja Sivin kynttilä valaisi mukavasti heidän reittiä. Vieraat katselivat ympärilleen. Puut olivat ikivanhoja ja vieraat odottivat joka hetki jonkun hyökköäävän heidän kimppuunsa. Kenties piraatteja, tai Robin Hoodin ystäviä. Vieraat kuuntelivat Sivin rauhallista hengitystä ja rauhoittuivat. Huomattuaan Sivin kädessä taikasauvan, he olivat jo aivan valmiina juhlimiseen. Tuuli supatti Sivin korvaan kiusauksia: Sivi voisi jättää kaikki vieraat tähän, antautua virran viemäksi, mutta Sivi pysyi vahvana. Kun tuuli vaihtoi suuntaansa ja kylmä usva kietaisi metsän kokonaan itseensä, Sivi näki mutkan takaa käppäilevän vanhan naisen. Sivin kynttilä sammui ja vieraat ja Sivi samalla jäivät pimeyteen. Vieraat katosivat kuin savu ilmaan, mutta tuskin Sivi sitä huomasi. Sivillä oli hyvin kylmä, ja lohikäärmeet, jotka kurkistelivat usvan läpi eivät tuntuneet enää niin ystävällisiltä. Sivi tuijotti kauhistuneena naista. ”Tunnenko minä sinut?” Sivi ihmetteli. Voldemort, sillä juuri hän oli nainen, jota Sivi ei halunnut uskoa Voldemortiksi, seisoi hänen edessään virnistellen väsyneesti. Sitten Voldemort lausui:” Mistä lähin minun paras ystäväni osoittelee minua taikasauvallaan?” Sivi kavahti taaksepäin. Voldemort? mistä lähtien Voldemort on nainen? Voldemort on mies, Sivi oli itse todistanut! Petturi! Yksi ainoista miehistä, joihin Sivi oli luottanut! Sivi pinnisteli suruaan ja raivoaan vastaan. Häntä ei Voldemortin kaltainen petturi pysäyttäisi. Mutta Voldemort vain puhui ja puhui:” Aivan, Sivi-kulta, vaihdoin sukupuolta tässä muutama kuukausi sitten Taimaassa. Taisi tulla sille miehelle joku virhe. Vai oliko hän kenties nainen.. Anyway, honey, se sukupuolenvaihdattaja on nyt vanhaa kamaa kuin lohikäärmeitten Diddl alkkarit. *Sivi katsoi järkyttyneenä lohikäärmeitä, jotka punastelivat hetken ja lensivät sitten pois* Voi Sivi honey money bunney kulta! Älä pureskele kynsiä, sinun ah-niin-kauniit kynnet menevät piloille! Eikös Big Brother opettanut?” Sivi tuijotti Voldemortia murhaavasti. Jos katse voisi tappaa, niin Voldemort olisi kuollut ainakin sata kertaa. Sitten Sivi sisäisti tosiasian, että Voldemort ei ollut vieläkään kuollut ja nosti taikasauvansa. ”Amor deathonougous”- ja Voldemortin, joku häntä armahtakoon, oli yhtäkkiä kasa tuhkaa. *kuuntele Three 6 Mafia:n Lolli Lolli*
Kenties se oli Sivin syy. Kenties hänen ei olisi pitänyt painaa taikasauvallaan Lähetä-nappia. Sivi suorastaan itki siinä tuhkakasan edessä. Väärä loitsu, väärä tekniikka. Samaan aikaan Sivin omatunto heräsi kuolleista. Hän hätisteli sitä pois. Yritti tappaa. Mutta se ei kuollut uudestaan. Itseään vastaan on vaikea taistella. Miksi, voi miksi hän oli ennakkoluuloinen? Sivi katsoi ympärilleen: metsä oli hiljainen, vaikka jossain kuului susien ulvontaa ja käärmeiden sihinää. Sivi pelästyi. Kaikki oli hänen syytään. Mutta eihän se hänen kunnioittavaa suhdettaan Voldemortiin tuhonnut, jos Voldemort hyväksyi itsensä naisena (tässä asiassa jopa Sivin oli myönnettävä, että Voldemort oli hyvin epäkunnioittavan näköinen naisena) ja pystyi vielä näyttäyttämään asian. Sivi itki siinä kauan. Sitten, aivan yhtäkkiä, Sivi alkoi huutaa aivan kauhuissaan. Ääni kuitenkin jäi kurkkuun kiinni ja ainoastaan Sivin silmät paljastivat kaikkien tapahtumien kauheuden. Sivi istutettiin tuoliin ja katsoessaan peiliin hän näki ja koki muodonmuutoksen. Kymmenittäin tyttöjä hyöri hänen ympärillään kaikki puhuivat puhelimissa ja keskenään. Äänitaso oli jo aivan liian korkea ja Sivi-parka kyyristyi pöydän alle kirkuen. Kaikki hiljenivät, katsoivat häneen ja sanoivat yhteen ääneen ”Hyss!”. Sivi pompahti ylös. Seuraavassa hetkessä kaikki nauroivat, sillä Sivin housut, Miss Sixtyt, olivat repeytyneet. Paita oli täyttä pinkkiä ja aivan liian.. Sivi ei löytänyt edes sanoja kuvaamaan paitaansa. Oldfashioned? Ei.. Kenties vanha, ryppyinen, ei-siis-niinku-ollenkaan-mun-tyyliä-ja-niin-ruma voisivat kuvata parhaiten. Sivi kuitenkin tiedotti ulkoista maailmaa kuvaamalla omaa anatomiaansa koskevalla sanalla ja meikatut kasvot lehahtivat heti punaisiksi. Muut tytöt nauroivat ystävällisesti ja Sivin meikit sottaantuivat lukuisten tekokyynelten alle. Metsästä juoksi Justin lohduttamaan Siviä, mutta se ei parantanut Sivin henkistä tasapainoa.
Muut tytöt ympäröivät Sivin heti ja joku heistä työnsi siideripullon Sivin käteen. Sivi oli jo hyvin tasapainoton. Sivin alkaessa huutaa kaikki tytön juoksivat pakoon, mutta Sivi vain jatkoi. Hän juoksenteli ympäri siideripulloa ja repi hiuksiaan. Sitten Sivi pysähtyi ja otti veitsen taskustaan. Nähtyään Sivin uhkaavan ilmeen Justin juoksi metsän siimeksiin. Sivin kaapu heilahti, kun Sivin käsi nousi ylös ja iskeytyi puukon kanssa.. Jossain kaukana taivaalla kuu seurasi tapahtumia valollaan. *kuuntele Coldplayn Viva La Vida*
Samaan aikaan kyseiseen laaksoon ajoi vanha auto, Bugatti Veyron, joka oli kaiken lisäksi hyvin hidas ja raihnainen. Sen laittomia rekisterikilpiä ja matkustajia ei nyt paljasteta –kyllähän nyt niinkin kuuluisat henkilöt kuin Sherlock Holmes ja John Watson haluavat olla edes vapaa-aikanaan rauhassa ilman toimittajia. Mukana heillä oli (mikä oli hyvin harvinaista) nainen. Nainen oli hyvin nuori, kaunis ja omasi taitavat sormet sekä suuret, ruskeat silmät. Kauniiden naisten tapojen vastaisesti hän oli hyvin ujo ja piilotti älykkyytensä ja kauneuden tarkoin. Hyvin mielenkiintoinen nainen. Hänen nimensä oli Gueude de bois. Boy –niin häntä kutsutaan- näppäili istuessaan autossa soitintaan. Sittä valui ulos suloinen ääni, joka ei kuitenkaan mielyttänyt soittajaa. Hän aloitti soiton yhä uudestaan ja uudestaan. He olivat istuneet autossa jo kauan, sillä Sherlock oli päättänyt olla kaukana Lontoosta juuri nyt ja kuulemma oli paljon murhia tapahtunut viime vuosina Edinburgissa. Mutta Sherlock rakasti uutta autoaan ja päätti matkustaa sillä. Hän ei todellakaan ajatellut muita ihmisiä silloin, kun päätti tämän, sillä Sherlockhan ei tunnetusti osaa ajaa autoa. Niinpä John ajoi, joi kahvia ja ajoi taas. Boy oli näppäillyt soitintaan jo kauan, tuntikausia, mutta vasta nyt Holmes sanoi: ” Kulta, tarvitsen pienen hengähdystauon.” John oli iloinen, sillä viimeisestä tauosta oli rutkasti aikaa ja John toivoi löytävänsä paikan, jossa voisi tankata ja ostaa kahvia ja jotain pureskeltavaa. Holmes naputteli hermostuneena ikkunaa ja John pysäytti auton keskelle metsää, pienen aukion laidalle. Kun John oli noussut autosta, kiiruhti hän Holmesin ja Boyn vierelle katsomaan mielenkiintoista näkyä: nuori nainen (Sivi) makasi keskellä aukiota kauhistuttavat vaatteet päällään ja siideripullo kädessään. Nainen taisi olla tajuton, sillä hän ei liikkunut eikä reagoinut Holmesin alkaessa puhua. John lausui *Huomaa: John puhuu aivan samalla tavalla kuin kirjat ovat.. eli kaikki, mitä John nyt sanoo, tapahtuu oikeasti.* :” Me kävelimme naisen vierelle ja Holmes kumartui naisen vierelle ja tutkiskeli naisen kasvojen piirteitä. Kaunis, hän totesi, mutta ei yhtä kaunis kuin minun kultani. Boy ja Holmes katsoivat toisiaan lyhyesti. Sillä aikaa, kun minä tarkastin, oliko Sivi kuollut (hänen paidassaan luki hevosen korkuisin kirjaimin Sivi) Holmes ja Boy alkoivat tutkia ympäristöä. Jotain, mikä toisi meidät kohtalokkaan tapahtuman alkuun. Hyvin pian he löysivät aseen ja ensimmäisen johtolangan: kortin. Siinä vaiheessa Holmesin aivot raksuttivat niin kovaa kuin pystyivät (saanen huomauttaa, että jo Australiassa eläessäni olin kuullut kovaa raksutusta, mutta en koskaan niin kovaa kuin Holmesin). Pian Holmes käski minun kantaa kaikki todisteet ja tekijä autoon, takakonttiin. Tein niin. Holmes veti viimeisen henkäyksen ja istuutui autoon. Boy taitteli soittimensa tarkasti ja lysähti väsyneenä takapenkille. Lähdin ajamaan autoa, ilman kahvia mutta selvästi virkistyneenä ja seurasin seuraavaa dialogia Holmesin ja Boyn välillä:
- Mitä mietit, Holmes?
- En mitään erikoista. Vaikka.. mitä ajattelet kortista? Ja koko murhasta ylipäätänsä?
- No, kortti on selvä tapaus. Murha taas.. Tämä tuo mieleen jonkun toisen tapauksen, en vain muista sitä.
- Hyvä Boy, olet edistynyt viime tutkimuksista. Nyt edes myönnät, ettet muista kaikkea.
- John, sano isälle, että lapsia ei saa kiusata!
*minä puutuin keskusteluun tässä vaiheessa*
- Olette aivan sietämättömiä, kummatkin. Ja Boy, olet oikeassa. Tämä todellakin muistuttaa jotain..
- Ainahan minä. mutta isä, tiedätkö sinä kenties jotain?
- Olen aina askeleen edellä näin helpoissa asioissa. Se kortti kuvaa The Kiss:iä.
- Isä, olet jo liian vanhuuden höperö! Ei se kuvaa Kissiä. Ei voi. Taidat tarvita uudet lasit.
- Äh, Boy, jätä Holmes rauhaan. Ei hän voi tietää Kissiä, sillä hän ei kuuntele sellaista musiikkia.
- John, sinä olet ajaja! Ja ystävä, mutta siis, Boy, tarkoitan Gustav Klimtin teosta, The Kiss.
- Der Küss siis. (John huomasi, että tästä tulisi hyvin pitkä ajomatka, sillä Holmes oli väittämässä vastaan tyttärelleen ja puuttui taas kerran keskusteluun)
- Eli, Holmes ja Boy, meillä kaksi nimeä yhdelle teokselle. Okei? Jatkakaa.
Holmesit ovat niin vaikeaa perhettä, että ollessaan väärässä he haluavat kostaa sen heti. Mutta jos he innostuvat, he unohtavat kaiken oleellisen (esimerkiksi ruuan) ja keskittyvät vain kyseiseen asiaan. Sherlock käänsi korttia, joka oli seivästetty puukolla.
- Boy, John, minusta tuntuu, että olemme jo jäljillä. Tai no, siis minä olen.
- Sherlock. *minä*
- Isä, nyt kerrot!
- Katsos, tämän kortin toisella puolella on tekstiä.
- Sherlock. *minä*
- ( Sherlock jatkaa) Mutta tästä ei vain saa mitään selvää..
- Isä, muistatko, kun luennoit Lontoossa? Selitit Klimtin teoksia ja niiden yhdistymistä todellisuuteen. Joku oppilas kysyi juuri tästä teoksesta. Pakotit kaikki oppilaat silloin vielä kirjoittamaan kauhistuttavan pitkää esseetä aiheesta.
- Boy, olet aivan mahtava! Niin, silloin The Point oli, että Klimtin teos perustuu ystävyyteen. Ja jos puukko on keskellä korttia, siis keskellä ystävyyttä, se tarkoittaa, että joko ystävyys on loppunut tai vaihtoehtoisesti jompi kumpi osapuolisista on kuollut!
- Sherlock.
- John, älä dissaa.
- Holmes, halusin vain kertoa, että olemme nyt poliisiasemalla. Olleet jo puoli tuntia. Haluaisetteko kenties nyt nousta autosta?”
Poliisiasemalla oli vain yksi poliisi siihen aikaan yöstä. Hän otti kuolleen Sivin huostaansa ja antoi Boyn pitää kortti. Seurue jäi poliisiasemalle yöksi. Aamulla, kun poliisipäällikkö saapui paikalle, hän alkoi itkeä nähdessään Sivin hengettömän ruumiin. Hän pyysi aikaa Sivin kanssa (John ja Boy nauroivat asialle kauan) ja saadessaan oven kiinni, hän heittäytyi Sivin viereen itkemään. ”Kallis Sivini, miks yhäti noin kaunis olet? Voisko rakastua myös kuolema, se haamu- kenteis se laiha, iljettävä hirmu tääll’ armaanaan sua pitää pimeässä? Niin pelkään tuota, että luokses jään, ja tätä linnaa yön en jätä koskaan. Jään tänne, tänne, madoille teen seuraa, kamarineitsyillese; tänne laitan ikuisen leposijani ja puistan maailman väsyneiltä harteiltani pois turman tähtein ikeen. – Viime katse, te silmät! Viime syleily, te kädet! Ja huulet, hengen ovet, suudelmalla lujasti vahvistakaa välikirja, iäksi tehty ahneen kuolon kanssa! Sun marjas, Julia! Eikun.. Sivi, vai mikä se nyt oli! Kunnon apteekkari, pian rohtos auttaa. Suuteloon näin nousen. Ja nyt sitten kuolisin. Ohjaaja sanoi, että harjoittelessani oikealla ruumiilla osaisin litanian kokonaan- ja kuinka oikeassa hän olikaan!”
Tämän monologin jälkeen ovi avautui taas ja Sherlock astui sisään. ”Minä kun luulin, että poliiseja byrokratia kiusaa. Se taitaakin olla mätä johtoporras, joka maailmaa vaikeuttaa. Noh, antaa olla. Olemme kuitenkin jo Edinburghissa.”
Murha, tässä tapauksessa hidas hulluuteen perustuva kuolema ( kutsutaan myös itsemurhaksi) oli perusteltu. Sivistä ei tiennyt melkeinpä kukaan mitään, mutta se ei tuntunut poliiseja haittaavan, kun he määrittelivät itsemurhan motiiveja ja muiden murhien (niitä Edinburghin murhien) selvittelyä. ”Byrokratiaa.”- kommentoi Sherlock. Poliisit selvittivät, että Sivi oli murhannut miehiä jo kauan, melkeinpä kolme vuotta, ja aina jättänyt paikan päälle vain yhden todisteen: nimittäin kortin puukon kanssa. John tutki tarkemmin ja sai selville, että jokainen murhatuista miehistä oli ollut Sivin hyvä ystävä, joka Sivin mielestä oli pettänyt hänet jollain tapaa. Tapahtumia seurasi aina murha ja kortti. Toisaalta, kuka tietää, mitä Sivi ajatteli niitä lukuisia miehiä tappaessaan ja siirtyessään uuteen mieheen? Kenties menetettyä ystävää vai muita asioita? John, Sherlock sekä Boy lähtivät nopeasti Edinburghissa, sillä Holmesit eivät pitänet Scotlannin teenlaadusta ja ohrapuurosta.
Kiittäen, Lui.
P.S. Mulla on tulossa elämäni tylsin viikonloppu. Sniif. Eikun hey! Me mennään kattoo leffaa! JEE!!
<3
Meillä oli äikässä tehtävänä kirjoittaa lajityyppisikermä, mutta mä päätin tehdä kivemman asian: kirjoittaa jonkun random tarinan (lyhyen) ja sit muutella sitä vähän sopivammaksi. Aika helppoa, varsinkin kun tykkään haasteista (Cassu antoi mulle koko ajan jotain random lisiä. Esim: päähenkilöllä pitää olla lohenpunainen mekko jossain vaiheessa. Tai: Lisää aina musiikki pakotteet yhden kappaleen lopuksi.) Aika nopeasti kirjoitettu, mutta ei voi mitään. Lopputulos siis näyttää tältä. Ja mä toivon, että ihmiset, jotka lukee mahdollisesti tätä, niin tajuaa, että tää on hyvin yksityinen teksti, jos ymmärtää kaikki symboolit. Oikeastaan koko teksti on vain symboliikkaa. Jotenkin mä vain toivon, että kukaan ei tajua mua nyt. Anyway, tässä se on:
Olipa kerran nuori nainen, Sivi.Hän oli nätti ruskeine hiuksineen ja vihreine silmineen. Sukellamme laaksoon, joka on niin pitkällä kotoisista oltavista kuin on mahdollista, mutta ei siitä sen enempää. Laakso, jota peitti sakea usva, on tarkalleen 17653,24 kilometrin päässä. Sivi oli aina ollut nätti, kauniiksi häntä ei voinut kutsua, mutta tämän lisäksi hän oli rikas kuin tusina englantilaisia kuninkaita ja heidän alaisiaan. Hän oli muutava vuosi sitten ostanut suuren linnan ja siihen ympärille suuret tilukset, joilla työskenteli vain ja ainoastaan miehiä. Ei ihme, sillä metsää oli paljon ja Sivi tiesi rahansa hinnan. Hän halusi siitä myös riittävästi takaisin ja omaan käyttöön. Ensimmäinen, ja tällä hetkellä ainoa, asia jonka Sivi oli rakennettanut, oli suuri laboratorio. Tänä kyseisenä iltana Sivi oli kutsunut ystäviään kuuntelemaan hänen luentoaan. Suuren salin edessä oli metallinen tutkimuspöytä, jonka päällä oli muutamia papereita ja jotain näytteitä. Sen takana oli suuri valkoinen taulu, Geniuous Bord. Tutkimuspöydän ja Bordin välissä seisoi ryhdikäs Sivi. *kuuntele Nobody’s Perfect Hannah Montanan versiona*
”Tervetuloa, rakkaat ystäväni, kuuntelemaan tiedettä mullistavan tutkimuksen tuloksia!” Sivi ei ollut hermostunut: tätä hetkeä hän oli odottanut jo kauan. Sivin hiukset olivat hieman sekaisin, mutta se antoi pikemminkin oikean tutkijan ilmeen kuin keski-ikäisen täti-ihmisen vaikutelman. ”Tiedätte kyllä, mitä kaikki kuuluisimmat tutkijat ovat tehneet viime vuosina.” Kaikki salissa olevat olivat hiljaa, mutta tämäkös sai Sivin innostumaan. ”Voi, hyvät ystävät, antakaa minulle edes yhden sanan paikka!” Sivin silmät tuikkivat innostuneina. Vihdoinkin, hän oli tähti ja kaikkien mielenkiinnon kohde! Sitten Sivi ajatteli, että kaikkihan voisi loppua pian, joku voisi sanoa jotain päälle. Niinpä hän ryhdistäytyi ja jatkoi jo ammattimaisella äänellä: ” Mutta suoraan tuloksiin. Tutkimme koko tutkimusryhmän kanssa miehiä. Miten he käyttäytyvät, tekevät ja ajattelevat. Lopputuloksen näette tässä!” Taululle alkoi ilmestyä tietoja ja Sivi julisti sanomaansa innokkaasti. ”Miehet: ovat homo sapiens nimellä tunnettuja idiootteja. ne kasvavat oikeiden ihmisten parissa ja jo pienenä alkavat terrorisoida maailmaa. He ovat vallanneet koko maailman! He tekeytyvät ihmisiksi, valtaavat työpaikat jättäen naiset kotiin hoitamaan tiheästi tuotettuja lapsia, uusia miehiä! Jos lapsi on tulevaisuudessa nainen, he väheksyvät tyttörukkaa. He ahdistelevat rauhanomaisia asukkaita ja pakottavat heidät ihastumaan heihin. He näyttelevät mukavia, hotteja, hyvännäköisiä ja hyvän huumoritaju omaavia, mutta tosipaikan tullen heitä ei näy missään. He iskevät, murhaavat, pakottavat ja huijaavat. Miehet ovat eläimiä, homo sidiotoja! ” Sivi olisi jatkanut puhumista, mutta rajut suosionosoitukset keskeyttivät hänen puheensa. Sivi kumarteli puoleen ja toiseen. Sivi hengähti tyytyväisenä. Geniuous Bord oli kallis hankinta –jopa Sivin mittapuulla- mutta välillä kannatti maksaa laadusta. Bordille ilmestyi paljon tietoja ja kuvia. Miehen anatomia, ajatusmaailma, toiminnot, tuhoaminen. Sivi katsoi tarkasti vieraitten reagointia. Hän näki ihmetystä, ihailua, kauhistusta vieraiden kasvoilla. Sivi riemuitsi, paljon. Linnan, vanhan, raihnaisen, ulkopuolella oli pelottava maailma, ja avaruudessa olivat kaikennäköiset oliot, jotka piti tuhota. Mutta tällä hetkellä Sivi oli varma, että puhdistettuaan maailman miehistä, niistä saastaisista epänisäkkäistä, hän auttaisi oikeita ihmisiä saamasta samanlaista kohtaloa kuin Linnunradan käsikirja liftareiden hahmot saivat. Sivi tunnusteli taskuaan. Pyyhepäivä ja pyyhe tallessa. ¤ tämä on viitaus Linnunradan käsikirja liftareille- kirjaan. ¤ Sivi mietti, mitä kaikkea vieraat kertoisivat medialle ja minkälaisen vaikutuksen koko tutkimus saisi. Miehet teljettäisiin vankiloihin, heitä tuhottaisiin.. Sivi suorastaan hykerteli ajatukselle. Jos katsoisit tarkemmin salia, huomaisit tyhjät penkkirivit, joiden välissä kiipeilivät hämähäkit. Niitä tuskin kiinnosti Sivin puhe. Salissa ei ollut ketään.
Sivi odotti niin kauan, että Sali hiljentyi. ”Päätin tehdä pienen tutkimusretken. Olen tehnyt sen jo monta kertaa aikaisemmin. Takaan, että se on täysin turvallinen. Melkein kuin huviretki! Ja kysymyksiin en vastaa nyt. Siellä saattaa olla jotain hämminkejä lohikäärmeiden kanssa, mutte he ovat hyvin kilttejä, jos heihin tutustuu kunnolla.” Vieraat hämmästelivät ääneen Sivin urheutta. Sivi kuitenkin nosti kätensä ilmaan, mikä hiljensi salin. ”Ystäväni, nouskaa ja seuratkaa minua ulos laaksoon, jossa on mahdollisuus metsästää laittomasti ja viettää aikaa ystävien seurassa.” Sivi saatteli vieraat pieneen huoneeseen, jossa oli vanhoja seipäitä ja haurastuneita miekkoja. Jokaiselle vieraalle annettiin yksi ja niin seurue käveli ulos. Oli jo hämärää, ja Sivin kynttilä valaisi mukavasti heidän reittiä. Vieraat katselivat ympärilleen. Puut olivat ikivanhoja ja vieraat odottivat joka hetki jonkun hyökköäävän heidän kimppuunsa. Kenties piraatteja, tai Robin Hoodin ystäviä. Vieraat kuuntelivat Sivin rauhallista hengitystä ja rauhoittuivat. Huomattuaan Sivin kädessä taikasauvan, he olivat jo aivan valmiina juhlimiseen. Tuuli supatti Sivin korvaan kiusauksia: Sivi voisi jättää kaikki vieraat tähän, antautua virran viemäksi, mutta Sivi pysyi vahvana. Kun tuuli vaihtoi suuntaansa ja kylmä usva kietaisi metsän kokonaan itseensä, Sivi näki mutkan takaa käppäilevän vanhan naisen. Sivin kynttilä sammui ja vieraat ja Sivi samalla jäivät pimeyteen. Vieraat katosivat kuin savu ilmaan, mutta tuskin Sivi sitä huomasi. Sivillä oli hyvin kylmä, ja lohikäärmeet, jotka kurkistelivat usvan läpi eivät tuntuneet enää niin ystävällisiltä. Sivi tuijotti kauhistuneena naista. ”Tunnenko minä sinut?” Sivi ihmetteli. Voldemort, sillä juuri hän oli nainen, jota Sivi ei halunnut uskoa Voldemortiksi, seisoi hänen edessään virnistellen väsyneesti. Sitten Voldemort lausui:” Mistä lähin minun paras ystäväni osoittelee minua taikasauvallaan?” Sivi kavahti taaksepäin. Voldemort? mistä lähtien Voldemort on nainen? Voldemort on mies, Sivi oli itse todistanut! Petturi! Yksi ainoista miehistä, joihin Sivi oli luottanut! Sivi pinnisteli suruaan ja raivoaan vastaan. Häntä ei Voldemortin kaltainen petturi pysäyttäisi. Mutta Voldemort vain puhui ja puhui:” Aivan, Sivi-kulta, vaihdoin sukupuolta tässä muutama kuukausi sitten Taimaassa. Taisi tulla sille miehelle joku virhe. Vai oliko hän kenties nainen.. Anyway, honey, se sukupuolenvaihdattaja on nyt vanhaa kamaa kuin lohikäärmeitten Diddl alkkarit. *Sivi katsoi järkyttyneenä lohikäärmeitä, jotka punastelivat hetken ja lensivät sitten pois* Voi Sivi honey money bunney kulta! Älä pureskele kynsiä, sinun ah-niin-kauniit kynnet menevät piloille! Eikös Big Brother opettanut?” Sivi tuijotti Voldemortia murhaavasti. Jos katse voisi tappaa, niin Voldemort olisi kuollut ainakin sata kertaa. Sitten Sivi sisäisti tosiasian, että Voldemort ei ollut vieläkään kuollut ja nosti taikasauvansa. ”Amor deathonougous”- ja Voldemortin, joku häntä armahtakoon, oli yhtäkkiä kasa tuhkaa. *kuuntele Three 6 Mafia:n Lolli Lolli*
Kenties se oli Sivin syy. Kenties hänen ei olisi pitänyt painaa taikasauvallaan Lähetä-nappia. Sivi suorastaan itki siinä tuhkakasan edessä. Väärä loitsu, väärä tekniikka. Samaan aikaan Sivin omatunto heräsi kuolleista. Hän hätisteli sitä pois. Yritti tappaa. Mutta se ei kuollut uudestaan. Itseään vastaan on vaikea taistella. Miksi, voi miksi hän oli ennakkoluuloinen? Sivi katsoi ympärilleen: metsä oli hiljainen, vaikka jossain kuului susien ulvontaa ja käärmeiden sihinää. Sivi pelästyi. Kaikki oli hänen syytään. Mutta eihän se hänen kunnioittavaa suhdettaan Voldemortiin tuhonnut, jos Voldemort hyväksyi itsensä naisena (tässä asiassa jopa Sivin oli myönnettävä, että Voldemort oli hyvin epäkunnioittavan näköinen naisena) ja pystyi vielä näyttäyttämään asian. Sivi itki siinä kauan. Sitten, aivan yhtäkkiä, Sivi alkoi huutaa aivan kauhuissaan. Ääni kuitenkin jäi kurkkuun kiinni ja ainoastaan Sivin silmät paljastivat kaikkien tapahtumien kauheuden. Sivi istutettiin tuoliin ja katsoessaan peiliin hän näki ja koki muodonmuutoksen. Kymmenittäin tyttöjä hyöri hänen ympärillään kaikki puhuivat puhelimissa ja keskenään. Äänitaso oli jo aivan liian korkea ja Sivi-parka kyyristyi pöydän alle kirkuen. Kaikki hiljenivät, katsoivat häneen ja sanoivat yhteen ääneen ”Hyss!”. Sivi pompahti ylös. Seuraavassa hetkessä kaikki nauroivat, sillä Sivin housut, Miss Sixtyt, olivat repeytyneet. Paita oli täyttä pinkkiä ja aivan liian.. Sivi ei löytänyt edes sanoja kuvaamaan paitaansa. Oldfashioned? Ei.. Kenties vanha, ryppyinen, ei-siis-niinku-ollenkaan-mun-tyyliä-ja-niin-ruma voisivat kuvata parhaiten. Sivi kuitenkin tiedotti ulkoista maailmaa kuvaamalla omaa anatomiaansa koskevalla sanalla ja meikatut kasvot lehahtivat heti punaisiksi. Muut tytöt nauroivat ystävällisesti ja Sivin meikit sottaantuivat lukuisten tekokyynelten alle. Metsästä juoksi Justin lohduttamaan Siviä, mutta se ei parantanut Sivin henkistä tasapainoa.
Muut tytöt ympäröivät Sivin heti ja joku heistä työnsi siideripullon Sivin käteen. Sivi oli jo hyvin tasapainoton. Sivin alkaessa huutaa kaikki tytön juoksivat pakoon, mutta Sivi vain jatkoi. Hän juoksenteli ympäri siideripulloa ja repi hiuksiaan. Sitten Sivi pysähtyi ja otti veitsen taskustaan. Nähtyään Sivin uhkaavan ilmeen Justin juoksi metsän siimeksiin. Sivin kaapu heilahti, kun Sivin käsi nousi ylös ja iskeytyi puukon kanssa.. Jossain kaukana taivaalla kuu seurasi tapahtumia valollaan. *kuuntele Coldplayn Viva La Vida*
Samaan aikaan kyseiseen laaksoon ajoi vanha auto, Bugatti Veyron, joka oli kaiken lisäksi hyvin hidas ja raihnainen. Sen laittomia rekisterikilpiä ja matkustajia ei nyt paljasteta –kyllähän nyt niinkin kuuluisat henkilöt kuin Sherlock Holmes ja John Watson haluavat olla edes vapaa-aikanaan rauhassa ilman toimittajia. Mukana heillä oli (mikä oli hyvin harvinaista) nainen. Nainen oli hyvin nuori, kaunis ja omasi taitavat sormet sekä suuret, ruskeat silmät. Kauniiden naisten tapojen vastaisesti hän oli hyvin ujo ja piilotti älykkyytensä ja kauneuden tarkoin. Hyvin mielenkiintoinen nainen. Hänen nimensä oli Gueude de bois. Boy –niin häntä kutsutaan- näppäili istuessaan autossa soitintaan. Sittä valui ulos suloinen ääni, joka ei kuitenkaan mielyttänyt soittajaa. Hän aloitti soiton yhä uudestaan ja uudestaan. He olivat istuneet autossa jo kauan, sillä Sherlock oli päättänyt olla kaukana Lontoosta juuri nyt ja kuulemma oli paljon murhia tapahtunut viime vuosina Edinburgissa. Mutta Sherlock rakasti uutta autoaan ja päätti matkustaa sillä. Hän ei todellakaan ajatellut muita ihmisiä silloin, kun päätti tämän, sillä Sherlockhan ei tunnetusti osaa ajaa autoa. Niinpä John ajoi, joi kahvia ja ajoi taas. Boy oli näppäillyt soitintaan jo kauan, tuntikausia, mutta vasta nyt Holmes sanoi: ” Kulta, tarvitsen pienen hengähdystauon.” John oli iloinen, sillä viimeisestä tauosta oli rutkasti aikaa ja John toivoi löytävänsä paikan, jossa voisi tankata ja ostaa kahvia ja jotain pureskeltavaa. Holmes naputteli hermostuneena ikkunaa ja John pysäytti auton keskelle metsää, pienen aukion laidalle. Kun John oli noussut autosta, kiiruhti hän Holmesin ja Boyn vierelle katsomaan mielenkiintoista näkyä: nuori nainen (Sivi) makasi keskellä aukiota kauhistuttavat vaatteet päällään ja siideripullo kädessään. Nainen taisi olla tajuton, sillä hän ei liikkunut eikä reagoinut Holmesin alkaessa puhua. John lausui *Huomaa: John puhuu aivan samalla tavalla kuin kirjat ovat.. eli kaikki, mitä John nyt sanoo, tapahtuu oikeasti.* :” Me kävelimme naisen vierelle ja Holmes kumartui naisen vierelle ja tutkiskeli naisen kasvojen piirteitä. Kaunis, hän totesi, mutta ei yhtä kaunis kuin minun kultani. Boy ja Holmes katsoivat toisiaan lyhyesti. Sillä aikaa, kun minä tarkastin, oliko Sivi kuollut (hänen paidassaan luki hevosen korkuisin kirjaimin Sivi) Holmes ja Boy alkoivat tutkia ympäristöä. Jotain, mikä toisi meidät kohtalokkaan tapahtuman alkuun. Hyvin pian he löysivät aseen ja ensimmäisen johtolangan: kortin. Siinä vaiheessa Holmesin aivot raksuttivat niin kovaa kuin pystyivät (saanen huomauttaa, että jo Australiassa eläessäni olin kuullut kovaa raksutusta, mutta en koskaan niin kovaa kuin Holmesin). Pian Holmes käski minun kantaa kaikki todisteet ja tekijä autoon, takakonttiin. Tein niin. Holmes veti viimeisen henkäyksen ja istuutui autoon. Boy taitteli soittimensa tarkasti ja lysähti väsyneenä takapenkille. Lähdin ajamaan autoa, ilman kahvia mutta selvästi virkistyneenä ja seurasin seuraavaa dialogia Holmesin ja Boyn välillä:
- Mitä mietit, Holmes?
- En mitään erikoista. Vaikka.. mitä ajattelet kortista? Ja koko murhasta ylipäätänsä?
- No, kortti on selvä tapaus. Murha taas.. Tämä tuo mieleen jonkun toisen tapauksen, en vain muista sitä.
- Hyvä Boy, olet edistynyt viime tutkimuksista. Nyt edes myönnät, ettet muista kaikkea.
- John, sano isälle, että lapsia ei saa kiusata!
*minä puutuin keskusteluun tässä vaiheessa*
- Olette aivan sietämättömiä, kummatkin. Ja Boy, olet oikeassa. Tämä todellakin muistuttaa jotain..
- Ainahan minä. mutta isä, tiedätkö sinä kenties jotain?
- Olen aina askeleen edellä näin helpoissa asioissa. Se kortti kuvaa The Kiss:iä.
- Isä, olet jo liian vanhuuden höperö! Ei se kuvaa Kissiä. Ei voi. Taidat tarvita uudet lasit.
- Äh, Boy, jätä Holmes rauhaan. Ei hän voi tietää Kissiä, sillä hän ei kuuntele sellaista musiikkia.
- John, sinä olet ajaja! Ja ystävä, mutta siis, Boy, tarkoitan Gustav Klimtin teosta, The Kiss.
- Der Küss siis. (John huomasi, että tästä tulisi hyvin pitkä ajomatka, sillä Holmes oli väittämässä vastaan tyttärelleen ja puuttui taas kerran keskusteluun)
- Eli, Holmes ja Boy, meillä kaksi nimeä yhdelle teokselle. Okei? Jatkakaa.
Holmesit ovat niin vaikeaa perhettä, että ollessaan väärässä he haluavat kostaa sen heti. Mutta jos he innostuvat, he unohtavat kaiken oleellisen (esimerkiksi ruuan) ja keskittyvät vain kyseiseen asiaan. Sherlock käänsi korttia, joka oli seivästetty puukolla.
- Boy, John, minusta tuntuu, että olemme jo jäljillä. Tai no, siis minä olen.
- Sherlock. *minä*
- Isä, nyt kerrot!
- Katsos, tämän kortin toisella puolella on tekstiä.
- Sherlock. *minä*
- ( Sherlock jatkaa) Mutta tästä ei vain saa mitään selvää..
- Isä, muistatko, kun luennoit Lontoossa? Selitit Klimtin teoksia ja niiden yhdistymistä todellisuuteen. Joku oppilas kysyi juuri tästä teoksesta. Pakotit kaikki oppilaat silloin vielä kirjoittamaan kauhistuttavan pitkää esseetä aiheesta.
- Boy, olet aivan mahtava! Niin, silloin The Point oli, että Klimtin teos perustuu ystävyyteen. Ja jos puukko on keskellä korttia, siis keskellä ystävyyttä, se tarkoittaa, että joko ystävyys on loppunut tai vaihtoehtoisesti jompi kumpi osapuolisista on kuollut!
- Sherlock.
- John, älä dissaa.
- Holmes, halusin vain kertoa, että olemme nyt poliisiasemalla. Olleet jo puoli tuntia. Haluaisetteko kenties nyt nousta autosta?”
Poliisiasemalla oli vain yksi poliisi siihen aikaan yöstä. Hän otti kuolleen Sivin huostaansa ja antoi Boyn pitää kortti. Seurue jäi poliisiasemalle yöksi. Aamulla, kun poliisipäällikkö saapui paikalle, hän alkoi itkeä nähdessään Sivin hengettömän ruumiin. Hän pyysi aikaa Sivin kanssa (John ja Boy nauroivat asialle kauan) ja saadessaan oven kiinni, hän heittäytyi Sivin viereen itkemään. ”Kallis Sivini, miks yhäti noin kaunis olet? Voisko rakastua myös kuolema, se haamu- kenteis se laiha, iljettävä hirmu tääll’ armaanaan sua pitää pimeässä? Niin pelkään tuota, että luokses jään, ja tätä linnaa yön en jätä koskaan. Jään tänne, tänne, madoille teen seuraa, kamarineitsyillese; tänne laitan ikuisen leposijani ja puistan maailman väsyneiltä harteiltani pois turman tähtein ikeen. – Viime katse, te silmät! Viime syleily, te kädet! Ja huulet, hengen ovet, suudelmalla lujasti vahvistakaa välikirja, iäksi tehty ahneen kuolon kanssa! Sun marjas, Julia! Eikun.. Sivi, vai mikä se nyt oli! Kunnon apteekkari, pian rohtos auttaa. Suuteloon näin nousen. Ja nyt sitten kuolisin. Ohjaaja sanoi, että harjoittelessani oikealla ruumiilla osaisin litanian kokonaan- ja kuinka oikeassa hän olikaan!”
Tämän monologin jälkeen ovi avautui taas ja Sherlock astui sisään. ”Minä kun luulin, että poliiseja byrokratia kiusaa. Se taitaakin olla mätä johtoporras, joka maailmaa vaikeuttaa. Noh, antaa olla. Olemme kuitenkin jo Edinburghissa.”
Murha, tässä tapauksessa hidas hulluuteen perustuva kuolema ( kutsutaan myös itsemurhaksi) oli perusteltu. Sivistä ei tiennyt melkeinpä kukaan mitään, mutta se ei tuntunut poliiseja haittaavan, kun he määrittelivät itsemurhan motiiveja ja muiden murhien (niitä Edinburghin murhien) selvittelyä. ”Byrokratiaa.”- kommentoi Sherlock. Poliisit selvittivät, että Sivi oli murhannut miehiä jo kauan, melkeinpä kolme vuotta, ja aina jättänyt paikan päälle vain yhden todisteen: nimittäin kortin puukon kanssa. John tutki tarkemmin ja sai selville, että jokainen murhatuista miehistä oli ollut Sivin hyvä ystävä, joka Sivin mielestä oli pettänyt hänet jollain tapaa. Tapahtumia seurasi aina murha ja kortti. Toisaalta, kuka tietää, mitä Sivi ajatteli niitä lukuisia miehiä tappaessaan ja siirtyessään uuteen mieheen? Kenties menetettyä ystävää vai muita asioita? John, Sherlock sekä Boy lähtivät nopeasti Edinburghissa, sillä Holmesit eivät pitänet Scotlannin teenlaadusta ja ohrapuurosta.
Kiittäen, Lui.
P.S. Mulla on tulossa elämäni tylsin viikonloppu. Sniif. Eikun hey! Me mennään kattoo leffaa! JEE!!
<3
tiistai 3. helmikuuta 2009
Kosmetologeja ja Amsterdam.
Hehee. :D
Mä olin Amsterdamissa. Ajattelin aluks, et hey, kivaa, matkustelua taas vaihteeksi. Sit tajusin, et matkustaisin yksin vanhempien kanssa. Ei siinä mitään, mutta kun ei aina jaksaisi 24h jotain ihmisiä. Ja kesken kaiken meille tuli vieraita. Neljä henkilöä. Ja me ollaan Amsterdamissa.
Äiti stressas: siivos minkä ehti ennen matkaa.
Amsterdam on hieno kaupunki, vaikkakin mun mielestä niitten lakisäädäntö on hieman.. hmm. No sanotaanko nyt näin, että.. vinossa. Kannabis, sallittu. Prostituutio, sallittu. Ainakin mun mielestä väärin. Toisaalta, jos kattoo niiden määriä näitten molempien käytössä, ei välttämättä edes amsterdamilaisten vaan turistien, on¨mieluisampaa että se on laillista (jossain määrin) kuin että kaikki tyrmät ovat koko ajan täynnä tuollaisilla tapauksilla. Aika hassua, mä olen kuitenkin hyvin konservatiivinen nykyään..
Mä kutsun Amsterdamia kuolleeksi kaupungiksi. Samoin kuin Venetsiaa. Kummatkin ovat vajoamassa veteen ja elävät hyvin suurella osalla turismin myötä. Ei mitään, mutta se suhde on liian iso. Mutta niin. Mä kävin siellä, näin Van Gogh Museumin, timantteja, ja paljon muuta, ja päätin, että mua ei saa sinne helposti toista kertaa. Me nähtiin periaatteessa kaikki tärkein. Ja siellä oli kylmä.
Ja joo, ei. Me ei käyty Coffeeshopissa, koska ne on yli 18 vuotiaille. Sis sanoi, et ois antanu mulle sen paperit, jotta me oltais voitu käydä edes kurkkaamassa sellaista, mutta kukaan ei tiennyt, joten jäi välistä.
Jaa. Eilen oli outo päivä. Mä kävin kosmetologilla ja koin hirveä nöyryytyksen.
Se pisti mulle kaikkee töhnää naamaan ja ymsyms ja sitten, lopuksi, sanoi että tämä naamio rauhoittaa kasvoja ja kuuntele tässä musiikkia kaksikymmentä minuuttia. Okei, se naamio oli aika lämmin ja siel oli kivan vilpoista ja ihanaa rentouttavaa musiikkia. But. Mä nukahdin. Sniif. Nöyryyttävää, hyvin. Se oli tosi hiljainen paikka ja mä (unissani) aloin jotenkin .. -.-'' *nolo* sätkiä jaloillani. *ja mä siis toivon, etten oo antanu tätä kenellekkään nololle ihmiselle..*Anyway, koska mä olin siellä ylhäällä makoilemassa sellaisella hammaslääkärituolin tapaisella, ja kun aloin potkii/sätkiä siellä, ne jutut tietenkin alkoi horjua ja kuulu hirveä ääni. Kukaan ei onneks tullu valittaa tai mitään (mä olin yksin sellaisessa isossa huoneessa) ja mä aloin ajattelee, et rikoinkohan mä jotain vai en. Sit, kun kukaan ei vieläkään ollut interested mitä mulle kuulu, mä aloin harjoitella sellaista "Hei-olen-Lui-älä-tee-tuota-minulle-uudestaan-muuten-käy-huonosti" ilmettä. Hyvin vaikea, muuten- ja silloin törmäsin hyvin vaikeaan esteeseen. Se maski oli kuivunut. -.-' Kuin muuri. Joten mun mikään lihas (edes nenä. Onkohan se edes lihas!!???) ei voinut liikkua ja mä ajattelin siinä kahta asiaa: A. Jos mä olisin koskaan tiennyt, että kosmetologilla saattaisi olla näin vaarallista, mä en olisi koskaan mennyt sinne ilman kunnon vakuutusta ja B. rikoinkohan mä jotain ja miten mä meen kouluun, jos mun naama näyttää siltä kuin se sillä hetkellä näytti.
Tän jälkeen mä aloin miettii ittelleni tekemistä, mun silmälaput lensi lattialle ja se hiivatin lamppu paisto suoraan mun silmiin. Mä luulin oikeasti, et mut tapetaan sinne. Mä hyppäsin siitä vekottimesta alas ja etin niitä silmälappuja ja .. Argh! Sit mä kuulin, että se tyyppi on tulossa takaisin. Mä olin kontallani, kun se avas oven. Se katto mua hieman.. hassusti ja kysyi, oliko kaikki kunnossa. Sanoin vaikerrellen, että:" Joo., tuota.. mun kännykkä tippu mun taskusta ja se.. ergh.. lensi jonnekkin ja mä.. kröhöm. en tajua minne se meni." Ihan punanen. Okei, se ei näkynyt sen maskin alta, mutta mä tunsin sen. Sit mun kaveri soittaa mulle. Kännykkä on mun paikalla siinä tuolilla. Se kosmetologi katsoi mua hyvin kummaksuen..
Anyway, näin mun viikonloppu ja viikko. o.O
Viikon aivoitus: älä nukahda kosmetologilla ja pidä aina lääkkeitä mukana. Ja hey, ansaitse miljoonia, niin ei tarvitse valita tulevaa ammattia.
-Lui
Mä olin Amsterdamissa. Ajattelin aluks, et hey, kivaa, matkustelua taas vaihteeksi. Sit tajusin, et matkustaisin yksin vanhempien kanssa. Ei siinä mitään, mutta kun ei aina jaksaisi 24h jotain ihmisiä. Ja kesken kaiken meille tuli vieraita. Neljä henkilöä. Ja me ollaan Amsterdamissa.
Äiti stressas: siivos minkä ehti ennen matkaa.
Amsterdam on hieno kaupunki, vaikkakin mun mielestä niitten lakisäädäntö on hieman.. hmm. No sanotaanko nyt näin, että.. vinossa. Kannabis, sallittu. Prostituutio, sallittu. Ainakin mun mielestä väärin. Toisaalta, jos kattoo niiden määriä näitten molempien käytössä, ei välttämättä edes amsterdamilaisten vaan turistien, on¨mieluisampaa että se on laillista (jossain määrin) kuin että kaikki tyrmät ovat koko ajan täynnä tuollaisilla tapauksilla. Aika hassua, mä olen kuitenkin hyvin konservatiivinen nykyään..
Mä kutsun Amsterdamia kuolleeksi kaupungiksi. Samoin kuin Venetsiaa. Kummatkin ovat vajoamassa veteen ja elävät hyvin suurella osalla turismin myötä. Ei mitään, mutta se suhde on liian iso. Mutta niin. Mä kävin siellä, näin Van Gogh Museumin, timantteja, ja paljon muuta, ja päätin, että mua ei saa sinne helposti toista kertaa. Me nähtiin periaatteessa kaikki tärkein. Ja siellä oli kylmä.
Ja joo, ei. Me ei käyty Coffeeshopissa, koska ne on yli 18 vuotiaille. Sis sanoi, et ois antanu mulle sen paperit, jotta me oltais voitu käydä edes kurkkaamassa sellaista, mutta kukaan ei tiennyt, joten jäi välistä.
Jaa. Eilen oli outo päivä. Mä kävin kosmetologilla ja koin hirveä nöyryytyksen.
Se pisti mulle kaikkee töhnää naamaan ja ymsyms ja sitten, lopuksi, sanoi että tämä naamio rauhoittaa kasvoja ja kuuntele tässä musiikkia kaksikymmentä minuuttia. Okei, se naamio oli aika lämmin ja siel oli kivan vilpoista ja ihanaa rentouttavaa musiikkia. But. Mä nukahdin. Sniif. Nöyryyttävää, hyvin. Se oli tosi hiljainen paikka ja mä (unissani) aloin jotenkin .. -.-'' *nolo* sätkiä jaloillani. *ja mä siis toivon, etten oo antanu tätä kenellekkään nololle ihmiselle..*Anyway, koska mä olin siellä ylhäällä makoilemassa sellaisella hammaslääkärituolin tapaisella, ja kun aloin potkii/sätkiä siellä, ne jutut tietenkin alkoi horjua ja kuulu hirveä ääni. Kukaan ei onneks tullu valittaa tai mitään (mä olin yksin sellaisessa isossa huoneessa) ja mä aloin ajattelee, et rikoinkohan mä jotain vai en. Sit, kun kukaan ei vieläkään ollut interested mitä mulle kuulu, mä aloin harjoitella sellaista "Hei-olen-Lui-älä-tee-tuota-minulle-uudestaan-muuten-käy-huonosti" ilmettä. Hyvin vaikea, muuten- ja silloin törmäsin hyvin vaikeaan esteeseen. Se maski oli kuivunut. -.-' Kuin muuri. Joten mun mikään lihas (edes nenä. Onkohan se edes lihas!!???) ei voinut liikkua ja mä ajattelin siinä kahta asiaa: A. Jos mä olisin koskaan tiennyt, että kosmetologilla saattaisi olla näin vaarallista, mä en olisi koskaan mennyt sinne ilman kunnon vakuutusta ja B. rikoinkohan mä jotain ja miten mä meen kouluun, jos mun naama näyttää siltä kuin se sillä hetkellä näytti.
Tän jälkeen mä aloin miettii ittelleni tekemistä, mun silmälaput lensi lattialle ja se hiivatin lamppu paisto suoraan mun silmiin. Mä luulin oikeasti, et mut tapetaan sinne. Mä hyppäsin siitä vekottimesta alas ja etin niitä silmälappuja ja .. Argh! Sit mä kuulin, että se tyyppi on tulossa takaisin. Mä olin kontallani, kun se avas oven. Se katto mua hieman.. hassusti ja kysyi, oliko kaikki kunnossa. Sanoin vaikerrellen, että:" Joo., tuota.. mun kännykkä tippu mun taskusta ja se.. ergh.. lensi jonnekkin ja mä.. kröhöm. en tajua minne se meni." Ihan punanen. Okei, se ei näkynyt sen maskin alta, mutta mä tunsin sen. Sit mun kaveri soittaa mulle. Kännykkä on mun paikalla siinä tuolilla. Se kosmetologi katsoi mua hyvin kummaksuen..
Anyway, näin mun viikonloppu ja viikko. o.O
Viikon aivoitus: älä nukahda kosmetologilla ja pidä aina lääkkeitä mukana. Ja hey, ansaitse miljoonia, niin ei tarvitse valita tulevaa ammattia.
-Lui
sunnuntai 25. tammikuuta 2009
Viikko 5
Mä tutkin mun ruotsi-kalenteria. Ja löysin -tadaa- viikkomerkinnät! Joo, että sellaisia.
Puhdistin tätä äsken. Tää on ollut tosi hassu viikonloppu: perjantaina mä poistin kaikkea ylimääräistä kännykästä. Monta kertaa halusin heittää kännykän seinään, tai ihan mitä tahansa: heittää se ikkunasta pois, upottaa se vessaan.. En tehnyt mitään. Otin parhaat palat talteen. Tai no, musta tuntuu, että mä tulen muistamaan jotkut viesteistä aika kauan. Puhuin systerin kanssa: se sano, et periaatteessa (mutta vain silleen! xD) se voiskin lähteä meidän kanssa Ruotsiin. Mutta.. ei ehkä kuitenkaan. Sit pistin sen viestin vahingossa sille. Nolotti. Kymmenen vuotta keskellä kuitenkin.
Hyvin mukava perjantai, siis. Lauantaina keksin, että mun kiinalais-japanilaisessa kännykässä on myös Poistetut-kansio. Ja ne kaikki samat asiat, jotka juuri eilen poistin, olivat siellä. Tuntui, että kaikki asiat tulivat uudestaan pintaan. Lauantaina.. niin, lauantaina siis poistin ne uudestaan. Mutta..
Minua ärsyttää. Vanhemmat ovat siis vanhempia, mutta kyllä viidentoista vuoden aikana voisi oppia kuitenkin, mitkä asiat ovat tyttärelleen tärkeitä. Tai mun ilmeen, kun haluan jotain. Halusin ja haluan vieläkin siis, LP:t ylös kellarista. But no: vanhemmat, koko päivän aikana eivät suostuneet antamaan minulle avainta tai suostuneet tulemaan kanssani sinne. -.-' Kello on jo puol ysi, siihen aikaan ne ei anna mun tehdä enää mitään. ARGH!
PIIPPIIPIIIPIPIPIPIPIP. Hyvä viikonloppu mullakin.
Piip, Lui.
Mikä piipjuttu mullakin on? :O ja mistä lähin? Mä muuten keksin, miten mä voin olla rauhassa kotona. Menen pesee hiuksia!! Ja musiikki päälle, kovaa. Itke, naura siellä sitten, kukaan ei kuule. Paitsi että on pakko oikeasti pestä nää hiukset.
Meinasin mennä tänään kaksi kertaa sinne. Loppujen lopuksi en mennytkään. Päätin, että olisi jo liian outoa.
Isä kysyi tänään, miksi mä olen Lui. En mä vain tiedä. Synnyin sellaiseksi, niinkö? :D toi on jo paha. Liian vaikeaa minun aivoilleni.
Puhdistin tätä äsken. Tää on ollut tosi hassu viikonloppu: perjantaina mä poistin kaikkea ylimääräistä kännykästä. Monta kertaa halusin heittää kännykän seinään, tai ihan mitä tahansa: heittää se ikkunasta pois, upottaa se vessaan.. En tehnyt mitään. Otin parhaat palat talteen. Tai no, musta tuntuu, että mä tulen muistamaan jotkut viesteistä aika kauan. Puhuin systerin kanssa: se sano, et periaatteessa (mutta vain silleen! xD) se voiskin lähteä meidän kanssa Ruotsiin. Mutta.. ei ehkä kuitenkaan. Sit pistin sen viestin vahingossa sille. Nolotti. Kymmenen vuotta keskellä kuitenkin.
Hyvin mukava perjantai, siis. Lauantaina keksin, että mun kiinalais-japanilaisessa kännykässä on myös Poistetut-kansio. Ja ne kaikki samat asiat, jotka juuri eilen poistin, olivat siellä. Tuntui, että kaikki asiat tulivat uudestaan pintaan. Lauantaina.. niin, lauantaina siis poistin ne uudestaan. Mutta..
Minua ärsyttää. Vanhemmat ovat siis vanhempia, mutta kyllä viidentoista vuoden aikana voisi oppia kuitenkin, mitkä asiat ovat tyttärelleen tärkeitä. Tai mun ilmeen, kun haluan jotain. Halusin ja haluan vieläkin siis, LP:t ylös kellarista. But no: vanhemmat, koko päivän aikana eivät suostuneet antamaan minulle avainta tai suostuneet tulemaan kanssani sinne. -.-' Kello on jo puol ysi, siihen aikaan ne ei anna mun tehdä enää mitään. ARGH!
PIIPPIIPIIIPIPIPIPIPIP. Hyvä viikonloppu mullakin.
Piip, Lui.
Mikä piipjuttu mullakin on? :O ja mistä lähin? Mä muuten keksin, miten mä voin olla rauhassa kotona. Menen pesee hiuksia!! Ja musiikki päälle, kovaa. Itke, naura siellä sitten, kukaan ei kuule. Paitsi että on pakko oikeasti pestä nää hiukset.
Meinasin mennä tänään kaksi kertaa sinne. Loppujen lopuksi en mennytkään. Päätin, että olisi jo liian outoa.
Isä kysyi tänään, miksi mä olen Lui. En mä vain tiedä. Synnyin sellaiseksi, niinkö? :D toi on jo paha. Liian vaikeaa minun aivoilleni.
perjantai 16. tammikuuta 2009
Shortie.
Perjantaina muuttuu kaikki. Kuka sano ton? Tais olla .. ergh.. J. Tänään, tänä perjantaina ei muuttunut mikään. Hyvä asia? Nope. Tennistunti-baaad Thing. Ja kenties jo senkin takia, että tennis on olemassa. Okei. Mä tunsin itseni niin vahvaksi, kun mun maikka kutsua mua "Lui-koko tenniskoulun varmin oppilas". Mä olin niin ylpeä.. Maikka yleensä haukkuu kaikkia lyttyyn. Aivan. Ja sitten ne jätkät.. Kaksi kappaletta, yksi voisi olla hottis, jos sillä ei olisi aina sitä outoa tympäätynyttä ilmettä päällä.. -.-'' Ja se toinen.. Kiroilee aina, kun häviää, mitä tekee tosi usein. Säälittävä ihminen, siis. Muttas, eteenpäin. Mä istuin kymmenen minuuttia penkillä, koska ne ei ottanut mukaan pelaamaan. SItten tuli Hauptbitch (tennis) ja sai kaikki pelaamaan. Mut se pakotti mukaan. Damn.
Lui
Lui
torstai 15. tammikuuta 2009
PIIP- torstaille
Herps.
Miten elämä voi olla näin... PIIP. Mä päätin, etten kiroile nyt, kun on torstai. Hiio hoi, Torstain kunniaksi! *argh* AIvan, kaikki on aivan ärsyttävän PIIP, koska eräät ihmiset, joilla on bändi, eivät halaua kertoa suoraan päin naamaa totuutta. Asia oli siis näin: mä selitin, et mun piti saada video, jossa olisi kyseinen biisi (johon on olemassa vain lyriikat, ei mitään muuta. Ja ne lyriikat ei ole mun kirjoittamat.. -.-' mä en osaa kirjoittaa niin hyvin.) Mä selitin ihan sika kauan, noin helpoksi asiaksi. Bändin pitäisi vain keksiä sävel ja soittaa se. PIIP, kun ne sitten kuuntelivat ja eivät kommentoineet. Ja PIIP, kun tajusin kysyä suoraan vain myöhemmin, tekstarilla. Tadaa, ja mikä vastaus tulikaan: Sorry hei, mut musta tuntuu, et me harjotellaan nyt jotain muita biisejä. Meiän energia menee uusien biisien opetteluun. PIIP PIIP PIIIP ja PIIIIP. Ei voinut sanoa suoraan, oli pakko kieltää tekstarin kautta. Okei, siis sehän on just se, mitä mä halusin.. mut kuitenkin.
Mun on pakko rauhottua. Ajattele positiivisesti..
Lauantai. Silloin koulussa on avoimien ovien päivä, mikä tarkoittaa lähinnä sitä, että vanhemmat tulee koululle (ne niitten pikkuisten vanhemmat siis. Ei meidän.) Jaa.. Ja mitä mun vanhemmat sanoikaan? Joo, hei ois kiva tulla. Mä pyysin, et ne ei ois ainakaan kolmannella tunnilla paikalla. Äiti:" Mitä silloin tapahtuu? Häpeätkö sinä minua?" -.-' Tyypillistä "yritäkkin-väittää-vastaan-mä-tulen-kuitenkin-hysh!" repliikki. No tietenkin mä menin sanomaan: "Äiti, meil on silloin terveystietoa ja me katotaan seksi-videota." Siis.. eih. Nyt toi kuulostaa hirveeltä. Mut siis, me tullaan kattomaan dokumenttivideota, jossa selitetään jotain seksistä, yms yms. Opettajan briliantti idea. -.-' Ja miten äiti reagoi? Äiti:" Oikeesti? Kuule Lui, kiitos kun sanoit. Mä en ole koskaan nähnyt mitään sellaista, ois kiva nähdä!!" Ja jos mä tajuan oikein, se on tulossa. Damn. Eiku.. PIIP. Hyvin epämiellyttävää. Tai no, kyl mä luulen et muakin kiinnostais, jos mä en koskaan olis kokenut sellaista, ymsyms, mut kuitenkin!! Pyytäisin sen mielummin opettajalta, I don't know..
Okei, nyt mä luisun. Positiivista. Niin..
Katottiin tänään Jumua, se on siis sellainen nuoriso musisoi juttu koulussa. Iso tapahtuma. Lähdettiin sieltä kahen tyypin kanssa, kun opettaja sanoi, luokkaan pakkaamaan tavaroita, jotta mentäis sitten opiskelemaan fyssaa. Parin minuutin kuluttua luokkaan tulee joku sanomaan, et ei minnekkään tartte mennä ja et meiän takia se kadotti hyvän paikkansa. Me hipsittiin nauraen takaisin sisään..
Ei muuta hauskaa.. -.-' Tylsä torstai. Ei edes Housea tulossa.
Piip. Lui
Miten elämä voi olla näin... PIIP. Mä päätin, etten kiroile nyt, kun on torstai. Hiio hoi, Torstain kunniaksi! *argh* AIvan, kaikki on aivan ärsyttävän PIIP, koska eräät ihmiset, joilla on bändi, eivät halaua kertoa suoraan päin naamaa totuutta. Asia oli siis näin: mä selitin, et mun piti saada video, jossa olisi kyseinen biisi (johon on olemassa vain lyriikat, ei mitään muuta. Ja ne lyriikat ei ole mun kirjoittamat.. -.-' mä en osaa kirjoittaa niin hyvin.) Mä selitin ihan sika kauan, noin helpoksi asiaksi. Bändin pitäisi vain keksiä sävel ja soittaa se. PIIP, kun ne sitten kuuntelivat ja eivät kommentoineet. Ja PIIP, kun tajusin kysyä suoraan vain myöhemmin, tekstarilla. Tadaa, ja mikä vastaus tulikaan: Sorry hei, mut musta tuntuu, et me harjotellaan nyt jotain muita biisejä. Meiän energia menee uusien biisien opetteluun. PIIP PIIP PIIIP ja PIIIIP. Ei voinut sanoa suoraan, oli pakko kieltää tekstarin kautta. Okei, siis sehän on just se, mitä mä halusin.. mut kuitenkin.
Mun on pakko rauhottua. Ajattele positiivisesti..
Lauantai. Silloin koulussa on avoimien ovien päivä, mikä tarkoittaa lähinnä sitä, että vanhemmat tulee koululle (ne niitten pikkuisten vanhemmat siis. Ei meidän.) Jaa.. Ja mitä mun vanhemmat sanoikaan? Joo, hei ois kiva tulla. Mä pyysin, et ne ei ois ainakaan kolmannella tunnilla paikalla. Äiti:" Mitä silloin tapahtuu? Häpeätkö sinä minua?" -.-' Tyypillistä "yritäkkin-väittää-vastaan-mä-tulen-kuitenkin-hysh!" repliikki. No tietenkin mä menin sanomaan: "Äiti, meil on silloin terveystietoa ja me katotaan seksi-videota." Siis.. eih. Nyt toi kuulostaa hirveeltä. Mut siis, me tullaan kattomaan dokumenttivideota, jossa selitetään jotain seksistä, yms yms. Opettajan briliantti idea. -.-' Ja miten äiti reagoi? Äiti:" Oikeesti? Kuule Lui, kiitos kun sanoit. Mä en ole koskaan nähnyt mitään sellaista, ois kiva nähdä!!" Ja jos mä tajuan oikein, se on tulossa. Damn. Eiku.. PIIP. Hyvin epämiellyttävää. Tai no, kyl mä luulen et muakin kiinnostais, jos mä en koskaan olis kokenut sellaista, ymsyms, mut kuitenkin!! Pyytäisin sen mielummin opettajalta, I don't know..
Okei, nyt mä luisun. Positiivista. Niin..
Katottiin tänään Jumua, se on siis sellainen nuoriso musisoi juttu koulussa. Iso tapahtuma. Lähdettiin sieltä kahen tyypin kanssa, kun opettaja sanoi, luokkaan pakkaamaan tavaroita, jotta mentäis sitten opiskelemaan fyssaa. Parin minuutin kuluttua luokkaan tulee joku sanomaan, et ei minnekkään tartte mennä ja et meiän takia se kadotti hyvän paikkansa. Me hipsittiin nauraen takaisin sisään..
Ei muuta hauskaa.. -.-' Tylsä torstai. Ei edes Housea tulossa.
Piip. Lui
lauantai 10. tammikuuta 2009
I'm going to leave.. Old Year now. There's no more use.. In this old bitchy cow.
Lui, sä oelt seko ja tyhmä. Anyway.. :D Mä olin siis Thaimaassa kaksi viikkoa. -.-' Ja pidin siellä omanlaatuista blogia. :D Mun vihkoon. -.-' Täytyy hankkia uusia, by the way. Lol. Nyt siis.. Thaimaa-aikaa:
28.12.2008
Well well. Mä tylsistyn tänne! Oon siis Thaimaassa. Miks ihmeessä mä en osaa unohtaa? Jos kaikki vois unohtaa, mä olisin nyt puhumassa ton hottiksen kanssa. Se ja sen perhe (vain vanhemmat, huh!) istuu (tai makaa) btossa meiän edessä. Aina välillä se pelaa faijansa kanssa ranttissulkkista. Mä olen kävellyt, nauranut ja tehny vaikka mitä, jotta se huomais mut. Se ei oo vielä kertaakaan edes vilkaissut muhun. -.-’ Shit. Bad luck. Ei voi mitään. Harmittaako? Eh.. joo! Se on hot, ja ois outoa, jos ei harmittais. :S Jesh! Se katto muhun! Mä luulen kylläkin, et se vain katto ympärilleen.. mutta kuitenki! Mä olen oikeasti tylsistynyt. Miks ihmeessä täällä ei tapahdu mitään? Lol. Mä olen tunnevammainen. HUomaan aina ne kaikkein.. –Loppu.
29.12.2008
Mä olen tosi happy, etten eilen jatkanut kirjottamista. Sillä Hottiksella on veli (mä luulen, et ne on kaksosia.. :S Pelottavaa.) joka on yhtä hot.( lol. Kaksosia, ois friikkiä, jos ei olis!!) Mä päätin, et mä olen idiootti. Otin thaihieronnan, luulin, et mut tapetaan sinne. Ei ollut kivaa. Hassua. Thaimaassa textarit tulee tosi surkeasti. Tosin sanoen, ei mitään mahiksia pita yhteyttä.
Hip hei! Mä keksin unohtamisen salaisuuden: Jos kokee kerralla paljon uutta ja jännittävää ja sellaista (ja kaikki tapahtuu HEKTISESTI!!!!), ei jää aikaa ajattelemiseen ja angstaamiseen. Hyvin kätevää.
Angstausta rannalla??!! Lol. tai no, mä tunnen vain yhden tyypin, joka osais.
31.12.2008
Vuoden viimeinen päiväja mä tunnen itteni yhtä idiootiksi kuin aina. Eiks tänään pitäis olla semmoinen ueber happy päivä?! Well, ei mulla ainakaan. Tai no: maha kipeänä+kuuma+ei saa mennä veteen= BORING!!
Rannalla oli tänään tosi ihana ihminen. Se viihdytti koko rannanpätkällä olevia ihmisiä skittan soitollaan. Tosi söpö. ja se soitti oikeasti hyvin!! Mä luulen, et jopa paremmin kuin monet muut ihmiset. Kaikki swedu-tytöt ravaa Skitta-pojan ja Brothersien välillä. Skitalla on sisaruksia ja se on koko ajan niitten välissä. Se meni uimaan yksin, kylläkin. Samalla hetkellä kun se astu veteen, varmaan 15 swedu- tyttöä nosti varustuksensa ja suuntas jätkän luokse. Mä oli ainoa tyttö sillä hetkellä, joka ei ollut vedessä. Mä katsoin sitä koko soppaa ja nauroin. Se huomas mut ja alko nauraa myös. But!.. Bad parents. Pakotti mut hakee jotain bungalowsta. Silloin ku mä palasin, ne oli kadonnu, koko perhe. Ärsytti vietävästi. Anyway, ehkä vuosi ei lopukkaan niin surkeasti?
Ne swedu-tytöt? Jaa, sit ku Skitta oli kadonnu, ne keskitty kokonaan Brotherseihin. Ne taas ui kahdestaan. Aika nopeasti, taas kerran, kaikki s-tytöt vieressä. Niitten vanhemmat katto nauraen, miten Brothersit paini ja kaikki tytöt ympärillä kohentelemassa varustustaan. Veery interesting. Mä voisin vannoa, et sillä hetkellä sillä paikalla oli toosi iso väentiheys. Lol.
31.12.2008
Well well. It’s the new Year but I feel still the same. Shame on you, Lui! Hassua, mitten nopeasti vuosi oikeastaan vaihtuu. Periaatteessahan siinä ei tapahdu mitään: vain yksi sekuntti, yksi niin monista, ja on jo seuraava vuosi. Olimme katsomassa rannalla vuoden vaihtumista: mutta mikä helpompaa: sillä kaikki olivat siellä ja kaikki katsoivat. Helppoa ja vaivatonta. Mutta yksi, mikä oli ihaninta: oli paljon tulilyhtyjä. Ne purjehtivat taivaalla ja näyttivät kaukaa katsottuina tähdiltä. Katsoin, miten joku perhe lähetti sellaisen. Tuntui, että he tekivät oman tähden sillä hetkellä. Se ei ehkä pysyisi, mutta.. se oli kuitenkin olemassa heitä varten. Ja eivät tähdet, edes oikeatkaan, ole ainiaan siellä jossain. Sillä hetkellä tuntui hyvin iloiselta ja rauhalliselta. Olin varma, että kaikki tulisi olemaan hyvin iankaikkisesti, yms yms. Hope so. En voisi kuvitella mitään pahempaa kuin että tänä vuonna kaikki menisi vielä huonommin kuitenkin kuin viime vuonna. Se olisi liian paha pala minulle. Esimerkiksi uusi sydän hiusmurtuma.. Ei menisi läpi. Tai.. No, minulla on omat revenge- teoriani, jotka aion toteuttaa. Totesin, että loppujen lopuksi ne ovat aika pienet ja mitä luultavammin kukaan ei edes huomaa niitä. Olen hyvin varma, että Thaimaa ei ole kuitenkaan liian kaukana maailmasta, että voisi unohtaa kaikki heti ja now.
01.01.2009
Ärsyttää. Lähetin eilen textareita, joihin tosiaankin saa vastata! Mulle vastas vain ne ihmiset, joilta mä en edes odottanut mitään. Explain, please! Ja vastausten saamiseen meni tasan minuutti. Mä en enää usko ihmisiin.
Jotta mä rauhoittuisin, katoin yöllä Sabrinan. Vanhan version. Koska mä tiesin, miten se loppuu, mä heitin pois 20 minaa. Nice nice. Sen jälkeen katoin Potter 5. Ja joo, täytyy myöntää, et mä itkin Siriuksen kuollessa. That moment mä sain textarin tuntemattomasta numerosta: ”Happy New Year, Lui!” Mä itkin kahta pahemmin.
3.01.2009
At all, horrible. Miten on mahdollista, että näkee hyvin hirveää unta ihmisestä, jota ei ole nähnyt varmaan kolmeen viikkoon?! Ja jota vihaa??!! Okei, se oli yksi hirveimmistä unista ever, mutta.. still, too bad. Unohda, unohda, unohda!! Mua harmittaa ihan sikana, swedut lähti. Ei ole enää mitään silmänruokaa, ainakaan vielä. Ja mitä kaikkea sitten voi tehdä, jos ei voi uida? Kävellä, juosta, itkeä, yrittää unohtaa ( mikä antaa uusia ajatuksia.. -.-’) ja katsella hottiksia. Oh my god, ei voi olla todellista.. -.-’ Lui, brockenhearted, is looking hottiksia??!! Well, yes. Jos mä joisin vanhempien kanssa, nin mä joisin täällä varmaan koko ajan. Ihan vain tylsyydestä.
Mutta Luihan osaa yllättää: ja sen takia mä pakotin vanhemmat ensin Elefanttien selkään ja sitten Caveen. -.-’ Me oltiin kolmestaan yhden fantin selässä ja se oli niin sietämätöntä, ettämut istutettiin suoraan fantin selkään (oikeastaan niskaan) ja se oli jo pelottavaa. Se läpsi mua koko ajan sen korvilla( auts, se sattu!) ja mä luulin, et me kuollan sinne. Heh. ei kuoltu, mutta säikähdettiin. Sit me mentiin Caveen. se oli jo jotain ihan ueber hirveetä. Well, siel oli siis luola, joka oli osittain semmoista avaraa ja osittain tosi pientä, koska jopa mä jouduin vetää jotkut osat siinä savessa mahaltaan. -.-’ Mä säälin mun teepaitaa, joka meni ihan pilalle. Se oli uus!!! (mä en tienny, et siel vois olla niin bad thing!)
08.01.2009
Voi Luoja.. Mua pelottaa mennä takas Suomeen. Jos joku on saanut tietää? Mä olen sitten ihan tod. Kuollu. Ja mihin paikkakunnalle mä edes vaihtaisin? LOL. Ouluunko?! Ei. Pakko mennä maanantaina. Me lähetään huomenna ja siitä tulee aivan hirveää. Jaa.. Lui, sä olet tyhmä.
Damn. Sit ku tuun Suomeen, poistan ne listoilta. Mä en van kestä niitä! Aina kun mä ajattelen, että enää vain puol vuotta ja ysi, niin mä alan tärisee kuin horkassa. Niin pitkään! Ja mä voin olla varma, et joku jatkaa. Kukakohan haittais mua enemmän?! -.-’ Ja mitä vanhemmatkaan sanois, jos sanoisin yks päivä, et kuulkaa, mä vaihdan asuinaluetta?! Okei, Lui, Rauhotu. Kaikki hyvin., sun on pakko luottaa siihen niinkin paljon, että menet sinne.
Okei.. siis tämmöisiä Thaimaassa. :D Hullua. :D Koulu vaivaa mua näköjään enemmän kuin Skitan katoaminen. Damn.. -.-'
- Lui
28.12.2008
Well well. Mä tylsistyn tänne! Oon siis Thaimaassa. Miks ihmeessä mä en osaa unohtaa? Jos kaikki vois unohtaa, mä olisin nyt puhumassa ton hottiksen kanssa. Se ja sen perhe (vain vanhemmat, huh!) istuu (tai makaa) btossa meiän edessä. Aina välillä se pelaa faijansa kanssa ranttissulkkista. Mä olen kävellyt, nauranut ja tehny vaikka mitä, jotta se huomais mut. Se ei oo vielä kertaakaan edes vilkaissut muhun. -.-’ Shit. Bad luck. Ei voi mitään. Harmittaako? Eh.. joo! Se on hot, ja ois outoa, jos ei harmittais. :S Jesh! Se katto muhun! Mä luulen kylläkin, et se vain katto ympärilleen.. mutta kuitenki! Mä olen oikeasti tylsistynyt. Miks ihmeessä täällä ei tapahdu mitään? Lol. Mä olen tunnevammainen. HUomaan aina ne kaikkein.. –Loppu.
29.12.2008
Mä olen tosi happy, etten eilen jatkanut kirjottamista. Sillä Hottiksella on veli (mä luulen, et ne on kaksosia.. :S Pelottavaa.) joka on yhtä hot.( lol. Kaksosia, ois friikkiä, jos ei olis!!) Mä päätin, et mä olen idiootti. Otin thaihieronnan, luulin, et mut tapetaan sinne. Ei ollut kivaa. Hassua. Thaimaassa textarit tulee tosi surkeasti. Tosin sanoen, ei mitään mahiksia pita yhteyttä.
Hip hei! Mä keksin unohtamisen salaisuuden: Jos kokee kerralla paljon uutta ja jännittävää ja sellaista (ja kaikki tapahtuu HEKTISESTI!!!!), ei jää aikaa ajattelemiseen ja angstaamiseen. Hyvin kätevää.
Angstausta rannalla??!! Lol. tai no, mä tunnen vain yhden tyypin, joka osais.
31.12.2008
Vuoden viimeinen päiväja mä tunnen itteni yhtä idiootiksi kuin aina. Eiks tänään pitäis olla semmoinen ueber happy päivä?! Well, ei mulla ainakaan. Tai no: maha kipeänä+kuuma+ei saa mennä veteen= BORING!!
Rannalla oli tänään tosi ihana ihminen. Se viihdytti koko rannanpätkällä olevia ihmisiä skittan soitollaan. Tosi söpö. ja se soitti oikeasti hyvin!! Mä luulen, et jopa paremmin kuin monet muut ihmiset. Kaikki swedu-tytöt ravaa Skitta-pojan ja Brothersien välillä. Skitalla on sisaruksia ja se on koko ajan niitten välissä. Se meni uimaan yksin, kylläkin. Samalla hetkellä kun se astu veteen, varmaan 15 swedu- tyttöä nosti varustuksensa ja suuntas jätkän luokse. Mä oli ainoa tyttö sillä hetkellä, joka ei ollut vedessä. Mä katsoin sitä koko soppaa ja nauroin. Se huomas mut ja alko nauraa myös. But!.. Bad parents. Pakotti mut hakee jotain bungalowsta. Silloin ku mä palasin, ne oli kadonnu, koko perhe. Ärsytti vietävästi. Anyway, ehkä vuosi ei lopukkaan niin surkeasti?
Ne swedu-tytöt? Jaa, sit ku Skitta oli kadonnu, ne keskitty kokonaan Brotherseihin. Ne taas ui kahdestaan. Aika nopeasti, taas kerran, kaikki s-tytöt vieressä. Niitten vanhemmat katto nauraen, miten Brothersit paini ja kaikki tytöt ympärillä kohentelemassa varustustaan. Veery interesting. Mä voisin vannoa, et sillä hetkellä sillä paikalla oli toosi iso väentiheys. Lol.
31.12.2008
Well well. It’s the new Year but I feel still the same. Shame on you, Lui! Hassua, mitten nopeasti vuosi oikeastaan vaihtuu. Periaatteessahan siinä ei tapahdu mitään: vain yksi sekuntti, yksi niin monista, ja on jo seuraava vuosi. Olimme katsomassa rannalla vuoden vaihtumista: mutta mikä helpompaa: sillä kaikki olivat siellä ja kaikki katsoivat. Helppoa ja vaivatonta. Mutta yksi, mikä oli ihaninta: oli paljon tulilyhtyjä. Ne purjehtivat taivaalla ja näyttivät kaukaa katsottuina tähdiltä. Katsoin, miten joku perhe lähetti sellaisen. Tuntui, että he tekivät oman tähden sillä hetkellä. Se ei ehkä pysyisi, mutta.. se oli kuitenkin olemassa heitä varten. Ja eivät tähdet, edes oikeatkaan, ole ainiaan siellä jossain. Sillä hetkellä tuntui hyvin iloiselta ja rauhalliselta. Olin varma, että kaikki tulisi olemaan hyvin iankaikkisesti, yms yms. Hope so. En voisi kuvitella mitään pahempaa kuin että tänä vuonna kaikki menisi vielä huonommin kuitenkin kuin viime vuonna. Se olisi liian paha pala minulle. Esimerkiksi uusi sydän hiusmurtuma.. Ei menisi läpi. Tai.. No, minulla on omat revenge- teoriani, jotka aion toteuttaa. Totesin, että loppujen lopuksi ne ovat aika pienet ja mitä luultavammin kukaan ei edes huomaa niitä. Olen hyvin varma, että Thaimaa ei ole kuitenkaan liian kaukana maailmasta, että voisi unohtaa kaikki heti ja now.
01.01.2009
Ärsyttää. Lähetin eilen textareita, joihin tosiaankin saa vastata! Mulle vastas vain ne ihmiset, joilta mä en edes odottanut mitään. Explain, please! Ja vastausten saamiseen meni tasan minuutti. Mä en enää usko ihmisiin.
Jotta mä rauhoittuisin, katoin yöllä Sabrinan. Vanhan version. Koska mä tiesin, miten se loppuu, mä heitin pois 20 minaa. Nice nice. Sen jälkeen katoin Potter 5. Ja joo, täytyy myöntää, et mä itkin Siriuksen kuollessa. That moment mä sain textarin tuntemattomasta numerosta: ”Happy New Year, Lui!” Mä itkin kahta pahemmin.
3.01.2009
At all, horrible. Miten on mahdollista, että näkee hyvin hirveää unta ihmisestä, jota ei ole nähnyt varmaan kolmeen viikkoon?! Ja jota vihaa??!! Okei, se oli yksi hirveimmistä unista ever, mutta.. still, too bad. Unohda, unohda, unohda!! Mua harmittaa ihan sikana, swedut lähti. Ei ole enää mitään silmänruokaa, ainakaan vielä. Ja mitä kaikkea sitten voi tehdä, jos ei voi uida? Kävellä, juosta, itkeä, yrittää unohtaa ( mikä antaa uusia ajatuksia.. -.-’) ja katsella hottiksia. Oh my god, ei voi olla todellista.. -.-’ Lui, brockenhearted, is looking hottiksia??!! Well, yes. Jos mä joisin vanhempien kanssa, nin mä joisin täällä varmaan koko ajan. Ihan vain tylsyydestä.
Mutta Luihan osaa yllättää: ja sen takia mä pakotin vanhemmat ensin Elefanttien selkään ja sitten Caveen. -.-’ Me oltiin kolmestaan yhden fantin selässä ja se oli niin sietämätöntä, ettämut istutettiin suoraan fantin selkään (oikeastaan niskaan) ja se oli jo pelottavaa. Se läpsi mua koko ajan sen korvilla( auts, se sattu!) ja mä luulin, et me kuollan sinne. Heh. ei kuoltu, mutta säikähdettiin. Sit me mentiin Caveen. se oli jo jotain ihan ueber hirveetä. Well, siel oli siis luola, joka oli osittain semmoista avaraa ja osittain tosi pientä, koska jopa mä jouduin vetää jotkut osat siinä savessa mahaltaan. -.-’ Mä säälin mun teepaitaa, joka meni ihan pilalle. Se oli uus!!! (mä en tienny, et siel vois olla niin bad thing!)
08.01.2009
Voi Luoja.. Mua pelottaa mennä takas Suomeen. Jos joku on saanut tietää? Mä olen sitten ihan tod. Kuollu. Ja mihin paikkakunnalle mä edes vaihtaisin? LOL. Ouluunko?! Ei. Pakko mennä maanantaina. Me lähetään huomenna ja siitä tulee aivan hirveää. Jaa.. Lui, sä olet tyhmä.
Damn. Sit ku tuun Suomeen, poistan ne listoilta. Mä en van kestä niitä! Aina kun mä ajattelen, että enää vain puol vuotta ja ysi, niin mä alan tärisee kuin horkassa. Niin pitkään! Ja mä voin olla varma, et joku jatkaa. Kukakohan haittais mua enemmän?! -.-’ Ja mitä vanhemmatkaan sanois, jos sanoisin yks päivä, et kuulkaa, mä vaihdan asuinaluetta?! Okei, Lui, Rauhotu. Kaikki hyvin., sun on pakko luottaa siihen niinkin paljon, että menet sinne.
Okei.. siis tämmöisiä Thaimaassa. :D Hullua. :D Koulu vaivaa mua näköjään enemmän kuin Skitan katoaminen. Damn.. -.-'
- Lui
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)