wow. Tänään paljon tekstiä, taas vaihteeksi.
Biisejä youtubessa (ja älkää vetäkö tästä mitään päätelmiä)
Maroon5: melkein koko tuotanto, mutta yllätyksellisin: Pleasure Fucker.
Yllätti mut ainakin.
The Ting Tings
Mr Safety
.. okei, nyt mä en enää jaksa. Meen hyppii seinille netissä. Lol. xD
Ja hey, mä aion lisäillä tänne aina kaikenlaista uutta, heti kun löytyy.. ;)
perjantai 6. helmikuuta 2009
Sivi's Life and Disaster
:D
Meillä oli äikässä tehtävänä kirjoittaa lajityyppisikermä, mutta mä päätin tehdä kivemman asian: kirjoittaa jonkun random tarinan (lyhyen) ja sit muutella sitä vähän sopivammaksi. Aika helppoa, varsinkin kun tykkään haasteista (Cassu antoi mulle koko ajan jotain random lisiä. Esim: päähenkilöllä pitää olla lohenpunainen mekko jossain vaiheessa. Tai: Lisää aina musiikki pakotteet yhden kappaleen lopuksi.) Aika nopeasti kirjoitettu, mutta ei voi mitään. Lopputulos siis näyttää tältä. Ja mä toivon, että ihmiset, jotka lukee mahdollisesti tätä, niin tajuaa, että tää on hyvin yksityinen teksti, jos ymmärtää kaikki symboolit. Oikeastaan koko teksti on vain symboliikkaa. Jotenkin mä vain toivon, että kukaan ei tajua mua nyt. Anyway, tässä se on:
Olipa kerran nuori nainen, Sivi.Hän oli nätti ruskeine hiuksineen ja vihreine silmineen. Sukellamme laaksoon, joka on niin pitkällä kotoisista oltavista kuin on mahdollista, mutta ei siitä sen enempää. Laakso, jota peitti sakea usva, on tarkalleen 17653,24 kilometrin päässä. Sivi oli aina ollut nätti, kauniiksi häntä ei voinut kutsua, mutta tämän lisäksi hän oli rikas kuin tusina englantilaisia kuninkaita ja heidän alaisiaan. Hän oli muutava vuosi sitten ostanut suuren linnan ja siihen ympärille suuret tilukset, joilla työskenteli vain ja ainoastaan miehiä. Ei ihme, sillä metsää oli paljon ja Sivi tiesi rahansa hinnan. Hän halusi siitä myös riittävästi takaisin ja omaan käyttöön. Ensimmäinen, ja tällä hetkellä ainoa, asia jonka Sivi oli rakennettanut, oli suuri laboratorio. Tänä kyseisenä iltana Sivi oli kutsunut ystäviään kuuntelemaan hänen luentoaan. Suuren salin edessä oli metallinen tutkimuspöytä, jonka päällä oli muutamia papereita ja jotain näytteitä. Sen takana oli suuri valkoinen taulu, Geniuous Bord. Tutkimuspöydän ja Bordin välissä seisoi ryhdikäs Sivi. *kuuntele Nobody’s Perfect Hannah Montanan versiona*
”Tervetuloa, rakkaat ystäväni, kuuntelemaan tiedettä mullistavan tutkimuksen tuloksia!” Sivi ei ollut hermostunut: tätä hetkeä hän oli odottanut jo kauan. Sivin hiukset olivat hieman sekaisin, mutta se antoi pikemminkin oikean tutkijan ilmeen kuin keski-ikäisen täti-ihmisen vaikutelman. ”Tiedätte kyllä, mitä kaikki kuuluisimmat tutkijat ovat tehneet viime vuosina.” Kaikki salissa olevat olivat hiljaa, mutta tämäkös sai Sivin innostumaan. ”Voi, hyvät ystävät, antakaa minulle edes yhden sanan paikka!” Sivin silmät tuikkivat innostuneina. Vihdoinkin, hän oli tähti ja kaikkien mielenkiinnon kohde! Sitten Sivi ajatteli, että kaikkihan voisi loppua pian, joku voisi sanoa jotain päälle. Niinpä hän ryhdistäytyi ja jatkoi jo ammattimaisella äänellä: ” Mutta suoraan tuloksiin. Tutkimme koko tutkimusryhmän kanssa miehiä. Miten he käyttäytyvät, tekevät ja ajattelevat. Lopputuloksen näette tässä!” Taululle alkoi ilmestyä tietoja ja Sivi julisti sanomaansa innokkaasti. ”Miehet: ovat homo sapiens nimellä tunnettuja idiootteja. ne kasvavat oikeiden ihmisten parissa ja jo pienenä alkavat terrorisoida maailmaa. He ovat vallanneet koko maailman! He tekeytyvät ihmisiksi, valtaavat työpaikat jättäen naiset kotiin hoitamaan tiheästi tuotettuja lapsia, uusia miehiä! Jos lapsi on tulevaisuudessa nainen, he väheksyvät tyttörukkaa. He ahdistelevat rauhanomaisia asukkaita ja pakottavat heidät ihastumaan heihin. He näyttelevät mukavia, hotteja, hyvännäköisiä ja hyvän huumoritaju omaavia, mutta tosipaikan tullen heitä ei näy missään. He iskevät, murhaavat, pakottavat ja huijaavat. Miehet ovat eläimiä, homo sidiotoja! ” Sivi olisi jatkanut puhumista, mutta rajut suosionosoitukset keskeyttivät hänen puheensa. Sivi kumarteli puoleen ja toiseen. Sivi hengähti tyytyväisenä. Geniuous Bord oli kallis hankinta –jopa Sivin mittapuulla- mutta välillä kannatti maksaa laadusta. Bordille ilmestyi paljon tietoja ja kuvia. Miehen anatomia, ajatusmaailma, toiminnot, tuhoaminen. Sivi katsoi tarkasti vieraitten reagointia. Hän näki ihmetystä, ihailua, kauhistusta vieraiden kasvoilla. Sivi riemuitsi, paljon. Linnan, vanhan, raihnaisen, ulkopuolella oli pelottava maailma, ja avaruudessa olivat kaikennäköiset oliot, jotka piti tuhota. Mutta tällä hetkellä Sivi oli varma, että puhdistettuaan maailman miehistä, niistä saastaisista epänisäkkäistä, hän auttaisi oikeita ihmisiä saamasta samanlaista kohtaloa kuin Linnunradan käsikirja liftareiden hahmot saivat. Sivi tunnusteli taskuaan. Pyyhepäivä ja pyyhe tallessa. ¤ tämä on viitaus Linnunradan käsikirja liftareille- kirjaan. ¤ Sivi mietti, mitä kaikkea vieraat kertoisivat medialle ja minkälaisen vaikutuksen koko tutkimus saisi. Miehet teljettäisiin vankiloihin, heitä tuhottaisiin.. Sivi suorastaan hykerteli ajatukselle. Jos katsoisit tarkemmin salia, huomaisit tyhjät penkkirivit, joiden välissä kiipeilivät hämähäkit. Niitä tuskin kiinnosti Sivin puhe. Salissa ei ollut ketään.
Sivi odotti niin kauan, että Sali hiljentyi. ”Päätin tehdä pienen tutkimusretken. Olen tehnyt sen jo monta kertaa aikaisemmin. Takaan, että se on täysin turvallinen. Melkein kuin huviretki! Ja kysymyksiin en vastaa nyt. Siellä saattaa olla jotain hämminkejä lohikäärmeiden kanssa, mutte he ovat hyvin kilttejä, jos heihin tutustuu kunnolla.” Vieraat hämmästelivät ääneen Sivin urheutta. Sivi kuitenkin nosti kätensä ilmaan, mikä hiljensi salin. ”Ystäväni, nouskaa ja seuratkaa minua ulos laaksoon, jossa on mahdollisuus metsästää laittomasti ja viettää aikaa ystävien seurassa.” Sivi saatteli vieraat pieneen huoneeseen, jossa oli vanhoja seipäitä ja haurastuneita miekkoja. Jokaiselle vieraalle annettiin yksi ja niin seurue käveli ulos. Oli jo hämärää, ja Sivin kynttilä valaisi mukavasti heidän reittiä. Vieraat katselivat ympärilleen. Puut olivat ikivanhoja ja vieraat odottivat joka hetki jonkun hyökköäävän heidän kimppuunsa. Kenties piraatteja, tai Robin Hoodin ystäviä. Vieraat kuuntelivat Sivin rauhallista hengitystä ja rauhoittuivat. Huomattuaan Sivin kädessä taikasauvan, he olivat jo aivan valmiina juhlimiseen. Tuuli supatti Sivin korvaan kiusauksia: Sivi voisi jättää kaikki vieraat tähän, antautua virran viemäksi, mutta Sivi pysyi vahvana. Kun tuuli vaihtoi suuntaansa ja kylmä usva kietaisi metsän kokonaan itseensä, Sivi näki mutkan takaa käppäilevän vanhan naisen. Sivin kynttilä sammui ja vieraat ja Sivi samalla jäivät pimeyteen. Vieraat katosivat kuin savu ilmaan, mutta tuskin Sivi sitä huomasi. Sivillä oli hyvin kylmä, ja lohikäärmeet, jotka kurkistelivat usvan läpi eivät tuntuneet enää niin ystävällisiltä. Sivi tuijotti kauhistuneena naista. ”Tunnenko minä sinut?” Sivi ihmetteli. Voldemort, sillä juuri hän oli nainen, jota Sivi ei halunnut uskoa Voldemortiksi, seisoi hänen edessään virnistellen väsyneesti. Sitten Voldemort lausui:” Mistä lähin minun paras ystäväni osoittelee minua taikasauvallaan?” Sivi kavahti taaksepäin. Voldemort? mistä lähtien Voldemort on nainen? Voldemort on mies, Sivi oli itse todistanut! Petturi! Yksi ainoista miehistä, joihin Sivi oli luottanut! Sivi pinnisteli suruaan ja raivoaan vastaan. Häntä ei Voldemortin kaltainen petturi pysäyttäisi. Mutta Voldemort vain puhui ja puhui:” Aivan, Sivi-kulta, vaihdoin sukupuolta tässä muutama kuukausi sitten Taimaassa. Taisi tulla sille miehelle joku virhe. Vai oliko hän kenties nainen.. Anyway, honey, se sukupuolenvaihdattaja on nyt vanhaa kamaa kuin lohikäärmeitten Diddl alkkarit. *Sivi katsoi järkyttyneenä lohikäärmeitä, jotka punastelivat hetken ja lensivät sitten pois* Voi Sivi honey money bunney kulta! Älä pureskele kynsiä, sinun ah-niin-kauniit kynnet menevät piloille! Eikös Big Brother opettanut?” Sivi tuijotti Voldemortia murhaavasti. Jos katse voisi tappaa, niin Voldemort olisi kuollut ainakin sata kertaa. Sitten Sivi sisäisti tosiasian, että Voldemort ei ollut vieläkään kuollut ja nosti taikasauvansa. ”Amor deathonougous”- ja Voldemortin, joku häntä armahtakoon, oli yhtäkkiä kasa tuhkaa. *kuuntele Three 6 Mafia:n Lolli Lolli*
Kenties se oli Sivin syy. Kenties hänen ei olisi pitänyt painaa taikasauvallaan Lähetä-nappia. Sivi suorastaan itki siinä tuhkakasan edessä. Väärä loitsu, väärä tekniikka. Samaan aikaan Sivin omatunto heräsi kuolleista. Hän hätisteli sitä pois. Yritti tappaa. Mutta se ei kuollut uudestaan. Itseään vastaan on vaikea taistella. Miksi, voi miksi hän oli ennakkoluuloinen? Sivi katsoi ympärilleen: metsä oli hiljainen, vaikka jossain kuului susien ulvontaa ja käärmeiden sihinää. Sivi pelästyi. Kaikki oli hänen syytään. Mutta eihän se hänen kunnioittavaa suhdettaan Voldemortiin tuhonnut, jos Voldemort hyväksyi itsensä naisena (tässä asiassa jopa Sivin oli myönnettävä, että Voldemort oli hyvin epäkunnioittavan näköinen naisena) ja pystyi vielä näyttäyttämään asian. Sivi itki siinä kauan. Sitten, aivan yhtäkkiä, Sivi alkoi huutaa aivan kauhuissaan. Ääni kuitenkin jäi kurkkuun kiinni ja ainoastaan Sivin silmät paljastivat kaikkien tapahtumien kauheuden. Sivi istutettiin tuoliin ja katsoessaan peiliin hän näki ja koki muodonmuutoksen. Kymmenittäin tyttöjä hyöri hänen ympärillään kaikki puhuivat puhelimissa ja keskenään. Äänitaso oli jo aivan liian korkea ja Sivi-parka kyyristyi pöydän alle kirkuen. Kaikki hiljenivät, katsoivat häneen ja sanoivat yhteen ääneen ”Hyss!”. Sivi pompahti ylös. Seuraavassa hetkessä kaikki nauroivat, sillä Sivin housut, Miss Sixtyt, olivat repeytyneet. Paita oli täyttä pinkkiä ja aivan liian.. Sivi ei löytänyt edes sanoja kuvaamaan paitaansa. Oldfashioned? Ei.. Kenties vanha, ryppyinen, ei-siis-niinku-ollenkaan-mun-tyyliä-ja-niin-ruma voisivat kuvata parhaiten. Sivi kuitenkin tiedotti ulkoista maailmaa kuvaamalla omaa anatomiaansa koskevalla sanalla ja meikatut kasvot lehahtivat heti punaisiksi. Muut tytöt nauroivat ystävällisesti ja Sivin meikit sottaantuivat lukuisten tekokyynelten alle. Metsästä juoksi Justin lohduttamaan Siviä, mutta se ei parantanut Sivin henkistä tasapainoa.
Muut tytöt ympäröivät Sivin heti ja joku heistä työnsi siideripullon Sivin käteen. Sivi oli jo hyvin tasapainoton. Sivin alkaessa huutaa kaikki tytön juoksivat pakoon, mutta Sivi vain jatkoi. Hän juoksenteli ympäri siideripulloa ja repi hiuksiaan. Sitten Sivi pysähtyi ja otti veitsen taskustaan. Nähtyään Sivin uhkaavan ilmeen Justin juoksi metsän siimeksiin. Sivin kaapu heilahti, kun Sivin käsi nousi ylös ja iskeytyi puukon kanssa.. Jossain kaukana taivaalla kuu seurasi tapahtumia valollaan. *kuuntele Coldplayn Viva La Vida*
Samaan aikaan kyseiseen laaksoon ajoi vanha auto, Bugatti Veyron, joka oli kaiken lisäksi hyvin hidas ja raihnainen. Sen laittomia rekisterikilpiä ja matkustajia ei nyt paljasteta –kyllähän nyt niinkin kuuluisat henkilöt kuin Sherlock Holmes ja John Watson haluavat olla edes vapaa-aikanaan rauhassa ilman toimittajia. Mukana heillä oli (mikä oli hyvin harvinaista) nainen. Nainen oli hyvin nuori, kaunis ja omasi taitavat sormet sekä suuret, ruskeat silmät. Kauniiden naisten tapojen vastaisesti hän oli hyvin ujo ja piilotti älykkyytensä ja kauneuden tarkoin. Hyvin mielenkiintoinen nainen. Hänen nimensä oli Gueude de bois. Boy –niin häntä kutsutaan- näppäili istuessaan autossa soitintaan. Sittä valui ulos suloinen ääni, joka ei kuitenkaan mielyttänyt soittajaa. Hän aloitti soiton yhä uudestaan ja uudestaan. He olivat istuneet autossa jo kauan, sillä Sherlock oli päättänyt olla kaukana Lontoosta juuri nyt ja kuulemma oli paljon murhia tapahtunut viime vuosina Edinburgissa. Mutta Sherlock rakasti uutta autoaan ja päätti matkustaa sillä. Hän ei todellakaan ajatellut muita ihmisiä silloin, kun päätti tämän, sillä Sherlockhan ei tunnetusti osaa ajaa autoa. Niinpä John ajoi, joi kahvia ja ajoi taas. Boy oli näppäillyt soitintaan jo kauan, tuntikausia, mutta vasta nyt Holmes sanoi: ” Kulta, tarvitsen pienen hengähdystauon.” John oli iloinen, sillä viimeisestä tauosta oli rutkasti aikaa ja John toivoi löytävänsä paikan, jossa voisi tankata ja ostaa kahvia ja jotain pureskeltavaa. Holmes naputteli hermostuneena ikkunaa ja John pysäytti auton keskelle metsää, pienen aukion laidalle. Kun John oli noussut autosta, kiiruhti hän Holmesin ja Boyn vierelle katsomaan mielenkiintoista näkyä: nuori nainen (Sivi) makasi keskellä aukiota kauhistuttavat vaatteet päällään ja siideripullo kädessään. Nainen taisi olla tajuton, sillä hän ei liikkunut eikä reagoinut Holmesin alkaessa puhua. John lausui *Huomaa: John puhuu aivan samalla tavalla kuin kirjat ovat.. eli kaikki, mitä John nyt sanoo, tapahtuu oikeasti.* :” Me kävelimme naisen vierelle ja Holmes kumartui naisen vierelle ja tutkiskeli naisen kasvojen piirteitä. Kaunis, hän totesi, mutta ei yhtä kaunis kuin minun kultani. Boy ja Holmes katsoivat toisiaan lyhyesti. Sillä aikaa, kun minä tarkastin, oliko Sivi kuollut (hänen paidassaan luki hevosen korkuisin kirjaimin Sivi) Holmes ja Boy alkoivat tutkia ympäristöä. Jotain, mikä toisi meidät kohtalokkaan tapahtuman alkuun. Hyvin pian he löysivät aseen ja ensimmäisen johtolangan: kortin. Siinä vaiheessa Holmesin aivot raksuttivat niin kovaa kuin pystyivät (saanen huomauttaa, että jo Australiassa eläessäni olin kuullut kovaa raksutusta, mutta en koskaan niin kovaa kuin Holmesin). Pian Holmes käski minun kantaa kaikki todisteet ja tekijä autoon, takakonttiin. Tein niin. Holmes veti viimeisen henkäyksen ja istuutui autoon. Boy taitteli soittimensa tarkasti ja lysähti väsyneenä takapenkille. Lähdin ajamaan autoa, ilman kahvia mutta selvästi virkistyneenä ja seurasin seuraavaa dialogia Holmesin ja Boyn välillä:
- Mitä mietit, Holmes?
- En mitään erikoista. Vaikka.. mitä ajattelet kortista? Ja koko murhasta ylipäätänsä?
- No, kortti on selvä tapaus. Murha taas.. Tämä tuo mieleen jonkun toisen tapauksen, en vain muista sitä.
- Hyvä Boy, olet edistynyt viime tutkimuksista. Nyt edes myönnät, ettet muista kaikkea.
- John, sano isälle, että lapsia ei saa kiusata!
*minä puutuin keskusteluun tässä vaiheessa*
- Olette aivan sietämättömiä, kummatkin. Ja Boy, olet oikeassa. Tämä todellakin muistuttaa jotain..
- Ainahan minä. mutta isä, tiedätkö sinä kenties jotain?
- Olen aina askeleen edellä näin helpoissa asioissa. Se kortti kuvaa The Kiss:iä.
- Isä, olet jo liian vanhuuden höperö! Ei se kuvaa Kissiä. Ei voi. Taidat tarvita uudet lasit.
- Äh, Boy, jätä Holmes rauhaan. Ei hän voi tietää Kissiä, sillä hän ei kuuntele sellaista musiikkia.
- John, sinä olet ajaja! Ja ystävä, mutta siis, Boy, tarkoitan Gustav Klimtin teosta, The Kiss.
- Der Küss siis. (John huomasi, että tästä tulisi hyvin pitkä ajomatka, sillä Holmes oli väittämässä vastaan tyttärelleen ja puuttui taas kerran keskusteluun)
- Eli, Holmes ja Boy, meillä kaksi nimeä yhdelle teokselle. Okei? Jatkakaa.
Holmesit ovat niin vaikeaa perhettä, että ollessaan väärässä he haluavat kostaa sen heti. Mutta jos he innostuvat, he unohtavat kaiken oleellisen (esimerkiksi ruuan) ja keskittyvät vain kyseiseen asiaan. Sherlock käänsi korttia, joka oli seivästetty puukolla.
- Boy, John, minusta tuntuu, että olemme jo jäljillä. Tai no, siis minä olen.
- Sherlock. *minä*
- Isä, nyt kerrot!
- Katsos, tämän kortin toisella puolella on tekstiä.
- Sherlock. *minä*
- ( Sherlock jatkaa) Mutta tästä ei vain saa mitään selvää..
- Isä, muistatko, kun luennoit Lontoossa? Selitit Klimtin teoksia ja niiden yhdistymistä todellisuuteen. Joku oppilas kysyi juuri tästä teoksesta. Pakotit kaikki oppilaat silloin vielä kirjoittamaan kauhistuttavan pitkää esseetä aiheesta.
- Boy, olet aivan mahtava! Niin, silloin The Point oli, että Klimtin teos perustuu ystävyyteen. Ja jos puukko on keskellä korttia, siis keskellä ystävyyttä, se tarkoittaa, että joko ystävyys on loppunut tai vaihtoehtoisesti jompi kumpi osapuolisista on kuollut!
- Sherlock.
- John, älä dissaa.
- Holmes, halusin vain kertoa, että olemme nyt poliisiasemalla. Olleet jo puoli tuntia. Haluaisetteko kenties nyt nousta autosta?”
Poliisiasemalla oli vain yksi poliisi siihen aikaan yöstä. Hän otti kuolleen Sivin huostaansa ja antoi Boyn pitää kortti. Seurue jäi poliisiasemalle yöksi. Aamulla, kun poliisipäällikkö saapui paikalle, hän alkoi itkeä nähdessään Sivin hengettömän ruumiin. Hän pyysi aikaa Sivin kanssa (John ja Boy nauroivat asialle kauan) ja saadessaan oven kiinni, hän heittäytyi Sivin viereen itkemään. ”Kallis Sivini, miks yhäti noin kaunis olet? Voisko rakastua myös kuolema, se haamu- kenteis se laiha, iljettävä hirmu tääll’ armaanaan sua pitää pimeässä? Niin pelkään tuota, että luokses jään, ja tätä linnaa yön en jätä koskaan. Jään tänne, tänne, madoille teen seuraa, kamarineitsyillese; tänne laitan ikuisen leposijani ja puistan maailman väsyneiltä harteiltani pois turman tähtein ikeen. – Viime katse, te silmät! Viime syleily, te kädet! Ja huulet, hengen ovet, suudelmalla lujasti vahvistakaa välikirja, iäksi tehty ahneen kuolon kanssa! Sun marjas, Julia! Eikun.. Sivi, vai mikä se nyt oli! Kunnon apteekkari, pian rohtos auttaa. Suuteloon näin nousen. Ja nyt sitten kuolisin. Ohjaaja sanoi, että harjoittelessani oikealla ruumiilla osaisin litanian kokonaan- ja kuinka oikeassa hän olikaan!”
Tämän monologin jälkeen ovi avautui taas ja Sherlock astui sisään. ”Minä kun luulin, että poliiseja byrokratia kiusaa. Se taitaakin olla mätä johtoporras, joka maailmaa vaikeuttaa. Noh, antaa olla. Olemme kuitenkin jo Edinburghissa.”
Murha, tässä tapauksessa hidas hulluuteen perustuva kuolema ( kutsutaan myös itsemurhaksi) oli perusteltu. Sivistä ei tiennyt melkeinpä kukaan mitään, mutta se ei tuntunut poliiseja haittaavan, kun he määrittelivät itsemurhan motiiveja ja muiden murhien (niitä Edinburghin murhien) selvittelyä. ”Byrokratiaa.”- kommentoi Sherlock. Poliisit selvittivät, että Sivi oli murhannut miehiä jo kauan, melkeinpä kolme vuotta, ja aina jättänyt paikan päälle vain yhden todisteen: nimittäin kortin puukon kanssa. John tutki tarkemmin ja sai selville, että jokainen murhatuista miehistä oli ollut Sivin hyvä ystävä, joka Sivin mielestä oli pettänyt hänet jollain tapaa. Tapahtumia seurasi aina murha ja kortti. Toisaalta, kuka tietää, mitä Sivi ajatteli niitä lukuisia miehiä tappaessaan ja siirtyessään uuteen mieheen? Kenties menetettyä ystävää vai muita asioita? John, Sherlock sekä Boy lähtivät nopeasti Edinburghissa, sillä Holmesit eivät pitänet Scotlannin teenlaadusta ja ohrapuurosta.
Kiittäen, Lui.
P.S. Mulla on tulossa elämäni tylsin viikonloppu. Sniif. Eikun hey! Me mennään kattoo leffaa! JEE!!
<3
Meillä oli äikässä tehtävänä kirjoittaa lajityyppisikermä, mutta mä päätin tehdä kivemman asian: kirjoittaa jonkun random tarinan (lyhyen) ja sit muutella sitä vähän sopivammaksi. Aika helppoa, varsinkin kun tykkään haasteista (Cassu antoi mulle koko ajan jotain random lisiä. Esim: päähenkilöllä pitää olla lohenpunainen mekko jossain vaiheessa. Tai: Lisää aina musiikki pakotteet yhden kappaleen lopuksi.) Aika nopeasti kirjoitettu, mutta ei voi mitään. Lopputulos siis näyttää tältä. Ja mä toivon, että ihmiset, jotka lukee mahdollisesti tätä, niin tajuaa, että tää on hyvin yksityinen teksti, jos ymmärtää kaikki symboolit. Oikeastaan koko teksti on vain symboliikkaa. Jotenkin mä vain toivon, että kukaan ei tajua mua nyt. Anyway, tässä se on:
Olipa kerran nuori nainen, Sivi.Hän oli nätti ruskeine hiuksineen ja vihreine silmineen. Sukellamme laaksoon, joka on niin pitkällä kotoisista oltavista kuin on mahdollista, mutta ei siitä sen enempää. Laakso, jota peitti sakea usva, on tarkalleen 17653,24 kilometrin päässä. Sivi oli aina ollut nätti, kauniiksi häntä ei voinut kutsua, mutta tämän lisäksi hän oli rikas kuin tusina englantilaisia kuninkaita ja heidän alaisiaan. Hän oli muutava vuosi sitten ostanut suuren linnan ja siihen ympärille suuret tilukset, joilla työskenteli vain ja ainoastaan miehiä. Ei ihme, sillä metsää oli paljon ja Sivi tiesi rahansa hinnan. Hän halusi siitä myös riittävästi takaisin ja omaan käyttöön. Ensimmäinen, ja tällä hetkellä ainoa, asia jonka Sivi oli rakennettanut, oli suuri laboratorio. Tänä kyseisenä iltana Sivi oli kutsunut ystäviään kuuntelemaan hänen luentoaan. Suuren salin edessä oli metallinen tutkimuspöytä, jonka päällä oli muutamia papereita ja jotain näytteitä. Sen takana oli suuri valkoinen taulu, Geniuous Bord. Tutkimuspöydän ja Bordin välissä seisoi ryhdikäs Sivi. *kuuntele Nobody’s Perfect Hannah Montanan versiona*
”Tervetuloa, rakkaat ystäväni, kuuntelemaan tiedettä mullistavan tutkimuksen tuloksia!” Sivi ei ollut hermostunut: tätä hetkeä hän oli odottanut jo kauan. Sivin hiukset olivat hieman sekaisin, mutta se antoi pikemminkin oikean tutkijan ilmeen kuin keski-ikäisen täti-ihmisen vaikutelman. ”Tiedätte kyllä, mitä kaikki kuuluisimmat tutkijat ovat tehneet viime vuosina.” Kaikki salissa olevat olivat hiljaa, mutta tämäkös sai Sivin innostumaan. ”Voi, hyvät ystävät, antakaa minulle edes yhden sanan paikka!” Sivin silmät tuikkivat innostuneina. Vihdoinkin, hän oli tähti ja kaikkien mielenkiinnon kohde! Sitten Sivi ajatteli, että kaikkihan voisi loppua pian, joku voisi sanoa jotain päälle. Niinpä hän ryhdistäytyi ja jatkoi jo ammattimaisella äänellä: ” Mutta suoraan tuloksiin. Tutkimme koko tutkimusryhmän kanssa miehiä. Miten he käyttäytyvät, tekevät ja ajattelevat. Lopputuloksen näette tässä!” Taululle alkoi ilmestyä tietoja ja Sivi julisti sanomaansa innokkaasti. ”Miehet: ovat homo sapiens nimellä tunnettuja idiootteja. ne kasvavat oikeiden ihmisten parissa ja jo pienenä alkavat terrorisoida maailmaa. He ovat vallanneet koko maailman! He tekeytyvät ihmisiksi, valtaavat työpaikat jättäen naiset kotiin hoitamaan tiheästi tuotettuja lapsia, uusia miehiä! Jos lapsi on tulevaisuudessa nainen, he väheksyvät tyttörukkaa. He ahdistelevat rauhanomaisia asukkaita ja pakottavat heidät ihastumaan heihin. He näyttelevät mukavia, hotteja, hyvännäköisiä ja hyvän huumoritaju omaavia, mutta tosipaikan tullen heitä ei näy missään. He iskevät, murhaavat, pakottavat ja huijaavat. Miehet ovat eläimiä, homo sidiotoja! ” Sivi olisi jatkanut puhumista, mutta rajut suosionosoitukset keskeyttivät hänen puheensa. Sivi kumarteli puoleen ja toiseen. Sivi hengähti tyytyväisenä. Geniuous Bord oli kallis hankinta –jopa Sivin mittapuulla- mutta välillä kannatti maksaa laadusta. Bordille ilmestyi paljon tietoja ja kuvia. Miehen anatomia, ajatusmaailma, toiminnot, tuhoaminen. Sivi katsoi tarkasti vieraitten reagointia. Hän näki ihmetystä, ihailua, kauhistusta vieraiden kasvoilla. Sivi riemuitsi, paljon. Linnan, vanhan, raihnaisen, ulkopuolella oli pelottava maailma, ja avaruudessa olivat kaikennäköiset oliot, jotka piti tuhota. Mutta tällä hetkellä Sivi oli varma, että puhdistettuaan maailman miehistä, niistä saastaisista epänisäkkäistä, hän auttaisi oikeita ihmisiä saamasta samanlaista kohtaloa kuin Linnunradan käsikirja liftareiden hahmot saivat. Sivi tunnusteli taskuaan. Pyyhepäivä ja pyyhe tallessa. ¤ tämä on viitaus Linnunradan käsikirja liftareille- kirjaan. ¤ Sivi mietti, mitä kaikkea vieraat kertoisivat medialle ja minkälaisen vaikutuksen koko tutkimus saisi. Miehet teljettäisiin vankiloihin, heitä tuhottaisiin.. Sivi suorastaan hykerteli ajatukselle. Jos katsoisit tarkemmin salia, huomaisit tyhjät penkkirivit, joiden välissä kiipeilivät hämähäkit. Niitä tuskin kiinnosti Sivin puhe. Salissa ei ollut ketään.
Sivi odotti niin kauan, että Sali hiljentyi. ”Päätin tehdä pienen tutkimusretken. Olen tehnyt sen jo monta kertaa aikaisemmin. Takaan, että se on täysin turvallinen. Melkein kuin huviretki! Ja kysymyksiin en vastaa nyt. Siellä saattaa olla jotain hämminkejä lohikäärmeiden kanssa, mutte he ovat hyvin kilttejä, jos heihin tutustuu kunnolla.” Vieraat hämmästelivät ääneen Sivin urheutta. Sivi kuitenkin nosti kätensä ilmaan, mikä hiljensi salin. ”Ystäväni, nouskaa ja seuratkaa minua ulos laaksoon, jossa on mahdollisuus metsästää laittomasti ja viettää aikaa ystävien seurassa.” Sivi saatteli vieraat pieneen huoneeseen, jossa oli vanhoja seipäitä ja haurastuneita miekkoja. Jokaiselle vieraalle annettiin yksi ja niin seurue käveli ulos. Oli jo hämärää, ja Sivin kynttilä valaisi mukavasti heidän reittiä. Vieraat katselivat ympärilleen. Puut olivat ikivanhoja ja vieraat odottivat joka hetki jonkun hyökköäävän heidän kimppuunsa. Kenties piraatteja, tai Robin Hoodin ystäviä. Vieraat kuuntelivat Sivin rauhallista hengitystä ja rauhoittuivat. Huomattuaan Sivin kädessä taikasauvan, he olivat jo aivan valmiina juhlimiseen. Tuuli supatti Sivin korvaan kiusauksia: Sivi voisi jättää kaikki vieraat tähän, antautua virran viemäksi, mutta Sivi pysyi vahvana. Kun tuuli vaihtoi suuntaansa ja kylmä usva kietaisi metsän kokonaan itseensä, Sivi näki mutkan takaa käppäilevän vanhan naisen. Sivin kynttilä sammui ja vieraat ja Sivi samalla jäivät pimeyteen. Vieraat katosivat kuin savu ilmaan, mutta tuskin Sivi sitä huomasi. Sivillä oli hyvin kylmä, ja lohikäärmeet, jotka kurkistelivat usvan läpi eivät tuntuneet enää niin ystävällisiltä. Sivi tuijotti kauhistuneena naista. ”Tunnenko minä sinut?” Sivi ihmetteli. Voldemort, sillä juuri hän oli nainen, jota Sivi ei halunnut uskoa Voldemortiksi, seisoi hänen edessään virnistellen väsyneesti. Sitten Voldemort lausui:” Mistä lähin minun paras ystäväni osoittelee minua taikasauvallaan?” Sivi kavahti taaksepäin. Voldemort? mistä lähtien Voldemort on nainen? Voldemort on mies, Sivi oli itse todistanut! Petturi! Yksi ainoista miehistä, joihin Sivi oli luottanut! Sivi pinnisteli suruaan ja raivoaan vastaan. Häntä ei Voldemortin kaltainen petturi pysäyttäisi. Mutta Voldemort vain puhui ja puhui:” Aivan, Sivi-kulta, vaihdoin sukupuolta tässä muutama kuukausi sitten Taimaassa. Taisi tulla sille miehelle joku virhe. Vai oliko hän kenties nainen.. Anyway, honey, se sukupuolenvaihdattaja on nyt vanhaa kamaa kuin lohikäärmeitten Diddl alkkarit. *Sivi katsoi järkyttyneenä lohikäärmeitä, jotka punastelivat hetken ja lensivät sitten pois* Voi Sivi honey money bunney kulta! Älä pureskele kynsiä, sinun ah-niin-kauniit kynnet menevät piloille! Eikös Big Brother opettanut?” Sivi tuijotti Voldemortia murhaavasti. Jos katse voisi tappaa, niin Voldemort olisi kuollut ainakin sata kertaa. Sitten Sivi sisäisti tosiasian, että Voldemort ei ollut vieläkään kuollut ja nosti taikasauvansa. ”Amor deathonougous”- ja Voldemortin, joku häntä armahtakoon, oli yhtäkkiä kasa tuhkaa. *kuuntele Three 6 Mafia:n Lolli Lolli*
Kenties se oli Sivin syy. Kenties hänen ei olisi pitänyt painaa taikasauvallaan Lähetä-nappia. Sivi suorastaan itki siinä tuhkakasan edessä. Väärä loitsu, väärä tekniikka. Samaan aikaan Sivin omatunto heräsi kuolleista. Hän hätisteli sitä pois. Yritti tappaa. Mutta se ei kuollut uudestaan. Itseään vastaan on vaikea taistella. Miksi, voi miksi hän oli ennakkoluuloinen? Sivi katsoi ympärilleen: metsä oli hiljainen, vaikka jossain kuului susien ulvontaa ja käärmeiden sihinää. Sivi pelästyi. Kaikki oli hänen syytään. Mutta eihän se hänen kunnioittavaa suhdettaan Voldemortiin tuhonnut, jos Voldemort hyväksyi itsensä naisena (tässä asiassa jopa Sivin oli myönnettävä, että Voldemort oli hyvin epäkunnioittavan näköinen naisena) ja pystyi vielä näyttäyttämään asian. Sivi itki siinä kauan. Sitten, aivan yhtäkkiä, Sivi alkoi huutaa aivan kauhuissaan. Ääni kuitenkin jäi kurkkuun kiinni ja ainoastaan Sivin silmät paljastivat kaikkien tapahtumien kauheuden. Sivi istutettiin tuoliin ja katsoessaan peiliin hän näki ja koki muodonmuutoksen. Kymmenittäin tyttöjä hyöri hänen ympärillään kaikki puhuivat puhelimissa ja keskenään. Äänitaso oli jo aivan liian korkea ja Sivi-parka kyyristyi pöydän alle kirkuen. Kaikki hiljenivät, katsoivat häneen ja sanoivat yhteen ääneen ”Hyss!”. Sivi pompahti ylös. Seuraavassa hetkessä kaikki nauroivat, sillä Sivin housut, Miss Sixtyt, olivat repeytyneet. Paita oli täyttä pinkkiä ja aivan liian.. Sivi ei löytänyt edes sanoja kuvaamaan paitaansa. Oldfashioned? Ei.. Kenties vanha, ryppyinen, ei-siis-niinku-ollenkaan-mun-tyyliä-ja-niin-ruma voisivat kuvata parhaiten. Sivi kuitenkin tiedotti ulkoista maailmaa kuvaamalla omaa anatomiaansa koskevalla sanalla ja meikatut kasvot lehahtivat heti punaisiksi. Muut tytöt nauroivat ystävällisesti ja Sivin meikit sottaantuivat lukuisten tekokyynelten alle. Metsästä juoksi Justin lohduttamaan Siviä, mutta se ei parantanut Sivin henkistä tasapainoa.
Muut tytöt ympäröivät Sivin heti ja joku heistä työnsi siideripullon Sivin käteen. Sivi oli jo hyvin tasapainoton. Sivin alkaessa huutaa kaikki tytön juoksivat pakoon, mutta Sivi vain jatkoi. Hän juoksenteli ympäri siideripulloa ja repi hiuksiaan. Sitten Sivi pysähtyi ja otti veitsen taskustaan. Nähtyään Sivin uhkaavan ilmeen Justin juoksi metsän siimeksiin. Sivin kaapu heilahti, kun Sivin käsi nousi ylös ja iskeytyi puukon kanssa.. Jossain kaukana taivaalla kuu seurasi tapahtumia valollaan. *kuuntele Coldplayn Viva La Vida*
Samaan aikaan kyseiseen laaksoon ajoi vanha auto, Bugatti Veyron, joka oli kaiken lisäksi hyvin hidas ja raihnainen. Sen laittomia rekisterikilpiä ja matkustajia ei nyt paljasteta –kyllähän nyt niinkin kuuluisat henkilöt kuin Sherlock Holmes ja John Watson haluavat olla edes vapaa-aikanaan rauhassa ilman toimittajia. Mukana heillä oli (mikä oli hyvin harvinaista) nainen. Nainen oli hyvin nuori, kaunis ja omasi taitavat sormet sekä suuret, ruskeat silmät. Kauniiden naisten tapojen vastaisesti hän oli hyvin ujo ja piilotti älykkyytensä ja kauneuden tarkoin. Hyvin mielenkiintoinen nainen. Hänen nimensä oli Gueude de bois. Boy –niin häntä kutsutaan- näppäili istuessaan autossa soitintaan. Sittä valui ulos suloinen ääni, joka ei kuitenkaan mielyttänyt soittajaa. Hän aloitti soiton yhä uudestaan ja uudestaan. He olivat istuneet autossa jo kauan, sillä Sherlock oli päättänyt olla kaukana Lontoosta juuri nyt ja kuulemma oli paljon murhia tapahtunut viime vuosina Edinburgissa. Mutta Sherlock rakasti uutta autoaan ja päätti matkustaa sillä. Hän ei todellakaan ajatellut muita ihmisiä silloin, kun päätti tämän, sillä Sherlockhan ei tunnetusti osaa ajaa autoa. Niinpä John ajoi, joi kahvia ja ajoi taas. Boy oli näppäillyt soitintaan jo kauan, tuntikausia, mutta vasta nyt Holmes sanoi: ” Kulta, tarvitsen pienen hengähdystauon.” John oli iloinen, sillä viimeisestä tauosta oli rutkasti aikaa ja John toivoi löytävänsä paikan, jossa voisi tankata ja ostaa kahvia ja jotain pureskeltavaa. Holmes naputteli hermostuneena ikkunaa ja John pysäytti auton keskelle metsää, pienen aukion laidalle. Kun John oli noussut autosta, kiiruhti hän Holmesin ja Boyn vierelle katsomaan mielenkiintoista näkyä: nuori nainen (Sivi) makasi keskellä aukiota kauhistuttavat vaatteet päällään ja siideripullo kädessään. Nainen taisi olla tajuton, sillä hän ei liikkunut eikä reagoinut Holmesin alkaessa puhua. John lausui *Huomaa: John puhuu aivan samalla tavalla kuin kirjat ovat.. eli kaikki, mitä John nyt sanoo, tapahtuu oikeasti.* :” Me kävelimme naisen vierelle ja Holmes kumartui naisen vierelle ja tutkiskeli naisen kasvojen piirteitä. Kaunis, hän totesi, mutta ei yhtä kaunis kuin minun kultani. Boy ja Holmes katsoivat toisiaan lyhyesti. Sillä aikaa, kun minä tarkastin, oliko Sivi kuollut (hänen paidassaan luki hevosen korkuisin kirjaimin Sivi) Holmes ja Boy alkoivat tutkia ympäristöä. Jotain, mikä toisi meidät kohtalokkaan tapahtuman alkuun. Hyvin pian he löysivät aseen ja ensimmäisen johtolangan: kortin. Siinä vaiheessa Holmesin aivot raksuttivat niin kovaa kuin pystyivät (saanen huomauttaa, että jo Australiassa eläessäni olin kuullut kovaa raksutusta, mutta en koskaan niin kovaa kuin Holmesin). Pian Holmes käski minun kantaa kaikki todisteet ja tekijä autoon, takakonttiin. Tein niin. Holmes veti viimeisen henkäyksen ja istuutui autoon. Boy taitteli soittimensa tarkasti ja lysähti väsyneenä takapenkille. Lähdin ajamaan autoa, ilman kahvia mutta selvästi virkistyneenä ja seurasin seuraavaa dialogia Holmesin ja Boyn välillä:
- Mitä mietit, Holmes?
- En mitään erikoista. Vaikka.. mitä ajattelet kortista? Ja koko murhasta ylipäätänsä?
- No, kortti on selvä tapaus. Murha taas.. Tämä tuo mieleen jonkun toisen tapauksen, en vain muista sitä.
- Hyvä Boy, olet edistynyt viime tutkimuksista. Nyt edes myönnät, ettet muista kaikkea.
- John, sano isälle, että lapsia ei saa kiusata!
*minä puutuin keskusteluun tässä vaiheessa*
- Olette aivan sietämättömiä, kummatkin. Ja Boy, olet oikeassa. Tämä todellakin muistuttaa jotain..
- Ainahan minä. mutta isä, tiedätkö sinä kenties jotain?
- Olen aina askeleen edellä näin helpoissa asioissa. Se kortti kuvaa The Kiss:iä.
- Isä, olet jo liian vanhuuden höperö! Ei se kuvaa Kissiä. Ei voi. Taidat tarvita uudet lasit.
- Äh, Boy, jätä Holmes rauhaan. Ei hän voi tietää Kissiä, sillä hän ei kuuntele sellaista musiikkia.
- John, sinä olet ajaja! Ja ystävä, mutta siis, Boy, tarkoitan Gustav Klimtin teosta, The Kiss.
- Der Küss siis. (John huomasi, että tästä tulisi hyvin pitkä ajomatka, sillä Holmes oli väittämässä vastaan tyttärelleen ja puuttui taas kerran keskusteluun)
- Eli, Holmes ja Boy, meillä kaksi nimeä yhdelle teokselle. Okei? Jatkakaa.
Holmesit ovat niin vaikeaa perhettä, että ollessaan väärässä he haluavat kostaa sen heti. Mutta jos he innostuvat, he unohtavat kaiken oleellisen (esimerkiksi ruuan) ja keskittyvät vain kyseiseen asiaan. Sherlock käänsi korttia, joka oli seivästetty puukolla.
- Boy, John, minusta tuntuu, että olemme jo jäljillä. Tai no, siis minä olen.
- Sherlock. *minä*
- Isä, nyt kerrot!
- Katsos, tämän kortin toisella puolella on tekstiä.
- Sherlock. *minä*
- ( Sherlock jatkaa) Mutta tästä ei vain saa mitään selvää..
- Isä, muistatko, kun luennoit Lontoossa? Selitit Klimtin teoksia ja niiden yhdistymistä todellisuuteen. Joku oppilas kysyi juuri tästä teoksesta. Pakotit kaikki oppilaat silloin vielä kirjoittamaan kauhistuttavan pitkää esseetä aiheesta.
- Boy, olet aivan mahtava! Niin, silloin The Point oli, että Klimtin teos perustuu ystävyyteen. Ja jos puukko on keskellä korttia, siis keskellä ystävyyttä, se tarkoittaa, että joko ystävyys on loppunut tai vaihtoehtoisesti jompi kumpi osapuolisista on kuollut!
- Sherlock.
- John, älä dissaa.
- Holmes, halusin vain kertoa, että olemme nyt poliisiasemalla. Olleet jo puoli tuntia. Haluaisetteko kenties nyt nousta autosta?”
Poliisiasemalla oli vain yksi poliisi siihen aikaan yöstä. Hän otti kuolleen Sivin huostaansa ja antoi Boyn pitää kortti. Seurue jäi poliisiasemalle yöksi. Aamulla, kun poliisipäällikkö saapui paikalle, hän alkoi itkeä nähdessään Sivin hengettömän ruumiin. Hän pyysi aikaa Sivin kanssa (John ja Boy nauroivat asialle kauan) ja saadessaan oven kiinni, hän heittäytyi Sivin viereen itkemään. ”Kallis Sivini, miks yhäti noin kaunis olet? Voisko rakastua myös kuolema, se haamu- kenteis se laiha, iljettävä hirmu tääll’ armaanaan sua pitää pimeässä? Niin pelkään tuota, että luokses jään, ja tätä linnaa yön en jätä koskaan. Jään tänne, tänne, madoille teen seuraa, kamarineitsyillese; tänne laitan ikuisen leposijani ja puistan maailman väsyneiltä harteiltani pois turman tähtein ikeen. – Viime katse, te silmät! Viime syleily, te kädet! Ja huulet, hengen ovet, suudelmalla lujasti vahvistakaa välikirja, iäksi tehty ahneen kuolon kanssa! Sun marjas, Julia! Eikun.. Sivi, vai mikä se nyt oli! Kunnon apteekkari, pian rohtos auttaa. Suuteloon näin nousen. Ja nyt sitten kuolisin. Ohjaaja sanoi, että harjoittelessani oikealla ruumiilla osaisin litanian kokonaan- ja kuinka oikeassa hän olikaan!”
Tämän monologin jälkeen ovi avautui taas ja Sherlock astui sisään. ”Minä kun luulin, että poliiseja byrokratia kiusaa. Se taitaakin olla mätä johtoporras, joka maailmaa vaikeuttaa. Noh, antaa olla. Olemme kuitenkin jo Edinburghissa.”
Murha, tässä tapauksessa hidas hulluuteen perustuva kuolema ( kutsutaan myös itsemurhaksi) oli perusteltu. Sivistä ei tiennyt melkeinpä kukaan mitään, mutta se ei tuntunut poliiseja haittaavan, kun he määrittelivät itsemurhan motiiveja ja muiden murhien (niitä Edinburghin murhien) selvittelyä. ”Byrokratiaa.”- kommentoi Sherlock. Poliisit selvittivät, että Sivi oli murhannut miehiä jo kauan, melkeinpä kolme vuotta, ja aina jättänyt paikan päälle vain yhden todisteen: nimittäin kortin puukon kanssa. John tutki tarkemmin ja sai selville, että jokainen murhatuista miehistä oli ollut Sivin hyvä ystävä, joka Sivin mielestä oli pettänyt hänet jollain tapaa. Tapahtumia seurasi aina murha ja kortti. Toisaalta, kuka tietää, mitä Sivi ajatteli niitä lukuisia miehiä tappaessaan ja siirtyessään uuteen mieheen? Kenties menetettyä ystävää vai muita asioita? John, Sherlock sekä Boy lähtivät nopeasti Edinburghissa, sillä Holmesit eivät pitänet Scotlannin teenlaadusta ja ohrapuurosta.
Kiittäen, Lui.
P.S. Mulla on tulossa elämäni tylsin viikonloppu. Sniif. Eikun hey! Me mennään kattoo leffaa! JEE!!
<3
tiistai 3. helmikuuta 2009
Kosmetologeja ja Amsterdam.
Hehee. :D
Mä olin Amsterdamissa. Ajattelin aluks, et hey, kivaa, matkustelua taas vaihteeksi. Sit tajusin, et matkustaisin yksin vanhempien kanssa. Ei siinä mitään, mutta kun ei aina jaksaisi 24h jotain ihmisiä. Ja kesken kaiken meille tuli vieraita. Neljä henkilöä. Ja me ollaan Amsterdamissa.
Äiti stressas: siivos minkä ehti ennen matkaa.
Amsterdam on hieno kaupunki, vaikkakin mun mielestä niitten lakisäädäntö on hieman.. hmm. No sanotaanko nyt näin, että.. vinossa. Kannabis, sallittu. Prostituutio, sallittu. Ainakin mun mielestä väärin. Toisaalta, jos kattoo niiden määriä näitten molempien käytössä, ei välttämättä edes amsterdamilaisten vaan turistien, on¨mieluisampaa että se on laillista (jossain määrin) kuin että kaikki tyrmät ovat koko ajan täynnä tuollaisilla tapauksilla. Aika hassua, mä olen kuitenkin hyvin konservatiivinen nykyään..
Mä kutsun Amsterdamia kuolleeksi kaupungiksi. Samoin kuin Venetsiaa. Kummatkin ovat vajoamassa veteen ja elävät hyvin suurella osalla turismin myötä. Ei mitään, mutta se suhde on liian iso. Mutta niin. Mä kävin siellä, näin Van Gogh Museumin, timantteja, ja paljon muuta, ja päätin, että mua ei saa sinne helposti toista kertaa. Me nähtiin periaatteessa kaikki tärkein. Ja siellä oli kylmä.
Ja joo, ei. Me ei käyty Coffeeshopissa, koska ne on yli 18 vuotiaille. Sis sanoi, et ois antanu mulle sen paperit, jotta me oltais voitu käydä edes kurkkaamassa sellaista, mutta kukaan ei tiennyt, joten jäi välistä.
Jaa. Eilen oli outo päivä. Mä kävin kosmetologilla ja koin hirveä nöyryytyksen.
Se pisti mulle kaikkee töhnää naamaan ja ymsyms ja sitten, lopuksi, sanoi että tämä naamio rauhoittaa kasvoja ja kuuntele tässä musiikkia kaksikymmentä minuuttia. Okei, se naamio oli aika lämmin ja siel oli kivan vilpoista ja ihanaa rentouttavaa musiikkia. But. Mä nukahdin. Sniif. Nöyryyttävää, hyvin. Se oli tosi hiljainen paikka ja mä (unissani) aloin jotenkin .. -.-'' *nolo* sätkiä jaloillani. *ja mä siis toivon, etten oo antanu tätä kenellekkään nololle ihmiselle..*Anyway, koska mä olin siellä ylhäällä makoilemassa sellaisella hammaslääkärituolin tapaisella, ja kun aloin potkii/sätkiä siellä, ne jutut tietenkin alkoi horjua ja kuulu hirveä ääni. Kukaan ei onneks tullu valittaa tai mitään (mä olin yksin sellaisessa isossa huoneessa) ja mä aloin ajattelee, et rikoinkohan mä jotain vai en. Sit, kun kukaan ei vieläkään ollut interested mitä mulle kuulu, mä aloin harjoitella sellaista "Hei-olen-Lui-älä-tee-tuota-minulle-uudestaan-muuten-käy-huonosti" ilmettä. Hyvin vaikea, muuten- ja silloin törmäsin hyvin vaikeaan esteeseen. Se maski oli kuivunut. -.-' Kuin muuri. Joten mun mikään lihas (edes nenä. Onkohan se edes lihas!!???) ei voinut liikkua ja mä ajattelin siinä kahta asiaa: A. Jos mä olisin koskaan tiennyt, että kosmetologilla saattaisi olla näin vaarallista, mä en olisi koskaan mennyt sinne ilman kunnon vakuutusta ja B. rikoinkohan mä jotain ja miten mä meen kouluun, jos mun naama näyttää siltä kuin se sillä hetkellä näytti.
Tän jälkeen mä aloin miettii ittelleni tekemistä, mun silmälaput lensi lattialle ja se hiivatin lamppu paisto suoraan mun silmiin. Mä luulin oikeasti, et mut tapetaan sinne. Mä hyppäsin siitä vekottimesta alas ja etin niitä silmälappuja ja .. Argh! Sit mä kuulin, että se tyyppi on tulossa takaisin. Mä olin kontallani, kun se avas oven. Se katto mua hieman.. hassusti ja kysyi, oliko kaikki kunnossa. Sanoin vaikerrellen, että:" Joo., tuota.. mun kännykkä tippu mun taskusta ja se.. ergh.. lensi jonnekkin ja mä.. kröhöm. en tajua minne se meni." Ihan punanen. Okei, se ei näkynyt sen maskin alta, mutta mä tunsin sen. Sit mun kaveri soittaa mulle. Kännykkä on mun paikalla siinä tuolilla. Se kosmetologi katsoi mua hyvin kummaksuen..
Anyway, näin mun viikonloppu ja viikko. o.O
Viikon aivoitus: älä nukahda kosmetologilla ja pidä aina lääkkeitä mukana. Ja hey, ansaitse miljoonia, niin ei tarvitse valita tulevaa ammattia.
-Lui
Mä olin Amsterdamissa. Ajattelin aluks, et hey, kivaa, matkustelua taas vaihteeksi. Sit tajusin, et matkustaisin yksin vanhempien kanssa. Ei siinä mitään, mutta kun ei aina jaksaisi 24h jotain ihmisiä. Ja kesken kaiken meille tuli vieraita. Neljä henkilöä. Ja me ollaan Amsterdamissa.
Äiti stressas: siivos minkä ehti ennen matkaa.
Amsterdam on hieno kaupunki, vaikkakin mun mielestä niitten lakisäädäntö on hieman.. hmm. No sanotaanko nyt näin, että.. vinossa. Kannabis, sallittu. Prostituutio, sallittu. Ainakin mun mielestä väärin. Toisaalta, jos kattoo niiden määriä näitten molempien käytössä, ei välttämättä edes amsterdamilaisten vaan turistien, on¨mieluisampaa että se on laillista (jossain määrin) kuin että kaikki tyrmät ovat koko ajan täynnä tuollaisilla tapauksilla. Aika hassua, mä olen kuitenkin hyvin konservatiivinen nykyään..
Mä kutsun Amsterdamia kuolleeksi kaupungiksi. Samoin kuin Venetsiaa. Kummatkin ovat vajoamassa veteen ja elävät hyvin suurella osalla turismin myötä. Ei mitään, mutta se suhde on liian iso. Mutta niin. Mä kävin siellä, näin Van Gogh Museumin, timantteja, ja paljon muuta, ja päätin, että mua ei saa sinne helposti toista kertaa. Me nähtiin periaatteessa kaikki tärkein. Ja siellä oli kylmä.
Ja joo, ei. Me ei käyty Coffeeshopissa, koska ne on yli 18 vuotiaille. Sis sanoi, et ois antanu mulle sen paperit, jotta me oltais voitu käydä edes kurkkaamassa sellaista, mutta kukaan ei tiennyt, joten jäi välistä.
Jaa. Eilen oli outo päivä. Mä kävin kosmetologilla ja koin hirveä nöyryytyksen.
Se pisti mulle kaikkee töhnää naamaan ja ymsyms ja sitten, lopuksi, sanoi että tämä naamio rauhoittaa kasvoja ja kuuntele tässä musiikkia kaksikymmentä minuuttia. Okei, se naamio oli aika lämmin ja siel oli kivan vilpoista ja ihanaa rentouttavaa musiikkia. But. Mä nukahdin. Sniif. Nöyryyttävää, hyvin. Se oli tosi hiljainen paikka ja mä (unissani) aloin jotenkin .. -.-'' *nolo* sätkiä jaloillani. *ja mä siis toivon, etten oo antanu tätä kenellekkään nololle ihmiselle..*Anyway, koska mä olin siellä ylhäällä makoilemassa sellaisella hammaslääkärituolin tapaisella, ja kun aloin potkii/sätkiä siellä, ne jutut tietenkin alkoi horjua ja kuulu hirveä ääni. Kukaan ei onneks tullu valittaa tai mitään (mä olin yksin sellaisessa isossa huoneessa) ja mä aloin ajattelee, et rikoinkohan mä jotain vai en. Sit, kun kukaan ei vieläkään ollut interested mitä mulle kuulu, mä aloin harjoitella sellaista "Hei-olen-Lui-älä-tee-tuota-minulle-uudestaan-muuten-käy-huonosti" ilmettä. Hyvin vaikea, muuten- ja silloin törmäsin hyvin vaikeaan esteeseen. Se maski oli kuivunut. -.-' Kuin muuri. Joten mun mikään lihas (edes nenä. Onkohan se edes lihas!!???) ei voinut liikkua ja mä ajattelin siinä kahta asiaa: A. Jos mä olisin koskaan tiennyt, että kosmetologilla saattaisi olla näin vaarallista, mä en olisi koskaan mennyt sinne ilman kunnon vakuutusta ja B. rikoinkohan mä jotain ja miten mä meen kouluun, jos mun naama näyttää siltä kuin se sillä hetkellä näytti.
Tän jälkeen mä aloin miettii ittelleni tekemistä, mun silmälaput lensi lattialle ja se hiivatin lamppu paisto suoraan mun silmiin. Mä luulin oikeasti, et mut tapetaan sinne. Mä hyppäsin siitä vekottimesta alas ja etin niitä silmälappuja ja .. Argh! Sit mä kuulin, että se tyyppi on tulossa takaisin. Mä olin kontallani, kun se avas oven. Se katto mua hieman.. hassusti ja kysyi, oliko kaikki kunnossa. Sanoin vaikerrellen, että:" Joo., tuota.. mun kännykkä tippu mun taskusta ja se.. ergh.. lensi jonnekkin ja mä.. kröhöm. en tajua minne se meni." Ihan punanen. Okei, se ei näkynyt sen maskin alta, mutta mä tunsin sen. Sit mun kaveri soittaa mulle. Kännykkä on mun paikalla siinä tuolilla. Se kosmetologi katsoi mua hyvin kummaksuen..
Anyway, näin mun viikonloppu ja viikko. o.O
Viikon aivoitus: älä nukahda kosmetologilla ja pidä aina lääkkeitä mukana. Ja hey, ansaitse miljoonia, niin ei tarvitse valita tulevaa ammattia.
-Lui
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)